Köyhäinapu pitäisi tuotteistaa uudelleen

21.1.2018    Jari Parantainen   19 kommenttia

Kysynnän ja tarjonnan periaatteen luulisi jokaisen ymmärtävän. Kun kinkun hinta K-kaupassa kasvaa, porukka ostaa vähemmän possua. Ja tietysti päinvastoin*.

Mutta erityisesti kokoomuksen kansanedustaja Juhana Vartiainen on kamppaillut jo vuosia sen kanssa, ettei kuvio olekaan kaikille niin selvä. Olen nähnyt hänet monta kertaa ruudussa selittämässä, miten työn tarjonta vähentäisi työttömyyttä.

Aluksi en itsekään ymmärtänyt, mitä hän yritti sanoa. Luulen (tai ainakin salaa toivon), että myös muilla oli vaikeuksia. Onneksi ex-liberalainen Heikki Pursiainen on monta kertaa hakannut sormet sinisinä näppistään niin, että asia aukeaisi meille taviksillekin.

Lopulta asia on yksinkertainen. Seuraava esimerkki on peräisin Pursiaisen tekstistä Vasemmistoliiton kannustindenialismi syyskuulta 2016:

”Yritys tietää, ettei kukaan suostu asiakaspalvelutehtävään 2000 eurolla kuussa. Pitäisi maksaa vähintään 2500. Yritys ei kuitenkaan pysty kannattavasti maksamaan enempää kuin 2000. Yritys ei palkkaa ketään.

Mutta se ei tietenkään ilmoita tästä kaikelle kansalle julkaisemalla turhia työpaikkailmoituksia. Yrityksessä ei siis näytä olevan avoimia työpaikkoja.

Silti, jos työttömyysturvan leikkaaminen pudottaa palkkavaatimukset 2000 euroon, yritys palkkaa ihmisiä asiakaspalveluun. Syntyy työpaikkoja, joiden olemassaoloa ei mitenkään voinut päätellä avointen työpaikkojen määrästä.”

Vasemmistoliiton Li Andersson reagoi Pursiaisen tekstiin näin:

”Kyse on siis työn tarjonnan lisäämisestä ja palkkatason painamisesta alas. Korkeiden palkkaerojen ja työllisyyden välillä ei kuitenkaan ole osoitettavissa yhteyttä. Työn tarjonnan ja kysynnän suhde on yksi vahvimmiten palkkatasoon vaikuttavista mekanismeista.

Siksi oikeisto ajaa johdonmukaista työn ylitarjonnan politiikkaa. Mitä halvemmin ihmiset myyvät työtään, sitä suurempi osuus työn arvosta voidaan tulouttaa osinkoina. Mitä lujemmin työttömyydestä rangaistaan, sitä pitemmälle ihmiset joutuvat joustamaan.”

Lisäksi Andersson pelottelee, että matalat palkat saattavat käydä valtiolle kalliiksi, kun joutuisimme paikkaamaan pieniä liksoja tulonsiirroilla. Ikään sataprosenttisesti työttömät eivät kävisi vielä kalliimmiksi.

Li Andersson päätyy siis monien vasemmistolaisten tapaan hokemaan, että ”palkalla on tultava toimeen”. Palvelualojen ammattiliitto PAMin pomo Ann Selin purnasi vuoden ensimmäisessä Talouselämä-lehdessä (1/2018) aivan samaa:

”Hänen mielestään ei ole oikein, että kokopäivätyössä käyvä ihminen tarvitsee tulonsiirtoja. Niihin liittyy vahva köyhäinavun stigma.”

Kuten tiedämme, vasemmistolaisuuden kovaa ydintä on kyky kieltää todellisuus. Osmo Soininvaara totesi postauksessaan (15.12.2017) tulonsiirroista osuvasti näin:

”Jostain syystä muuten asumista ei katsota elämiseksi, koska täydentäviä tulonsiirtoja saa kyllä maksaa, jos niitä kutsutaan asumistueksi.”

Toisin sanottuna palkalla ei nykyisinkään tarvitse tulla toimeen, kunhan Selinin kiroama ”köyhäinapu” on niemetty jotenkin hygieenisesti – siis vaikkapa asumistueksi. Toinen vasemmistolle kelpaava köyhäinavun kiertoilmaisu näyttäisi olevan nimeltään perustulo.

Älämölöä tuottanut aktiivimalli tähtää tietenkin siihen, että ainakin satunnainen työtön ehkä tyytyisi vaikkapa 2000 euron kuukausipalkkaan sen sijaan, että hän jahtaa sitkeästi 2500 euron liksaa.

Toimittaja Juhana Rossi pohti tuoreessa Kauppalehti Optiossa (18.1.2018) viisaasti, että aktiivimallin herättämä suuttumus näyttäisi perustuvan toisistaan poikkeaviin käsityksiin työttömyyden syistä:

”Arjen ajattelussa työttömyys mielletään ulkoapäin tulevaksi onnettomuudeksi. Tässä ajatuskulussa työttömyys johtuu työpaikkojen puutteesta, johon työtön ei voi juuri omilla valinnoillaan vaikuttaa.”

Rossin mielestä se kilpaileva näkökulma on sitten juuri Vartiaisen, Pursiaisen ja kumppaneiden kysyntä- ja tarjontamalli:

”Jos työtön sopeuttaa palkkavaatimuksensa yrityksen palkanmaksukykyyn, syntyy uusi työpaikka. Tässä ajattelussa työpaikkojen määrä ei siis ole ennalta määrätty, vaan työttömyyden tulkitaan johtuvan osin siitä, että työtön ei tee valintoja, jotka johtaisivat uuden työpaikan syntyyn.”

Vasemmisto ajattelee siis, että työnhakija ei voi vaikuttaa työpaikkojen määrään. Oikeisto taas toteaa, että totta kai (työnsä) myyjä voi ihan itse kasvattaa kysyntää tinkimällä hinnastaan.

Selinin hengenheimolaisten mielestä tulonsiirto ei ilmeisesti ole kovin paha asia, kunhan autettava on sataprosenttisen työtön. Taustalla lienee juuri tuo ajatus, ettei työttömyys ole missään tapauksessa kenenkään oma syy. Silloin sitä ei tarvitse hävetä.

Mutta jos pamilainen menisi pienipalkkaiseen työhön ja saisi lisäksi yhteiskunnan tukea, se onkin tosi nöyryyttävää.

Moista asennetta voisi tietysti soimata pikkumaiseksi diivailuksi. Toisaalta näkökulma on aivan looginen.

Myös moni kiireinen ammattilainen ottaa heti nokkiinsa, kun joku tulee vinkumaan hänen työtään rupuhintaan.

Nyt pitäisikin vain paketoida ja nimetä köyhäinapu niin myönteisesti, ettei se leimaa uhria.

En väitä, että se olisi helppoa. Mutta vaikkapa Soininvaaran havainto asumistuesta osoittaa, että se on mahdollista.

Kun tukipaketin imago olisi kunnossa, ylpeinkin liiton jäsen saattaisi taipua pienipalkkaisiin töihin. Se lienee parempi vaihtoehto kuin täyspäiväisesti työttömänä kotonaan kökkivä duunari.

Köyhäinapu pitäisi tuotteistaa uudelleen niin, ettei se nöyryytä kohdettaan.


* Lisäys 21.1.2018 klo 19:15: Jätin tästä tarkoituksellisesti pois sönkötykset Giffenin hyödykkeistä. Se ei ole nyt tässä yhteydessä oleellinen asia.


 (1)



19 kommenttia

  1. Jari W. kirjoitti:

    Hieno teksti jälleen. Itse olen se verran putkiaivo, että olen samaa mieltä, vaikka minua älykkäämmät tietävät kuvatussa olevan kaikenlaisia ongelmia. Jos olisin työtön, ja pieni liksa ei motivoisi töihin - niin todennäköisesti paketti "2000 + osa asumisestasi maksetaan tukina" todennäköisesti houkuttelisi. Tosin, jos malli olisi tuollainen, eikö siinä kävisi niin että 2000€:sta maksamani ennakonpidätys maksetaan minulle takaisin ? Joka aiheuttaa vain turhia "yleishallinnon" kuluja kun siirrellään samaa summaa edestakaisin. Eli kannattaisiko miettiä myös verotuksen rakenteita?

     (1)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Niin tietysti "aito" perustulokin toimisi, että kun palkansaajan tulotaso nousisi, käytännössä perustulon osuus verotettaisiin takaisin valtiolle aika pian.

      Kaikessa tässä palkkapotin viesti lienee tärkeämpi kuin "totuus". Tietty määrä ikiliikkujaa ja itsepetosta olisi aivan selvästi tarpeen.

       (0)
       (0)
  2. Jouni Martikainen kirjoitti:

    Tiettyyn rajaan asti tuo tuotteistaminen on helppoa kuin tuotteistuskoulutustilaisuuden täyteen myyminen Parantaisella.

    Työnantajan kokonaiskustannukset työntekijästä kun ovat jotain ihan muuta, kuin ne eurot, jotka samainen työntekijä saa pankkitililleen. Eli kevytmallinen köyhäinapu olkoon, että matalimmista palkoista älköön duunari maksako veroja eikä työnantaja maksoko niistä sivukuluja.

    Kysymys toki kuuluu, että no kukas ne siltä osin sitten maksaa? Työllisyysvaikutukset maksavat niitä automaagisesti, mutta jos se ei piisaa, niin suurempipalkkaisethan ne maksavat.

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Jäin miettimään, miten tärkeää tässä on nettopalkka. Yhteiskuntamme näyttää toimivan käytännössä niin, että päättelemme ihmisen (työn) arvon bruttopalkan perusteella. Euromäärä on niin selkeä mittari, että huomio kiinnittyy siihen väkisinkin.

      Bruttopalkka on juuri se viesti, jota myös Selin ja muut ay-pamput vahtivat. Liian pieni liksa on saajalleen julkinen nöyryytys.

       (0)
       (0)
    • Jouni Martikainen kirjoitti:

      Nettopalkkahan on se, jolla tullaan toimeen tai ollaan tulematta. Suurempi joukko tulee toimeen 0 % verotetulla matalapalkalla kuin vaikkapa hyvinkin kohtuullisesti 10 % verotetulla samalla palkalla. Pienipalkkaisilla satasella tai satasilla kuukaudessa on aidosti merkitystä pärjääkö omillaan vai ei.

      Ns. sivukulujen osuus taas on ihan merkittävä siivu työnantajan kokonaiskustannuksista per työntekijä, ja niiden nollaantumisella olisi aikuisten oikeaa merkitystä, mikäli olen työvoimavaltaisten matalapalkka-alojen yksittäisten työnantajien ulosantia ymmärtänyt.

       (1)
       (0)
    • Tumpe kirjoitti:

      Taitaa olla niin että Selin yrittää hakea oikeutusta tuottamattomalle (tai vähemmän tuottavuutta kasvattaneelle) poppoolle sillä verukkeella että toinen sektori on kasvattanut tuottavuutta. Eli sama kuin äsken mainitsemani kahvila B:n työntekijät vaatisivat enemmän palkkaa koska kahvila A:lle se olisi mahdollista (ja oikeutettuakin).

      Tarkoitus oli kuvata kuinka ongelmallista markkinat ja (hyvää tarkoittavat) tuet ovat kokonaishyödyn näkökulmasta. Nykyinen järjestelmä ei ainakaan ole hyvä mutta olen sitä mieltä että matalan tuottavuuden tekijöidenkin olisi jo sosiaalisista syistä hyvä saada tehdä oikeitakin hommia. Joku lievästi patistava kansalaispalkka, negatiivinen tulovero tai perustili käyvät järkeeni. Patistava on tullut uutena ajatuksena koska muuten on vaarassa että nykyisten tietojen valossa tapahtuu negatiivinen kierre yksinäisyydessä tms. Eli jonkunlainen byrokratia silti lienee pakollista

       (0)
       (0)
  3. Tumpe kirjoitti:

    Olen samalla tavalla ihmetellyt pamin pomon ulostuloja ja tietyllä tavalla tuo on hyväkin ajatusmalli että palkalla pitäisi tulla toimeen. Ongelma on todellinen matalan tuottavuuden aloilla.

    Tosin jos firma ei pysty työllistämään 2500€:lla mutta kyllä 2000€:lla niin toivon että firmat keksisivät parempia tapoja kasvattaa tuottavuutta jotta voisivat hänet palkata.

    Onko pelkona tässä JP:n ehdottomassa mallissa että valtio alkaisi itse asiassa tukea (välillisesti) vähemmän tuottavia tai innovoivia firmoja? Jos näin kävisi niin onko pelkona jälleen kerran että rajoitettaisiin markkinoiden vapauden ydinperiaatetta?

    Käytännössä tämä varmaankin olisi helpointa toteuttaa negatiivisen tuloveron kautta

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Soininvaara sanoo tästäkin fiksusti:

      "Vaatimus, että työstä saatavan palkan on riitettävä elämiseen, on identtinen sen vaatimuksen kanssa, että huonosti tuotavaa työtä ei tehdä eikä teetetä – ainakaan julkisen sektorin ulkopuolella. Näin suljetaan pois sekä ne yksilöt, joiden henkilökohtainen tuottavuus jostain syystä on huono, että työtehtävät, jotka eivät ole riittävän tuottavia."

      Itse en oikein osaa selittää itselleni, miksi olisi järkevää jättää kaikki heikosti tuottava työ vain tekemättä.

       (0)
       (0)
    • Jouni Martikainen kirjoitti:

      No jos ekaksi vaikka edes se nollavero pienimmille palkoille ennen negatiivista tuloveroa. Toki en vastusta negatiiviseksi pyöräyttämistäkään.

       (0)
       (0)
    • Tumpe kirjoitti:

      "Itse en oikein osaa selittää itselleni, miksi olisi järkevää jättää kaikki heikosti tuottava työ vain tekemättä."

      Varmaan siksi että tuottavuuden parantuminen on keskeinen osa toimivaa markkinataloutta ja sen tuomaa kaikkea kivaa kuten parempia palkkoja ja lisääntynyttä hyvinvointia (de facto).

      Jos valtio tukee heikosti tuottavia yrityksiä (vaikkapa vain välillisesti) niin se sekaantuu tuohon hyvinvoinnin tuottamisen mekanismiin poistamalla yritykseltä kannustimen tuottavuuden parantamiseen tai vääristämällä alaa.

      Jos halutaan tukea matalaa tuottavuutta (oletan että myös matalan tuottavuuden aloilla on fiksumpia ja vähemmän fiksumpia, tuottavampia ja vähemmän tuottavia firmoja) niin valtiolla on tietenkin mahdollisuus tähän erilaisin keinoin. Yleensä kuitenkin porukka joka vastustaa valtion väliintuloa, ei kuitenkaan ole hanakasti haluamassa että valtiolla on mitään suojatyöpaikkoja.

      Jos esim. kahvila A:ssa myydään päivän aikana 100 kahvikuppia yhden työntekijän toimesta hintaan 2€/kuppi, kahvilassa B 150 kahvikuppia kahden työntekijän toimesta hintaan 2€/kuppi ja kahvilassa C 200 kahvikuppia 3 työntekijän toimesta hintaan 2€/kuppi (melko tehokkaat markkinat siis). Tällöin kokonaismyynti on A) 200€, B) 300€, C) 400€ eli yhteensä 900€ (450 kupillista). Vastaavasti tuottavuus on A)100 (tuottavin), B) 75, C) 66,7 (vähiten tuottavin).

      Jos yksinkertaisestetusti ajatellaan että kunkin työntekijän kustannus on 150€ niin markkinataloudessa A tekee voittoa 50€/työntekijä, B) 0€/työntekijä ja C) -17€/työntekijä. Jos valtio jollakin mekanismilla tukee kaikkien yritysten työntekijästä koituvia kustannuksia (valtio ei diskriminoi vaan kohtelee kaikkia tasapuolisesti) 20€:lla/työntekijä niin tällöin A tekee voittoa 70€, B) 20€ ja C) +3€/per työntekijä (eli 70€, 40€ (2 työntekijää), ja 9€ (3 työntekijää) eli kuusi työntekijää tuottaa yhteensä 119€.

      Valtio saa siis 120€ sijoituksella (20x6 työntekijää) itselleen 119€!

      Jos tätä tilannetta katsoo työllisyysnäkökulmasta niin tämähän vaikuttaa oikein hyvältä koska valtio pelasti 3 työntekijän työpaikat (polittisen vasemmiston tyypillistä retoriikkaa). Jos katsotaan markkinoiden näkökulmasta niin valtio tukee omalla toiminnallaan myös sitä kaikista vähiten tuottavaa yritystä joka vapailla markkinoilla olisi kuollut pois. Samaan aikaan poliittinen vasemmisto meuhkaa että valtio on tukenut kapitalisti A:n yritystoimintaa ja jättiosinkoja. Fakta homma on että ilman valtion väliintuloa kokonaismarkkinan koko olisi ollut 900€ ja firma A olisi tehnyt 50€:n tuloksen (ja valtio olisi 20%:n verokannalla saanut tästä 10€). Firman C olisi pitänyt jollakin tavalla miettiä miten saisi tuon 51€:n tappion kuitattua (todennäköisesti olisivat yrittäneet parantaa tuottavuutta).

      Jos valtio antaa markkinoiden toimia kuten markkinat toimii ikävine konkursseineen jne niin firman C joutuessa konkurssiin voidaan ajatella että kuluttajat kuitenkin haluavat tuon 400€ kahviin kuluttaa (kahvimarkkinat ovat melko samanlaiset hinnaltaan ja kahvilaadultaan=. Jaetaan tuo firmalta C poistunut 400€:n myynti kahviloille A ja B tasapuolisesti jolloin kokonaismarkkina on edelleen 900€. Tässä tilanteessa markkinalla edelleen vain kahvila A tekee voittoa, nyt 100€. Kahvila A on palkannut yhden työntekijän lisää ja kahvila B 1,33 työntekijää lisää eli markkinalla on yhteensä 5,33 työntekijää (tuettuna 6 työläistä). Tällöin kuitenkin valtio saa 20%:n verokannalla 20€ itselleen alan voitoista.

      En osaa sanoa minne tämä 0,67 työntekiijä työllistyy, kuinka paljon siitä koituu kustannuksia valtiolle, mutta ainakin tukemalla tehotonta ja vähemmän tuottavaa toimintaa valtio tuottaa merkittävästi enemmän hyvinvointitappiota kuin voittoa. Ehkä pahin on kuitenkin se että tehottomalle firmalle annetaan oikeutus toimia markkinoilla vain koska se työllistää.

      Ehkä yksi vaihtoehto on tukityöllistää matalan tuottavuuden työntekijöitä tai kannustaa niitä siirtymään jonnekin missä ne ovat hyödyllisempiä.

       (0)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Olen vain selvästi jo alistunut siihen, että jokin (nykyisestä laajeneva) tukityöllistämisen malli on väistämätön. Sekin on selvää, että se sotkee markkinoita juuri niin kuin oivasti kuvaat.

      Vitsikästä tässä on se, että Selin & kumppanit suojelevat markkinataloutta, kun he käytännössä haluavat pitää tuottamattomat työntekijät poissa työmarkkinoilta.

       (0)
       (0)
    • sivustahuutaja kirjoitti:

      Tumpe: Olet ihan oikeassa, että kansalaispalkka tms. olisi valtion toimesta tukea matalan tuottavuuden työpaikoille. Tuo tuki vaikutuksineen kuitenkin kalpenee täysin sen rinnalla, että nyt valtio tukee avokätisesti täydellistä joutilaisuutta. Jos logiikkaasi käyttäisi toisin, niin valtion kannattaisi tuplata toimeentulotuki, jotta firmoista tulisi tehokkaampia?

      Itse uskon ihmisten tuottavuuden kehittyvän paremmin töissä kuin sohvalla. Tästä syystä kaikki pitäisi saada heidän tuottavuuttaan vastaavaan palkkatyöhön.

       (0)
       (0)
    • Tumpe kirjoitti:

      Valtio lisäisi eniten kokonaishyvinvointia olemalla puuttumatta markkinoiden toimintaan. Ainakin taloudellisesti. Toimeentulotuen tuplauksella valtio saattaisi vain poistaa ne yritykset markkinoilta jotka maksaisivat sellaista palkkaa jonka vaihtoehtoiskustannukset työntekijälle olisivat liian suuret toimeentulotukeen nähden. Jos siis palkanmuodostus tapahtuisi markkinoilla ilman regulaatiota. Ja palkka olisi keskeisin menoerä yrityksille.

      Vapaan palkanmuodostuksem mallissa todennäköisesti syntyisi erilaisia sosiaalisia lieveilmiöitä kuten varastelua, turvattomuutta yms. Tuottaville työntekijöille taas erilaisia transaktiokustannuksia jotka syntyvät näiltä ongelmilta suojautumisesta kuten turvajärjestelmistä tms. Nämä toki synnyttävät uutta markkinaa ja sitä kautta paradoksaalisesti lisää hyvinvointia järjestelmään.

      Kaikissa järjestelmissä on omat valuvikansa. Kyse on lopulta tavoitteista ja ideaalista mitkä halutaan saavuttaa. Suomen tukijärjestelmä on niin monimutkainen että kaikki muutokset siinä johtaa moniin eri ongelmiin. Jos nyt laitettaisiin uusi malli puhtaalta pöydältä niin millainen se olisi?

       (0)
       (0)
    • sivustahuutaja kirjoitti:

      Tumpe: Täydellinen reaalimaailman järjestelmä käyttäisi markkinamekanismeja aina kun mahdollista. Jonkinlainen perusturva kehittyneessä demokratiassa yleensä halutaan järjestää, joten kaikille taattaisiin pienessä taajamassa sijaitsevaa kimppamajoitusta vastaava perustulo. Puhutaan tasosta ruoka ja katto pään päälle. Työttömyys- ja eläkevakuutukset järjestäisi sitten tuohon päälle esim. yksityinen sektori. Minimipalkkoja ei olisi, joten kaikkien olisi helppo tienata perustulon päälle jotain ekstraa.

      Koulutuksen kannattaa olla ilmaista ennen yliopistoa, koska yksilät ovat vähän huonoja tekemään päätöksiä ennen aikuisuutta. Lukion tai ammattikoulun jälkeinen koulutus rahoitettaisiin valtion takaamalla opintolainalla, jolloin jokainen työelämään tähtäävä voisi opiskella itselleen taitojen mukaan sopivan koulutuksen.

      Terveydenhuolto on sitten paljon, paljon haastavampi kysymys. En oikeasti keksi mikä siinä olisi hyvä systeemi. Luultavasti paras voisi olla tilaaja-tuottaja-malli, jossa valtio ostaisi ilmaisena tai puoli-ilmaisena tarjotun terveydenhuollon ja kilpailuttaisi palvelutuotannon.

       (1)
       (0)
  4. Anna Niskanen kirjoitti:

    Mutta jos tilanne on se, että yritys ei palkkaa ihmistä 2500e palkalla, mutta palkkaisi 2000e palkalla - JA toisaalta ihminen ei tulisi toimeen 2500e palkalla vaan hänelle täytyisi maksaa jotain tukia (minkä nimisiä, sillä ei ole tässä väliä) niin silloinhan ne tuet olisivat käytännössä yritystukea?

    Olisi siis ihan ok maksaa yrityksille tukea, koska ne eivät pysty/halua maksaa työntekijöilleen sellaista palkkaa, jolla elää?

    (Mä en muuten välttämättä ole jotain tällaista systeemiä vastaan. Yksi iso ongelmahan on se, että monilla aloilla ei niinkään palkka ole se este vaan tarjolla olevat työtunnit. Jos/ja kun tarjolla on repaleinen määrä työtunteja, nykysysteemissä sellaista työtä ei voi tehdä, vaikka ehkä haluaisikin. Näkisin järkevänä kyllä, että tällaisten töiden tekeminen mahdollistettaisiin niin, ettei ihminen hukkuisi tukirumbaan ja mahdollisuuteen, että 1-2kk joutuu elämään ilman tarpeellisia tuloja, kun Kelaan/työkkäriin täytyy palauttaa palkkakuitteja ennen tukien saamista.)

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Heikki Pursiainen kirjoitti runsas viikko sitten MustRead-artikkelissaan Hyvä verotus 2: Verotuksen kohtaanto eli maksaako verosi sittenkin joku muu? yritystukiasiasta mm. näin:

      "Yritysten verorasitus kohdistuu viime kädessä niiden omistajiin ja tulonjakovaikutukset riippuvat siis myös siitä, kuka omistaa verovelvollisen yrityksen, sen asiakasyritykset, sen tavarantoimittajat ja rahoittajat.

      Yksi suora seuraamus tästä on, että poliitikkojen joskus suosima ajatus verotaakan suuntaamisesta ”yrityksiin”, on syvästi ongelmallinen. Yritysten maksamat verot eivät tule tyhjästä, vaan ne maksaa aina joku ihminen jossakin."

      Kysymys on ilmeisen mutkikas. Pursiainen toteaa, että verotus voi olla juridisesti ehkä selkeääkin, mutta lopulta veron maksajan määrää markkinatalous. Eikä se taas ole lainkaan itsestäänselvä, kenelle kontolle verorasitus lopulta päätyy.

       (0)
       (0)
    • sivustahuutaja kirjoitti:

      Verotuksen rakenteen pohtiminen on tässä yhteydessä yhtä turhaa kuin aktivoinnin pohtiminen.

      Oleellista on kasvattaa kokonaishyvinvointia. Vaikka jonkinlaista tuotannon kasvun jälkeistä kokonaishyvinvoinnin kasvua on ihan kiva pohtia akateemisesti, tarkoittaa kokonaishyvinvoinnin kasvu tällä hetkellä edelleen bkt:n kasvua, eli tuotannon kasvua. Tuotantoa saadaan lisää kun käytetään nykyistä enemmän työvoimaa.

      Sitten kun saadaan tuotantoa lisää, palkkoja lisää ja tulonsiirtoja pienemmiksi, voidaan siirtyä pohtimaan verotusta. Tarkemmin otten sitä, mistä veroja lähdetään alentamaan kun aikuiset ihmiset tulevatkin aiempaa enemmin toimeen omillaan ja verokertymä kasvaa.

       (0)
       (0)
  5. SimoS kirjoitti:

    Tumpe kirjoitti:
    "Valtio saa siis 120€ sijoituksella (20x6 työntekijää) itselleen 119€!"

    No eihän valtio sitä 119€ saa! Yritys sen saa (yritystuki + työntekijän tuotto). Yritys sitten ehkä maksaa siitä osan veroina takaisin valtiolle...tai ehkä ei.

     (0)
     (0)

Osallistu keskusteluun!