Categories for Keittiöpsykologia

Koulutuspalaute: ”Lisää positiivisuutta”

18.6.2016    Jari Parantainen   4 kommenttia

Kevään viimeiselle Näin voitat tarjouskilpailun -kurssilleni kokoontui runsaat kaksi tusinaa innokasta opiskelijaa Rantasipi Airportiin. Palautelomakkeensa toimitti 21 osallistujaa.

Sain monta hyvää kehitysehdotusta. Tämä vaatii kuitenkin välitöntä kommenttia:

”Esim. lisää positiivisuutta.”

Ikävä kyllä en aio muuttaa kurssin sisältöä myönteisemmäksi.

Lue lisää →

 (0)

Kielenkääntäjä kaipaa kasvoja

13.6.2016    Jari Parantainen   16 kommenttia

Kävin puhekeikalla asiakkaani Delingua Oy:n tupareissa pari viikkoa sitten. Firman työntekijät ovat kielenkääntäjiä ja tulkkeja. Tilaisuuteen oli kutsuttu Delinguan asiakkaita.

Puheeni aiheeksi valitsimme johtajan tärkeimmän sanan, joka on tietysti ”EI”. Perustelin yleisölle, miksi myönteinen ajattelu on järkyttävän yliarvostettua – ellei suorastaan vaarallista.

Toimitusjohtaja Katja Virtanen tiedusteli etukäteen, saisiko puheeni simultaanitulkata englanniksi. No totta helkkarissa saisi, sehän oli hauska idea!

Delingua Oy:n yrittäjäomistaja & toimitusjohtaja Katja Virtanen ehdotti, että tuparipuheeni tulkattaisiin englanniksi. Kuva: Andreas Thomasson

Delingua Oy:n yrittäjäomistaja & toimitusjohtaja Katja Virtanen ehdotti, että tuparipuheeni tulkattaisiin englanniksi. Kuva: Andreas Thomasson

Lue lisää →

 (1)

Kyse ei ole rahasta, vaan periaatteesta

20.4.2016    Jari Parantainen   57 kommenttia

Parkkipate iski eilen kello 08:59. Hän jätti tuulilasiin pääsiäishenkisen, kirkkaankeltaisen lappusensa. Yksityisoikeudellista valvontamaksua räpsähti 60 euroa.

parkkipate

Tuollaisina hetkinä yrittäjän veri punnitaan. Varsinkin kun olin maksanut pysäköinnistä ihan kiltisti.

Lue lisää →

 (0)

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

7.3.2016    Jari Parantainen   7 kommenttia

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii, sitä karismaattisemmalta hän muiden mielestä vaikuttaa.

Kyse oli siis nimenomaan nopeudesta – ei siis välttämättä älykkyydestä tai viisaudesta. Näin siitä huolimatta, että nopeus on myös yksi varmimmista älykkyyden oireista.

Von Hippelin mielestä me kaikki aistimme sen, että karsimaattiset ovat nopeita käänteissään. He vastaavat odottamattomilla tavoilla ja yhdistelevät asioita yllättävästi. Keskustelukumppani ei koskaan voi olla aivan varma, mitä seuraavaksi tapahtuu.

Nopeus ei kuitenkaan näyttänyt olevan yhteydessä sosiaalisiin taitoihin yleensä – se liittyi vain karismaan.

Lue lisää →

 (0)

Miksi timantti on niin kallis?

3.2.2016    Jari Parantainen   kommentoi

Taloustieteilijät käyttävät usein esimerkkeinä vettä ja timantteja. Vaikka vesi on jokaiselle ihmiselle täysin välttämätön hyödyke, se on silti (länsimaissa) puoli-ilmaista.

Esimerkiksi Suomessa laadukkainkin hanavesi maksaa vain puolisen senttiä litralta.

Toisaalta timantit ovat tavisten kannalta täysin tarpeettomia. Silti kiiltävät kivenpalaset ovat erittäin kalliita.

Jonkin asian tarpeellisuus ei siis tarkoita, että siitä saisi paljon rahaa.

Tätä sairaanhoitajat aina ihmettelevät. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että heidän työnsä on tärkeää. Silti vain vaalikiimainen Karkuri-Katainen on mennyt korottamaan hoitajien liksoja mitenkään merkittävästi yli kymmeneen vuoteen.

Mutta miksi kuluttajalle täysin tarpeettomat hiilenpalat – eli timantit – kuitenkin ovat niin kallita? Yleisin selitys on tietenkin se, että timantit ovat harvinaisia.

Lue lisää →

 (2)

Sähkön ostaminen on yhtä helvettiä

1.11.2015    Jari Parantainen   50 kommenttia

Hannu Kostiainen lähetti kirjeen. Hän on Vattenfall Oy:n toimitusjohtaja. Hannu halusi varmistaa, että jatkaisin hänen asiakkaanaan myös maaliskuun 2016 jälkeen.

Onko tämä hyvä tarjous? Vai yrittääkö Vattenfall jallittaa? Sen kun tietäisi.

Onko tämä hyvä tarjous? Vai yrittääkö Vattenfall jallittaa? Sen kun tietäisi. (Klikkaa kuva täysikokoiseksi)

Ensin heitin tarjouksen puoliksi vahingossa roskiin. Sitten poimin sen sieltä takaisin. Silmäilin numeroita. Äh. Siirsin lärpäkkeen keittiön pöydälle.

Seuraavaksi ajattelin, että tutustun asiaan sohvalla makoillen. Tuijotin lappusta silmät killissä. Ei auttanut. Kiikutin paperin työhuoneeni pöydälle kypsymään.

Viikonloppuna lopulta päätin, että nyt on päätettävä.

Olenhan sentään sähköosastolta valmistunut DIPLOMI-insinööri. En tosin paksusähköpuolelta, mutta kuitenkin.

Lue lisää →

 (1)

Mitä yhteistä on pakolaisella ja vuorineuvoksella?

24.10.2015    Jari Parantainen   8 kommenttia
People magnet attracting multi-colored people shapes.

Sekä irakilainen pakolainen että suomalainen vuorineuvos reagoi kannustimiin. Molempien mielestä kotimaassa on sietämätöntä elää. Sieltä on päästävä pois.

Kun muuttopäätös on kypsynyt, alkaa optimointivaihe.

Irakilainen pakolainen toteaa, ettei elämä turkkilaisessa leirissä näytä kaksiselta. Hän päättää jatkaa pohjoiseen.

Kohdemaan pitäisi olla turvallinen ja vauras. Antelias sosiaaliturva on tietenkin hyvä juttu. Plussaa tulee myös siitä, että  maan viranomaiset ovat sinisilmäisiä ja empaattisia. Silloin myönteisen turvapaikkapäätöksen todennäköisyys on mahdollisimman suuri.

Suomalainen vuorineuvos puolestaan toteaa, ettei Ruotsissa ole riittävän erilaista kuin Suomessa. Kohdemaan pitäisi kuitenkin olla turvallinen ja siisti. Sen tulisi kajota eläketuloihin mahdollisimman vähän. Lempeä ilmasto olisi bonusta, samoin valikoima laadukkaita viinejä ja golfkenttiä.

Lue lisää →

 (2)

Hinnoittelijan hyödylliset kynnykset

21.10.2015    Jari Parantainen   13 kommenttia
Hinnoittelijan kynnykset jakavat ostajat ryhmiin.

Nimimerkki Hyvätuloinen kirjoitti Hesarin mielipidesivulle (8.10.2015), että hän haluaisi maksaa laadukkaasta päivähoidosta huomattavasti nykyistä enemmän.

Pekka Pohjola säesti palstalla seuraavana päivänä, että hyvätuloisten lapsilisiä, vanhempainrahoja, kotihoidon tukia tai päivähoitopalveluja voisi karsia.

Käytännössä molemmat kirjoittajat haluaisivat jakaa maksuosuuksiamme entistä epätasaisemmin. Tosin siihen on jo tuotteistettu ratkaisu. Sitä kutsutaan progressiiviseksi verotukseksi.

Mutta keskustelu oli sikäli kiinnostava, että vastaava pulma rassaa yrittäjiä. Kaupoissa ja kioskeissa vilisee köyhiä, keskituloisia ja rikkaita sikin sokin.

Äveriäs ostaja voisi aivan hyvin maksaa samasta ruisleivästä tai kenkäparista enemmän kuin rutiköyhä.

Jos kauppias haluaa myydä sekä varakkaille että varattomille, hän voi tietysti hinnoitella näkkäripaketit köyhimmän asiakkaansa mukaan. Tuskin alennusmyynti rikkaitakaan harmittaisi.

Kaikki olisivat tyytyväisiä. Paitsi ehkä kauppias, jonka putiikki ajautuisi konkurssiin tuossa tuokiossa.

Lue lisää →

 (1)

Ilmainen vai maksullinen?

15.10.2015    Jari Parantainen   17 kommenttia
ilmainen-vai-maksullinen-s

Asiakkaani järjesti maksuttomia parin tunnin mittaisia aamiaistilaisuuksia. Tarjolla oli kiinnostava puhuja. Pöydät notkuivat ruokaa. Kaiken kukkuraksi jokainen vieras sai lahjan.

Ongelma oli vain se, että no show -prosentti oli jopa 50. Toisin sanottuna puolet ilmoittautuneista ei saapunut paikalle. Eivätkä he vaivautuneet edes ilmoittamaan asiasta.

Ei kukaan olettanutkaan, että aina kaikki ilmoittautuneet saapuisivat. Mutta silti monet herkut kärrättiin koskemattomina biojätteisiin. Kallis esiintyjä rupatteli puolityhjälle salille.

Pulmaan löytyi kuitenkin yksinkertaisen nerokas ratkaisu.

Lue lisää →

 (0)

Lapset tekevät vanhemmistaan onnettomia

5.10.2015    Jari Parantainen   31 kommenttia
Lapset tekevät vanhemmistaan onnettomia

Toimittaja Arja Kivipelto pohti Hesarin tiedesivulla viikko sitten, miksi suomalaiset eivät hanki enempää lapsia (Vauvakato vaivaa Suomea 28.9.2015). Syyllinen tuntui löytyvän lamasta.

Kaikkein ilmeisin selitys jäi kuitenkin mainitsematta:

Lasten vanhemmat eivät ole yhtä onnellisia kuin muut. Ja kukapa nyt erityisesti haluaisi olla onneton.

Taloustieteen nobelisti, käyttäytymistieteilijä Daniel Kahneman on tutkinut asiaa. Hankkeeseen osallistui laaja joukko ranskalaisia ja yhdysvaltalaisia työssä käyviä naisia.

Onneksi Kahneman on vanha kettu. Hän ei syöksynyt kysymään äideiltä, tekevätkö lapset heistä onnellisia. Vastaus olisi ollut etukäteen tiedossa.

Lue lisää →

 (1)