Entäpä jos puolittaisin liikevaihtoni?

27.11.2017    Jari Parantainen   7 kommenttia

Asiakkaani reklamoi, että tämä Pölli tästä -blogi on päivittynyt liian harvoin viime aikoina. Sönkötin, että on pitänyt kiirettä ja seliseli.

Juttelin kollegan kanssa. Totesimme, että me kumpikin olemme lykänneet verkkosivujemme päivitysprojekteja nyt kahden vuoden ajan. Myös moni muu tähdellinen hanke on jäänyt toistuvasti asiakasprojektien jalkoihin.

No, tämähän on useimmille palvelukauppiaille tuttua rutinaa. Työjonossa riittää aina muka-kiireellisiä tulipaloja sammuteltavaksi. Tärkeät, tulevaisuutta rakentavat kehityshommat jäävät viikosta toiseen tekemättä.

Haluaisin esimerkiksi tuottaa lisää verkkokoulutuksia. Mutta tuotekehitystöitä on erittäin helppo lykätä, koska sillä ei ole mitään välitöntä vaikutusta. Kierre on siitä huolimatta aivan naurettava.

En ”ehdi” paneutua  monistuvien tuotteiden kehitystöihin, koska on niin kiire toimittaa ei-monistuvia tuotteita.

Selitys on täsmälleen sama, johon monet asiakasehdokkaani vetoavat.

Ratkaisu on ilmeinen. Jos aika ei riitä tärkeisiin tehtäviin, muita duuneja on tietenkin karsittava. Leikkurin on lopulta iskettävä myös laskutettavaan työhön.

Olenkin päättänyt lopettaa projektibisneksen. Se tarkoittaa, että puolet liikevaihdostani katoaa.

Päätös on ollut vaikea. Olenhan vetänyt tuotteistushankkeita yli 15 vuotta. Lisäksi projekteista on kertynyt paljon tarinoita ja käytännön esimerkkejä koulutusteni materiaaliksi.

Jos päätös oli tuskallinen, käytännön toimet vasta vaikeita olivatkin. Mutta eihän tuote voi roikkua esillä, jos en sitä enää toimita.

Niinpä pöydälläni nököttää nyt pläjäys uusia käyntikortteja. Läpyskän kääntöpuolen hinnastosta ei löydy enää projekteja. Myös verkkosivuni saivat tutustua delete-näppäimen voimaan. Se oli nopea päivitys.

Uuden käyntikorttini takana ei ole enää projektihintoja.

Uuden käyntikorttini takana ei ole enää projektihintoja.

Asiakkailleni jankutan alvariinsa, että jos firmalla on kaksi fokusta, sillä ei ole yhtään fokusta. Moni väittää vastaan, että useiden eri tuotelinjojen muodostamat ”tukijalat” vähentävät suhdanteista syntyviä riskejä. Se on sikäli hankala argumentti torpattavaksi, että se on totta.

Myös oma bisnekseni vaihtelee holtittomasti. Välillä koulutuksia menee paljon ja projekteja vähän. Edellisenä vuonna tilanne saattoi olla juuri päinvastainen.

Sitähän tietysti luulisi, että kaltaiseni yksinyrittäjän ei tarvitse perustella päätöksiään kellekään. Voin kuitenkin kertoa, että esimerkiksi yrittäjän puolisolla saattaa olla joitain epähienoja näkemyksiä siitä, mikä on järkevää ja mikä ei.

– Kultaseni, minulla olisi loistava uusi bisnesidea!

– Aha, joko taas. No mitä nyt tällä kertaa?

– Mitä siitä tuumisit, jos puolittaisin firman liikevaihdon?

– No ilman muuta, sehän kuulostaa aivan loistavalta strategialta!

Mitä tuumit, mikä osa vuoropuhelusta on silkkaa mielikuvituksen tuotetta?

Uusia tuotteita on pirun vaikea kehittää ilman, että dumppaat vanhoja roskikseen.


Nopeat avaimet käteen -tuotteistusprojektit saat Ediste Oy:stä. Antti Apunen paketoi mutkikkaan asiantuntijapalvelusi helposti ostettavaksi ja myytäväksi.

Muiden konsultointiprojektien kyselijät ohjaan vastaisuudessa Seedi Oy:n pakeille. Marko Parkkinen joukkoineen keksii keinot, joilla myyntisi kääntyy kasvuun.


 

 (0)



7 kommenttia

  1. Teppo kirjoitti:

    Olen ollut vaikuttunut Jarin käyntikorttihinnastosta ennenkin. Niinpä siitä löytyi kuva 2014 päivämäärällä. Pikainen analyysi osoitti, että lyhyet enintään 2 tunnin keikat kallistuneet kaikki yli 50 % ja koko päivän keikat muualla Suomessa myös. (Alhaisin korotus oli 32 %)
    Seuraavat johtopäätelmäni ajatuksen juoksusta menivät varmaankin pieleen:
    a. ”Jos saan 2 tunnin palopuheella yleisön lämpimiksi, grillaan samoilla hiilillä vielä seuraavankin puolitoistatuntisen. Tarjoavatko kenties vielä buffetlounaankin. Puolen päivän koulutus on sentään tilaajan näkökulmasta aivan eri kuin pikku kaksituntinen. Professorilta tuhraantuu puolikas päivä joka tapauksessa kaksituntiseenkin sessioon.”
    b. ”Muun Suomen kokopäivä nostettiin yli 50 pinnaa siksi, että näitä jumalanseläntakuisia niemennotkoja on syytä karsia, kun nyt on riittävästi pätäkkää jaossa ihan nelikaistaisten asvalttiteiden päässä.”

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Teppo, pystyisit koska tahansa käynnistämään tuottoisan meediobisneksen. Niin hyvin telepatia pelitti, vaikka yritin tunkea piponi foliota täyteen.

      Puolen päivän koulutus on tosiaan tehokkain. Koko päivä on liian pitkä, kukaan ei jaksa kuunnella mitään tehokkaasti niin kauan.

      Toisaalta kaksituntinen on tosiaan aika niukka monessa tilanteessa. Yritän siis ohjata ostajia hinnalla(kin) puolikkaisiin päiviin.

      Siinäkin olet oikeassa, että hinnoitteluni on puolittanut maakuntakeikkojen määrän – aivan niin kuin pitikin.

      Mutta kyllä tälläkin viikolla taas pari päivää pärähtää "muualla Suomessa", nyt siis Mikkelin seudulla. Eikä siinä mitään, siellä on oikein hauska pakertaa virkeän eteläsavolaisryhmän kanssa.

       (2)
       (0)
  2. Mikko kirjoitti:

    Kiitos taas vauhdin antamisesta. Sama nettisivujen päivitys deletellä odottanut (tosin valitettavan paljon muutakin päivitettävää). Luopumisen tuskaa helpottaa se, että liikevaihdon droppausta ei näkyvissä, vaan keskittymisen järkevyys myyntiin ja digimyynttiin näkyy selvästi jo kaikilla mittareilla.
    Mikä taas kertoo että olen tosi pahasti myöhässä sivujen päivitysurakastani...

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Tämä liittyy vain etäisesti digitaalisiin tuotteisiin, mutta silti: iso osa projektitapaamisistani on vaihtunut vuoden 2017 aikana videoneuvotteluiksi.

      Toki tekniikka olisi ollut kunnossa jo vuosia. Mutta nyt tilanne muuttui yhtäkkiä – ja nimenomaan asiakkaideni toiveesta.

      Parhaimmillaan sessioita on ollut kolme päivässä. Sellaiseen tahtiin ei ollut ennen mitään mahdollisuutta, reissaamiseen kului aivan liikaa aikaa.

       (0)
       (0)
  3. Ville Lundberg kirjoitti:

    Aijai, osuipa kirjoitus juuri sopivaan ajankohtaan, nimim. Vertaistukea hakemassa. Olen pari kuukautta miettinyt ihan samaa; pitäisikö torpata yksi tai useampi - erittäin hyvä - projektiasiakas, että pääsisi vihdoin tuotteistamaan? Jotain, joka ollut hartain toiveeni jo 4 vuotta (kaikki tuntihuor...projektityötä tekevät tietävät tilanteen).

    Mutta kun. Juuri kun olin saanut tämän vuoden "suuren projektin" tehtyä, ja päättänyt (miltei 100% varmuudella tällä kertaa!) kieltäytyä lisäprojekteista, ja siirtyä oman tuotteen tekoon (kiitos projektit suuresta kassasta!), asiakas tarjoaa rahakasta projektia taas. Hävyttömiä, kun tarjoavat helppoa rahaa lähitulevaisuuteen. Mitä vaimo, lapset, luottokortti, asuntolaina ja autorahoitus siitäkin sanoo?!

    Pirun vaikeaa, kuten mainitset. Monta liikkuvaa osaa. Ja yksi nössö yrittäjä.

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Kovin tutulta kuulostaa. :)

      Hauskaa, että mainitset tuon turpean kassasi. Sehän tässä on vitsikästä, että vaikka kassassa olisi miten paljon fyffeä, koskaan sitä ei tunnu olevan tarpeeksi – siis ei edes muutaman kuukauden tuotekehitysrupeamaan.

      Lähipiiri ei taatusti helpota oloa. Pyörittelevät vain silmiään. Kuka hullu sanoo ei, kun asiakkaat olisivat valmiita pudottelemaan rahasäkkejä suoraan porstuaan.

       (0)
       (0)
    • Ville Lundberg kirjoitti:

      Eikö :) Ja olen varta vasten kerryttänyt kassaa tänä vuonna, jotta voisin irrottautua! Tulee vaan paha flashback viime vuoden lopulta, kun poltin mönkään menneeseen tuotteistamiseen ison tukun riihikuivaa. Ei tekisi mieli antaa stressin nousta samalle tasolle, kuin se oli tammi-helmikuussa, kun kassan pohja pilkotti, oli meinaa lääkärireissu lähellä :P

      Missä on DIPLOMI-insinöörin logiikka ja analyyttinen päätöksenteko kun sitä tarvitaan? Tilanne olisi niin helppo ratkaista lukujen perusteella. Mutku.

       (0)
       (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *