Categories for Tuote- ja palveluideat

Kaikki kiva ei ole bisnestä

28.3.2014    Jari Parantainen   32 kommenttia
bensaloppu

Jostain syystä olen saanut muutamassa päivässä monta hätäviestiä. Yrittäjät kyselevät, voisinko auttaa.

Liiketoiminta kuulemma piiputtaa. Miten yrityksestä saisi kannattavan?

Olen joskus sortunut ja karauttanut paikalle. Yleensä kriisin tausta valkenee jo ensimmäisen tunnin aikana. Ongelmat kumpuavat yksinkertaisista asioista:

Lue lisää →

Toimitan tuotteen, jos siltä tuntuu

16.3.2014    Jari Parantainen   26 kommenttia
You are late!

Asiakas soitti tunnettuun firmaan:

Asiakas: ”Päivää, haluaisin tilata polttoöljyä!”

Myyjä: ”Sehän sopii, kiitos tilauksesta!”

Asiakas: ”Milloin toimitatte aineen?”

Myyjä: ”Säiliöautomme pitäisi tulla parissa päivässä. Mutta jos sitä ei ala näkyä viikon kuluessa, voisitteko soittaa jälleen tänne meille. Laitetaan sitten uusi tilaus menemään.”

Lue lisää →

Pääomasijoittaja ei ole ystäväsi

14.3.2014    Jari Parantainen   8 kommenttia
prisoner's leg

Luin eilen tuoreimmasta Inc-lehdestä kiinnostavan haastattelun. Jon Oringer on koodari, joka perusti useimmille markkinoijille tutun Shutterstock-kuvapankin vuonna 2003.

Tuo yhden miehen voimin käynnistynyt firma näyttää olevan tänään (14.3.2014) markkina-arvoltaan karvan alle kolme miljardia taalaa. Työntekijöitä on nykyisin runsaat 300, mikä on tietysti hupaisan pieni määrä. Yhtiö on myös siitä poikkeuksellinen, että se on ollut kannattava alusta saakka.

Kuten monet hyvät liikeideat, tämäkin sai alkunsa yrittäjän omasta tarpeesta.

Oringer huomasi, että nettikäyttöön oli todella vaikea ostaa valokuvia. Lisenssiehdot olivat peräisin ajalta, jolloin kuvien hinnat määräytyivät yleensä painosmäärien ja maantieteellisten rajojen perusteella.

Lue lisää →

Atrappi pelastaa tylsän tuotteesi

2.3.2014    Jari Parantainen   3 kommenttia

Älä nyt järkyty. Mutta asiakkaasi ei koskaan herää aamulla hihkumaan, että ”mahtava päivä tulossa, saan tänään tilata uuden b2b-palvelun!”

Kuluttaja saattaa ostaa siksi, että hän haluaa jotain. Yritysasiakas tilaa, koska tarvitsee jotain.

On tilanteelle hienompikin nimi. Sinä onneton olet ei-strategisen tuotteen tai palvelun toimittaja. Kaiken lisäksi tuotteesi on todella tylsä.

Lue lisää →

Noste-energiapakkaus aiheuttaa riippuvuutta

12.2.2014    Jari Parantainen   21 kommenttia

Tiedemiehet selvittivät tuomareiden puolueettomuutta. Koehenkilöiden työ oli arvioida vankien ehdonalaista vankeutta koskevia hakemuksia.

Tuomari käytti kunkin tapauksen tutkimiseen keskimäärin 6 minuuttia. Tyypillinen ratkaisu oli kieltävä. Vain 35 prosenttia vangeista sai anomuksensa läpi ja pääsi ehdonalaiseen.

Lue lisää →

Vain luottamus on tärkeää

6.2.2014    Jari Parantainen   15 kommenttia

Jostain on putkahtanut jumalallinen ilmoitus, että kunkin firman on julkaistava viisi tärkeintä arvoaan. Asiakkaani pyysikin, että pusertaisin heidän arvohumppansa tulokset selkokielisiksi.

Kerroin tilaajalle ilouutisen. Työ on jo valmis. Väitin, että kaikki arvoaskareiden tuotokset tiivistyvät yhteen sanaan. Se on ”LUOTETTAVUUS”. Vain sillä on todellista merkitystä.

Häh, miten niin? Entä jos väki on kirjannut listalleen vaikkapa tuloksellisuuden? Sehän on yksi yritysten suosikkiarvoista.

Lue lisää →

Pian rakkaasi on robotti

28.1.2014    Jari Parantainen   71 kommenttia

Vaimoni piipahti Vepsäläisellä. Hiljaista oli. Kolme myyjää nakutteli koneitaan tiskin takana. Somessa ilmeisesti riitti sutinaa.

Parempi puoliskoni kysyi, missä hän voisi tutustua putiikin mattovalikoimaan. Yksi myyjättäristä jaksoi vaivoin nostaa katsettaan.

”Meillä ei ole matto-osastoa erikseen. Ne ovat täällä pitkin myymälää. Kova homma.”

Kovalla hommalla hän kaikesta päätellen tarkoitti, että vain joku hänen persnahkaansakin sitkeämpi asiakas oli joskus onnistunut ostamaan kudelman tallottavakseen.

Lue lisää →

Minun toimialaani ei voi uudistaa

24.1.2014    Jari Parantainen   39 kommenttia

Ryystin pepsit väärään hormiin, kun luin eilen Kauppalehteä (23.1.2014). Anna Juvonen oli kirjoittanut napakan reportaasin hautausbisneksestä.

Jutussa Suomen Hautaustoimistojen Liiton puheenjohtaja Kyllikki Forsius lausui kuolemattoman ajatuksen:

”Uudet heureka-ideat tai ansaintamallit ovat alalla mahdottomuus. Suomalaiset ovat hyvin vaatimattomia ja hautaus järjestetään tietyn perinteen mukaan. Mitään uusia markkinoita ei ole.”

Lisäksi Forsius totesi, ettei edes uusia arkkumalleja kannata suunnitella. Se olisi turhaa. Suomalaiset ostavat kuitenkin joko perinteisen valkoisen tai pohjoisessa suositun puisen yksiön.

Aina kun joku väittää, ettei hänen toimialaansa voi uudistaa, kuulen jo kaukaa selvää taalankahinaa.

Lue lisää →

Mistä löytyisi hyvä ongelma?

31.10.2013    Jari Parantainen   13 kommenttia

Silmääni sattui maininta, että nyt olisi tarjolla uutuus nimeltään Holvi-verkkopankki. Ampaisinkin heti vaanimaan, voisinko polttaa rahojani taas johonkin hyödylliseen.

Tuotteistajan hommani perustuu tyhmyyteeni. Pääsen käyttämään luontaisia ominaisuuksiani joka päivä.

Tehtäväni on pommittaa asiakkaitani kiusallisen noloilla kysymyksillä niin kauan, että alan tajuta tuotteen, palvelun tai myyntipuheen idean.

Onkin aina yhtä mielenkiintoista ihmetellä entuudestaan tuntemattomia verkkosivuja. Saako niistä selvää? Kenelle palvelu on tarkoitettu? Miten hyötyisin? Miksi juuri tämä vaihtoehto erottuu edukseen?

Holvin sivusto on kaikin puolin fiksu. Ilme on moderni ja vaivaa on nähty. Jopa suosittelijoiden potretit ja sitaatit ovat oikeaoppisesti mukana.

Holvi-verkkopankin sivut näyttävät hyvältä. Mutta jotain jäi silti puuttumaan.

Holvi-verkkopankin sivut näyttävät hyvältä. Viesti vaikuttaa selkeältä. Mutta jäikö jotain oleellista kuitenkin puuttumaan?

Varttitunnin tutkiskelun jälkeen jouduin kuitenkin toteamaan, ettei hissini noussut aivan vintille saakka. Missä asiassa Holvi olisi parempi kuin mikä tahansa perushyvä perinteinen verkkopankki?

Holvi on epäilemättä rakennettu ratkaisemaan joitain ongelmia, joita kilpailevat isot pankit eivät ole taklanneet.

Mutta mitä ne ongelmat mahtavat olla? Siihen en löytänyt selvää vastausta.

Jotain voin tietysti päätellä siitä, että Holvi sanoo yhdistävänsä maksutilin, verkkokaupan ja laskutuksen. Mutta miksi juuri niiden pitäisi olla yhdessä? Onko joku valittanut siitä, että osat on hankittava eri toimittajilta?

Toisaalta juuri eilen tilasin tuotteen, jonka markkinointiviesti osui suoraan hermooni.

Lähetin viikonloppuna kirjanpitäjälleni kymmeniä Eurocard-kuitteja. Niiden selvitteleminen on viheliäistä hommaa, jota vihaan kaikesta sydämestäni. Kiroilen vuodesta toiseen, eikö Nets (entinen Luottokunta) todellakaan voisi kehittää tuotettaan yhtään älykkäämmäksi.

Sattuipa sitten niin somasti, että S-ryhmä lanseerasi uuden S-Business-kortin. Kampanja osui tutkaani ensimmäisen kerran juuri viikonloppuna. Ja mikä mahtoikaan olla markkinointiviestin kärki?

No sehän lupasi, että pääsisin eroon kuittisirkuksesta!

Kiitos S-jumala! Ihanaa! Ostan! Mihin voin allekirjoittaa?

Joku fiksu jossain oli tarkkaillut asiakkaita. Hän oli havainnut, että kuittirumba on jokaisen kaksijalkaisen mielestä aivan ahterista. Oli siis löytynyt polttava ongelma, joka suorastaan huusi ratkaisua.

S-ryhmän uusi kortti lupaa hävittää kuittisirkuksen. Se ratkaisee aidon arkisen ongelman.

S-ryhmän uusi kortti lupaa hävittää kuittisirkuksen. Se ratkaisee aidon arkisen ongelman, joka rassaa kymmeniätuhansia ammattilaisia joka päivä.

Luultavasti Holvinkin viesti kirkastuisi, jos se kuvaisi ensin ongelman. Mikä on se arkinen ja kaikille asiakasehdokkaille tuttu potutuksen aihe, jonka vuoksi palvelu on perustettu?

Kaikkein pelottavin vaihtoehto on se, että mitään todellista ongelmaa ei ole koskaan ollutkaan. Tai se on vain kehittäjiensä kuvitelmaa. Ehkä on jopa päätetty, että tehdäänpäs vähän fiksumpi verkkopankki, koska me osaamme tehdä sellaisen.

Ilman ongelmaa ei ole bisnestä.

Suomen paras strategiakirja

28.10.2013    Jari Parantainen   18 kommenttia

Luin viikonloppuna poikkeuksellisen hyvän kirjan. Opuksen nimi on Lupa toimia eri tavalla. Sen on naputellut yli-innovaatioaktivisti Anssi Tuulenmäki.

Olen kahlannut tusinoittain stategiaopuksia. Mielestäni Tuulenmäen teos nousee kärkikahinoihin ilman muuta. Tai mitä tässä selvää asiaa kiertelemään: se on niistä toistaiseksi paras.

Erittäin harvoin strategiakirja liikuttaa muita kuin paatuneimpia masokistipervoja. Tuulenmäen pläjäys on aivan toista maata. Se on suorastaan innostavaa luettavaa!

Outoa kyllä, kustantaja Sanoma Pro ei ole luokitellut kirjaa strategiasarjaan lainkaan. Sen mielestä kyse on latteasti liiketoiminta-, organisaatiomuutos- tai johtamisteoksesta.

Olen nähnyt Anssin pari kertaa esiintymässä. Hän on siinä(kin) hommassa yksi parhaista. Hän on armoitettu tarinankertoja, joka saa monet (muka nykyaikaiset) toimialat näyttämään pystyyn kuolleilta ulkomuseoilta.

Samasta syystä kirjakin on aivoja muljauttelevaa luettavaa. Se on täynnä tarinoita ja napakoita esimerkkejä.

Tuulenmäki määrittelee strategia-käsitteen niin, että tällainen tavallinenkin ihminen sen ymmärtää. Hänen mukaansa yrityksellä saattaa olla strategia, jos

    1. se tekee eri asioita kuin muut tai
    2. samoja asioita eri lailla kuin muut

siten, että asiakkaat oppivat sitä arvostamaan.

Toisin kuin kirjailija johdannossaan väittää, teos on jaettu viiteen osaan:

1. Strategisen innovaation poskisuudelma

Johdanto määrittelee perusasioita. Toisin kuin yleensä, tämäkin jakso kannattaa lukea. Mieleeni jäi erityisesti Saku Tuomisen esittämä havainto, että toteuttamisen ideat ratkaisevat.

Toisin sanottuna ideoita maailmassa riittää. Mutta niiden toteuttajat vievät potin. Strategian toteutusvaihe vasta luovuutta vaatiikin. Silloin on ratkaistava toinen toistaan visaisempia ongelmia.

2. Strategisen innovaation esimerkkejä

Kirjan kakkososa oli itselleni tärkein. Anssi osaa pöllyttää kaavoihin kangistuneita bisneksiä tavalla, johon harvoin törmää. Hän näkee eri toimialojen vakiintuneet älyttömyydet riemastuttavan tarkasti.

Mikä on esimerkiksi vaatekaupan tärkein osa? Se on tietenkin sovituskoppi. Siellä asiakas päättää, ostaako hän uusia vermeitä.

No mitä rättikauppa on tehnyt tuolle tärkeimmälle osalleen? Eipä oikeastaan mitään sataan vuoteen. Jokainen voi käydä varmistamassa asian lähimmässä osto-onnelassa. Pölyistä ja ahdasta eriötä on vaikea kutsua strategiseksi innovaatioksi.

3. Miten löydät strategisia innovaatioita?

Seuraavaksi on aika pohtia, miten meistä itse kukin voisi heittäytyä poikittain. Kuinka löydät oman strategisen innovaatiosi?

Jos joku jättää kirjansa kesken, onnettomuus osuu tämän osan alkusivuille. Teksti nimittäin muuttuu monin paikoin akateemiseksi höpinäksi:

”Vertikaaliajattelun voi tietysti viedä pidemmälle kuin mitä ylös tai alas liikkuminen tietyllä arvosysteemin tasolla edustaa.”

Ehkä kustannustoimittajalta on loppunut kofeiini kesken. Hän ei ole jaksanut puristaa suomennoksia loppuun saakka.

Onneksi sivut ovat edelleen täynnä hyviä näkökulmia ja konkreettisia ehdotuksia. Mutta jouduin monta kertaa tankkaamaan tekstiä kahdesti tai kolmesti.

4. Miten toteutat strategisen innovaatiosi?

Kuten Anssi itsekin toteaa, ideoiden toteutusvaiheesta täytyisi kirjoittaa kokonaan oma kirjansa. Ehkä sellainen onkin suunnitteilla, koska osuus typistyy kuuteen sivuun.

Jakson tärkeä havainto on se, että ideat on vietävä käytäntöön kokeilemalla.

”Kokeilut onnistuvat aina: joko syntyy se, mitä pitikin, tai syntyy ymmärrys, miten asia ei ainakaan onnistu.”

Ammattilaisten pitäisi olla ylpeitä kokeiluista, jotka ovat menneet pieleen. Niistä pitäisi kunkin laatia oma ansioluettelonsa. Veikkaisin, että sellainen olisikin aika vaikuttava lisä perinteiseen työhakemukseen.

5. Miksi Suomessa, juuri nyt, sinun tekemänäsi?

Viimeinen osa tarjoaa kannustusta suomalaisille. Se on kuitenkin selvää, ettei menestyksemme voi perustua määrään tai voimaan.

Suomessa syntyy keskimäärin joka kolmas vuosi yksi sellainen ihminen, joka saattaisi läpäistä parhaiden kiinalaisten tai intialaisten koulujen pääsykokeet.

Tuulenmäki suomii kotimaisia ”tehokkuusohjelmia”. Nehän tarkoittavat, että johtajat yrittävät tehdä samaa kuin ennenkin, mutta vähemmän tai hieman halvemmalla. Kutistamalla on vaikea nousta menestykseen.

No mistä se kilpailuetumme sitten voisi löytyä? Ehkä sen pitäisi lähteä luontaisista perusominaisuuksistamme:

”Siinä missä kiinalainen opiskelija on henkisesti kahlittu ja varoo kertomasta ongelmista, suomalainen opiskelija on maailmaa nähnyt, kielitaitoinen, utelias ja voi lähestyä vaikka tasavallan presidenttiä suoraan ajatustensa kanssa.”

Lopuksi Anssi muistuttaa, ettei kyse ole äidistäsi, presidentistä, opettajastasi, työkaveristasi, esimiehestäsi, naapureistasi tai puolisostasi. Kyse on siitä, että juuri sinä alat toimia eri tavalla.

En ole koskaan tainnut lukea yhtään bisneskirjaa kahteen kertaan – ainakaan kannesta kanteen. Mutta nämä vajaat 200 sivua ajattelin kahlata viimeistään ensi viikonloppuna uudelleen.

Anssi Tuulenmäen Lupa toimia eri tavalla -teos on strategiakirjaksi virkistävän konkreettinen ja innostava.