Mistä ihmeestä on syntynyt ajatus, että vanha työntekijä olisi arvoton? Englantilaisten liikkeiden tuloksista päätellen asia on juuri päinvastoin.
Asiakkaat tyypillisesti arvelevat, että Sid Prior olisi noin 70-vuotias tai vähän päälle. Todellisuudessa hän on 91-vuotias. Tämä aidon englantilaisen hovimestarin poika on B&Q-rautakaupan parhaita myyjiä.
Ketju oli aiemmin tunnettu nimenomaan huonosta palvelustaan. Se päätti palkata kyllästyneen näköisten nuorten sijaan varttuneempaa väkeä palkkalistoilleen. Palvelun taso parani roimasti.
Kokeiluun kuului esimerkiksi Macclefieldin liike, jossa oli useita vuosia pelkästään yli viisikymppisiä. Kaupan voitto oli 18 prosenttia suurempi kuin ketjun muissa liikkeissä keskimäärin. Henkilöstön vaihtuvuus kutistui kuudesosaan ja poissaolot romahtivat 39 prosenttia.
Vuonna 1914 syntynyt Sid Prior aloitti työuransa 77 vuotta aikaisemmin. Myyntipäällikön työt hän lopetti 65-vuotiaana. Sitten hän meni sukulaisensa ruokakauppaan töihin. Kun tämä muutti Espanjaan, Prior ehti käväistä muutamia viikkoja eläkkeellä. Sitten hän kyllästyi ja vastasi B&Q:n työpaikkailmoitukseen.
Yllätyksekseen hän sai paikan!
Aluksi hänen tehtävänsä oli kiertää varastoa 6 viikon jaksoissa ja tarkistaa 25 000 tuotteen hinnat. Kaikkien muiden (nuorten työpaikanhakijoiden) mielestä se kuulosti aivan liian pitkästyttävältä. Mutta Priorin mielestä se oli paljon mielenkiintoisempaa kuin vain kökkiä kiikkutuolissa.
Muutamia vuosia myöhemmin hän sai ylennyksen puutarhaosastolle, jossa hän on neuvonut asiakkaita neljän vuoden ajan.
Asiakkaat ovat olleet aina arvelleet jo pelkän ulkonäön perusteella, että jos joku liikkeessä todennäköisesti tietää tuotteista jotain, se on juuri tämä B&Q:n vanhin työntekijä.
Myös monet muut englantilaiset yhtiöt ovat raportoineet, että asiakastyytyväisyys on parantunut, kun ne ovat alkaneet palkata ikääntyneitä työntekijöitä riveihinsä.
Ovatko alasi työntekijät tyypillisesti myöhäisteinejä? Erottuisiko yrityksesi kilpailijoistaan, jos palkkaisit asiakaspalvelusi henkilöstön ikähaitarin aivan toisesta päästä?
Lähde: The Guardian 10.8.2005