Tontin hinta ei tee asunnosta kalliimpaa

8.4.2017    Jari Parantainen   37 kommenttia

Hinnoittelukoulutuksissani käymme läpi aina muutamia perusjuttuja. Yksi on se, ettei tuotantokustannus määrää tuotteen markkinahintaa.

Tuote saattaa käydä kaupaksi hintaan, joka on pienempi tai suurempi kuin kustannukset. Mutta kustannukset eivät ostajaa kiinnosta.

Vai pohditko muka itse marketissa, paljonko valmistaja on maksanut jonkin ryynipakettinsa pusaamisesta? Ja vaikka pohtisitkin, ostaisitko kahdesta tuotteesta kalliimman siksi, että haluat tukea tehotonta* valmistajaa?

Aika pian suurin osa kurssilaisista toteaa, että turha tätä asiaa on jauhaa enempää. Logiikka on niin ilmiselvä.

Mutta auta armias, kun ajatusta pitäisi soveltaa käytäntöön. Fiksutkin ihmiset alkavat suoltaa soopaa.

Eilen Kauppalehti (7.4.2017) kirjoitti, että Helsingin kaupunki on tahkonnut tonttikaupoillaan puolen miljardin myyntitulot neljässä vuodessa.

Rakennusalan etujärjestö Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti oli harmissaan:

”Pääkaupunkiseudulla kaupungit nettoavat kiinteistöbisneksessä. Se on kestämätön tilanne yhteiskunnan kokonaisedun kannalta.”

No joo, tuosta yhteiskunnan kokonaisedusta voisi jutella hiukan lisää. Ikään kuin tonttien myyntituloista hyötyvät kaupunkilaiset haahuilisivat jossain yhteiskunnan ulkopuolella. Mutta ei nyt vielä takerruta siihen.

Pipatti jatkoi:

”Vaivihkaa Suomeen on tullut uusi puhtaasti kunnallinen vero, joka ampuu aivan suoraan asunnon hintaan. Asia on asuntopolitiikan suurin vaiennettu kysymys, eivätkä kunnat suin surmin halua tätä keskustelua jatkaa. Me haluamme.”

Pipatin putiikin laatiman selvityksen mukaan tontin hinta voi muodostaa jopa 25 prosenttia kohteen kokonaishinnasta. Rakennuslehden helmikuussa tekemän kyselyn mukaan Helsingin kaupunki voi periä kerrostalotontista hinnan, joka vastaa 2 500 euroa kerrosneliömetriltä.

Lisäksi Saton toimitusjohtaja Saku Sippola toteaa, että tontin hinnasta voi kertyä kaksion kuukausivuokraan noin 500 euroa jo ennen kuin taloa on edes alettu rakentaa.

Herrojen jupina on ihan kiinnostavaa sinänsä. Mutta asunnot eivät Helsingissä ole kalliita siksi, että niiden tontit ovat niin hintavia.

Kämpän hinta riippuu kysynnästä ja tarjonnasta, ei sen tuotantokustannuksista.

Oletaan, että hyvälle paikalle Helsinkiin on tulossa komea kerrostalo. Kaupunki myy tontin hintaan, josta valuu 2 500 euroa asunnon neliöhintaan. Rakennusliike pyytää ylimmän kerroksen kämpästä kymppitonnin neliöltä.

Entä jos kaupungin päättäjät luopuisivat mielenhäiriön vuoksi tontista ilmaiseksi? Nyt rakennusliike voisi antaa asunnosta roiman alennuksen. Neliöhinnaksi jäisi enää 7 500 euroa.

Jokainen täysjärkinen ymmärtää, että näin homma ei tietenkään menisi.

Miksi ihmeessä myyjä pudottaisi hintaansa, jos jonossa on ostajia, jotka maksaisivat vapaaehtoisesti (tai suorastaan innokkaasti) alkuperäisen kymppitonnin neliöltä!?

Mitä Pipatti & kumppanit sitten valittavat?

He tietenkin tietävät, että mitä halvemmalla kaupunki luopuisi tonteistaan, sitä enemmän rakennusliikkeille jäisi katetta.

Asuntojen myyntihinnat sen sijaan eivät putoaisi pennin jeniä. Että se siitä yhteiskunnan kokonaisedusta – vaikka tuottajan ylijäämä kasvaisikin.

Toki tontin hinnalla on vaikutusta siihen, haluaako rakennusliike ostaa maaplänttiä alun perinkään. Jos projektista ei jäisi kunnon katetta, kukapa sellaista kohdetta edes aloittaisi.

Niinpä myös kaupunki hinnoittelee tonttinsa markkinahintojen perusteella. Liian kallis ei käy kaupaksi. Toisaalta liian halpa tontti lurahtaisi piilotukena rakennusliikkeiden omistajille.

Tuotteesi markkinahinta ei riipu tuotantokustannuksistasi. Markkinataloudessa hintasi määräytyy kysynnän ja tarjonnan perusteella.

* Tietysti jotkut haluavat maksaa tehottomasta tuotannosta ekstraa. Esimerkiksi luomuporkkanoiden tai -banaanien menekki perustuu juuri siihen. Mutta silloin onkin kyse hyväntekeväisyydestä.


Huhtikuun Pölli tästä -lukupiiri starttaa perjantaina 28. maaliskuuta klo 9:15. Puimme opusta nimeltään The Undoing Project: A Friendship that Changed the World.

Teoksen on kirjoittanut Michael Lewis, joka on julkaissut urallaan jo useita bestsellereitä. Hänen uusin kirjansa kertoo kahden nerokkaan psykologin urasta. Daniel Kahneman ja Amos Tversky loivat yhdessä 40 vuotta sitten joukon merkittäviä päätöksentekoa koskevia teorioita, jotka loivat pohjan lukemattomille käyttäytymistiedettä ja taloustiedettä sittemmin yhdistäneille tutkimuksille. Ikävä kyllä Tversky kuoli syöpään jo vuonna 1996, joten Kahneman pokkasi prospektiteoriasta taloustieteen Nobelin vuonna 2002 yksin.

Kirja taustoittaa mainiosti kaksikon työtä, jonka tulokset tiivistyvät Kahnemanin kirjassa Thinking, Fast and Slow vuodelta 2011. Se taas on mielestäni yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä bisneskirjoista. Teos nököttää New York Timesin bestseller-listalla vieläkin nyt 6 vuotta julkaisunsa jälkeen – sattumoisin heti Lewisin uutuutta seuraavana, eli 6. sijalla (tilanne 2.4.2017).

Lukupiiriin kannattaa osallistua, vaikket kirjaa ehtisi lukeakaan. Ja jos ajankohta ei satu sopimaan, pääset myöhemmin katsomaan / kuuntelemaan tallenteen joka tapauksessa.

Ilmoittaudu huhtikuun Pölli tästä -lukupiiriin


Lisää lukupiirin ajankohta kalenteriisi suoraan tästä:

Google-kalenteri  Apple-kalenteri  Microsoft Outlook


 (0)



37 kommenttia

  1. Hannu T kirjoitti:

    Aivan! Jari, sun kannattaisi kirjoittaa sama juttu Hesarin yleisönosastolle.

     (1)
     (0)
  2. sivustahuutaja kirjoitti:

    Nyt kyllä puhuit hieman ristiin itsesi kanssa. Myös tontin hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Jos maan hintaa halutaan alas, niin kaavoitetaan enemmän tontteja, jolloin niiden markkinahinta laskee.

    Isompi tonttimäärä johtaa isompaan määrään uusia asuntoja, jolloin myös uusien asuntojen hinta laskee. Uusien hinta ei kuitenkaan laske kovin paljoa, koska tällä hetkellä on ihan päivän selvää, että vanhojen asuntojen hinnat ovat nousseet, koska uusia ei ole tarjolla tarpeeksi. Tonttimäärän lisääminen siis pikemminkin laskisi vanhojen asuntojen hintoja, koska uusi asunto muuttuisi houkuttelevammaksi ikäloppuun putkiremppakohteeseen verrattuna.

    Tämä on yksi niitä tapauksia, joissa kannattaa miettiä asioita mieluummin tarjotun määrän suhteen, kuin hinnan. Jos kaupunki haluaa X tuhatta uutta asuntoa, niin ei kaupunki voi samaan aikaan sanella hintaa. Hinta määräytyy sen mukaan, että pistetään X tuhannen asunnon tontit huutokauppaan ja katsotaan mikä hinta saadaan.

     (2)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Totta kai tontin hinta määräytyy kysynnän ja tarjonnan mukaan. Niinhän juttuni lopussa juuri totesin. Nykyisillä "kiskurihinnoilla" tontit käyvät ilmeisen hyvin kaupaksi, sillä eihän niitä yksikään rakennusliike vasten tahtoaan ostele.

      Siitä olemme tietysti samaa mieltä, että asuntojen hinnat laskevat vasta, kun niitä on rakennettu riittävästi kysyntään nähden. Mutta eikö niin, että siinäkin tapauksessa asuntojen ostajat potkivat koko ketjun käyntiin?

       (1)
       (0)
    • sivustahuutaja kirjoitti:

      Mielestäni ostajat eivät tällä hetkellä ohjaa kovin paljoa asuntomarkkinoita. Kasvukeskuksissa tonttien saatavuus on selkeä pullonkaula ja siinä aloite on kaupungeilla.

      Rahoituspuolella hintoja nostavat olemattomat vakuusvaatimukset, ainakin niin kauan kuin usko hintojen nousuun kasvukeskuksissa säilyy vahvana. Arvoaan kasvattavan kohteen ostaminen 100% velalla on pirun kannattava sijoitus. Kärjistettynä: 100% velalla mikään arvoaan kasvattava kohde ei ole liian kallis. Korkojen nousukaan ei pelota, kunhan arvonlisäys on korkoa suurempi.

      Tässä taloustilanteessa kaupungillistumisen kiihdyttäminen olisi fiksua. Valtiolla ei oikein ole parempaakaan keinoa lietsoa taloudellista aktiviteettia ilman massiiivista elvytystä. Paras yhdistelmä olisi raju tonttitarjonnan lisääminen yhdistettynä kaavoitusmääräysten höllentämiseen ja vakuusvaatimusten kontrollointi siten, että muuttajat saavat lainaa, mutta eivät liikaa, jotta hinnat eivät raketoi kysynnän lisäämisestä huolimatta.

      Muuttoliikeen kiihdyttäminen romauttaisi täydellisesti asuntojen hinnat syrjemmällä, jolloin jokainen kynnelle kykenevä pyrkisi hankkiutumaan kaupunkiin vielä kun voi.

      Kaupungeille muuttoliike taas tietäisi investointien kasvattamista ja sehän taas toisi ikävää duunia.

      Ei ole poliittisesti mikään helppo kuvio. Yksittäinen ostaja on tässä ihan statisti.

       (2)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Parasta työtä tässä tekee tietenkin Sipilän sakki. Keskusta yrittää jarruttaa väistämätöntä. Mutta kansa vyöryy kaupunkeihin joka tapauksessa.

      Ja hyvä niin. En usko sekuntiakaan, että meillä olisi varaa pitää koko maata asuttuna.

      Toki ongelmiakin syntyy. Kaupunkien pitäisi investoida kymmeniätuhansia euroja jokaista uutta asukastaan kohti.

       (0)
       (0)
    • Jouni Martikainen kirjoitti:

      Sivustahuutaja: Ostajathan nimenomaan ohjaavat asuntomarkkinoita. Jos tavaraa (=HKI:n keskusta-asuntoja) on vähän, mutta ostajia (=sinne muuttohaluisia) paljon, niin hinnat nousevat. Ja toisin päin jos asuntoja on enemmän kuin pontentialisia asujia (=Takahikiä), niin asuntojen hinnat siellä laskevat.

       (0)
       (0)
    • sivustahuutaja kirjoitti:

      Jouni: Selitätkö siis Yhdysvaltojen puhjenneen asuntokuplan ihan vaan sillä, että ostajat ohjasivat markkinoita?

      Tiedossa kuitenkin on, että Yhdysvaltojen markkinaa ohjattiin vahvasti poliittisin päätöksin. Velanoton lisäämisellä haettiin talouskasvua ja suurin potentiaali velan lisäämiseen nähtiin siinä joukossa, joka ei aikaisemmin ollut saanut markkinoilta asuntolainaa. Suunnitelma onnistuikin. Laina kävi kaupaksi, asuntojen hinnat raketoivat, talous pyöri nätisti. Sitten...

      Sama muuten kävi euroopassa. Euron luomisen eräs motiivi oli mahdollistaa etelän lainanotto, jolloin saataisiin vauhtia euro-alueen talouteen. Suunnitelma onnistuikin. Sitten...

       (0)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Palautetaanpas tämä keskustelu taas takaisin siihen, mikä juttuni aihe oli: Tontin hinta ei tee asunnosta kallista. Eikä halpa tontti (välttämättä) laske asunnon hintaa.

      Makrotalouden kuviot ovat toki kiinnostavia. Mutta niistä keskustelu näyttää olevan aina loputonta syiden ja seurausten arpomista ja kiistelyä jopa nobelistitasoisten asiantuntijoiden kesken.

       (1)
       (0)
  3. RistoJ kirjoitti:

    Kaupungit käyttävät tuota tontin lunastuskustannusta infran rakentamiseen, jotta tontilla voitaisiin asua/kulkea esim. joukkoliikenteellä/käydä koulua jne tms. Rakennusliikkeet eivät vapaaehtoisesti ole noihin kustannuksiin osallistumassa saati ryhtymässä talkoisiin (tietenkään ei).
    Kaupungistuminen on käynnissä ja tämä merkitsee tiivistymistä. Tontit ovat kalliimpia kuin Nurmijärvellä. Samalla myös vaikeammin rakennettavissa. Haasteellista niille gryndereille, joilla ei ole osaamista. Ne, jotka osaavat, saavat paremman katteen rakennuskohteistaan. Lisähaasteen tuo vielä se tosiasia, että laadun pitää olla parempaa kuin nykyisin uutisista pääsee valitettavasti lukemaan.

     (0)
     (0)
    • sivustahuutaja kirjoitti:

      Ristoj: ei kai se infra täällä ole niin paljon kalliimpaa kuin vaikkapa Tampereella? Ja tuskin jossain hiekkaisella merenrannalla infra maksaa enemmän kuin jossain suurpellon savimaalla. Olen aika varma, että Helsinki ja Espoo pyytävät tonteistaan niille kohdistuvia infrakustannuksia suuremman hinnan. Sillä uusilta asukkailta saadulla tontin hinnalla voi sitten korjata myös sitä ihan toisella alueella olevaa homekoulua.

      Kunnat arvostelevat rakennusliikkeitä siitä, että liikkeet ottavat sen hinnan minkä saavat. Kunnat kuitenkin tekevät tonteillaan juuri saman, ihan infrakustannuksista riippumatta.

       (1)
       (0)
  4. Petteri kirjoitti:

    Samaa mieltä. Ei kai mikään kustannusten alenenimen näy ikinä hinnoissa muulloin kuin silloin kun myyjät joutuvat kilpailemaan hinnoilla(kin).

    Mutta tuo jutuissasi toistuva jotenkin setämäinen narina luomutuotteiden hinnoista vähän ihmetyttää. Onko tyyriin kosmetiikan, i-laitteen tai jonkun luis-viton-laukun ostaminen myös tehottoman tuotannon tukemista ja hyväntekeväisyyttä?

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Noin 2 % Suomesta tuotetusta ruoasta on luomua. Viljelyalasta siihen kuluu noin 8 %. Luomu tuottaa siis vain noin neljänneksen siitä, mitä tavanomainen viljelyala. Eikö se ole jo todella tehotonta?

      Jokainen luonnonsuojelija ymmärtää tietysti, että ylimääräinen pelto raivataan lopulta sinne, mitä yleensä luonnoksi kutsutaan. Toisaalta jos kaikki maailman nykyiset pellot otettaisiin luomuviljelyyn, puolet maailman väestöstä kuolisi nälkään.

      Toisaalta tieteellistä näyttöä luomun erityisestä terveellisyydestä ei ole.

      Mutta jos - siis JOS - luomukasvikset sisältäisivät vaikkapa kymmenisen prosenttia enemmän terveyttä edistäviä aineita, naisen eliniänodote kasvaisi parilla viikolla ja miehen kolmella.

      Sama terveysvaikutus saavutettaisiin sillä, että nainen pudottaisi ylipainoaan 330 ja mies 480 grammaa. (Lähde: Tiede-lehti heinäkuu 2012)

       (3)
       (0)
  5. Tumpe kirjoitti:

    Parasta olisi jos vaan lopetettaisiin samantien kohtuuhintaisista asunnoista puhuminen koska "kohtuuhintaiset" ovat lopulta vain jonkun tahon subventiota toisille toisten kustannuksella.

    Koska kaupungistuminen kiihtyy jopa täällä härmässä, fiksuinta olisi rakentaa mahdollisimman kalliita asuntoja sinne missä kysyntää näyttäisi eniten olevan. Eli annettaisiin markkinoiden päättää mikä lopulta on "kohtuuhintaista" koska tuskin ketään kuitenkaan pakotetaan ostamaan liian kalliilla ja myymään liian halvalla.

     (2)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Kiitos Tumpe, tuo oli tosi mainio havainto: "Kohtuuhintainen = jonkin osapuolen subventoima".

       (0)
       (0)
    • Sivustahuutaja kirjoitti:

      Valitettavasti kunnalla on kaavoitusmonopoli, joten markkinat eivät määrien kasvun osalta toimi oikein. Kun määrät pysyvät kysyntää alhaisempina, nousevat hinnat.

      Apteekit tai taksit ovat hyvä esimerkki siitä, että markkina ei toimi kunnolla, jos määriä rajoitetaan tiukasti.

       (1)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Tässä tapauksessa monopoli tietysti estää hintakilpailun. Mutta vaikkapa rakennusliikkeen ei kannata silti ostaa tonttia mihin hintaan tahansa. Se taas pakottaa monopolimyyjänkin suhteuttamaan hintansa kysyntään. Muuten jäävät tontit käsiin.

       (0)
       (0)
    • sivustahuutaja kirjoitti:

      Jari: Jos öljyn hinta nousee, niin ei kai huoltamoketju oikein voi jättää bensaa ostamatta kun on niin paljon kallimmpaa kuin aiemmin?

      Asuntojen hintajousto, kuten bensankin, tuntuu olevan pieni. Jos tontin ostamisen ja asuntojen myymisen väli on pieni ja aloitus tapahtuu vasta kun riittävä osa asunnoista on varattu, niin ei siinä kummoista riskiä ole gryndaajalle. Muutenkin asunnon ostaja yleensä ostaa mieluummin asunnon kallistuvalta alueelta kuin halpenevalta alueelta.

      Lisäksi rakentajat valittavat, että kaavamäräysten takia heillä ei oikein ole edes asunnon laadun kanssa markkinoiden kapaamaa liikkumavaraa. Monopolitonteille pitää rakentaa suunnilleen sitä mitä monopoli määrää.

       (0)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Jos olisin rakennusliikkeen pomona, en taatusti aloittaisi urakkaa, jos jokin kuluerä tekisi hankkeesta kannattamattoman. Tuskinpa tilanne on koskaan sellainen, että vaihtoehtoiset investointikohteet ovat kokonaan kadonneet.

      Toki Suomi on täynnä yrityksiä ja johtajia, joiden mielestä on aina "pakko" tehdä mitä milloinkin. On esimerkiksi ns. pakko käydä venäjänkauppaa, osallistua julkishallinnon tarjouskilpailuihin, ostaa arvottomia yrityksiä tai mitä älytöntä milloinkin.

       (0)
       (0)
  6. jeejee kirjoitti:

    Olen _osittain_ eri mieltä tuosta että tuotantokustannuksilla ei olisi vaikutusta tuotteen lopulliseen hintaan.

    Kyllä asiakkaan kannattaa olla edes jyvällä ostettavan palvelun/tuotteen tuotantokustannuksista. Jos tuotteella näyttää olevan kova kate niin saattaa kannattaa käyttää enemmän aikaa kilpailevien vaihtoehtojen selvittämiseen. Myöskin jos jotain myydään selkeästi tappiolla nin hälytyskellojen pitäisi soida.

    Näppituntumalta veikkaisin että "tuotantohintakriittisyys" vähenee mittakaavan kasvaessa. Esim kuluttaja on tarkempi rahoistaan ostaessaan kameraa kuin asuntoa. Ja firma on kiinnostuneempi yksittäisestä printteristä kuin jostakin maailmanluokan CRM -härvelin kokonaiskustannuksesta.

     (0)
     (0)
    • Tumpe kirjoitti:

      Tietyissä tuotteissa tuotantokustannukset + kate on edelleen käytössä hinnoittelumekanismina, mutta uskallan väittää että suurimmassa osassa markkinahinta on se mikä määrää. Tuotantokustannuksiin + katteeseen perustuvassa hinnoittelussa yritys tuppaa ajamaan itsensä melko nurkkaan koska ostaja yrittää selvittää mikä on minimikate jolla toimittaja tuotteensa suostuu halvimmillaan myymään.

      Ehkä Kraljicin portfolio voisi paremmin selvittää missä tuotekategorioissa kannattaa käyttää minkälaista ostostrategiaa.

      Lähtökohtaisesti tuo tuotantokustannuksiin perustuva hinnoittelu vain on huono. Parempi olisi johonkin asiakkaan saamaan lisäarvoon kytketty hinnoittelumalli (kaikkien kannalta!). Jos kuvitteellisesti taksikuski saisi mersulla enemmän asiakkaita ja säästäisi kustannuksissa vaikkapa Kiaan verrattuna, olisi taksikuskin järkevää laskea mersun tuottama lisäarvo (esim. ROI) x-aikavälillä ja miettiä kuinka paljon enemmän mersusta kannattaa korean ihmeeseen verrattuna maksaa. Rautalangasta väännettynä, taksikuskin ei tässä tapauksessa kannata ostopäätöstä tehdessään kiinnittää huomiota kauheasti Daimlerin tuotantokustannuksiin tai katteisiin vaan mersulla saavutettavaan arvoon kilpailijoihin verrattuna. Kia voi perustella asiakkaalle että he ottavat vähemmän katetta mutta se on lopulta laiha lohtu jos taksikuski tekee vastaavasti vähemmän bisnestä tai kerryttää enemmän kustannuksia auton käyttöiän aikana.

       (0)
       (0)
    • sivustahuutaja kirjoitti:

      jeejee: kannattaa siis ostaa mieluummin pienikatteinen Citroen kuin Toyota?

      Itse toimin oikeastaan toisin päin. Jos firma näyttää tekevän nollatulosta tai turskaa, niin silloin suhteudun myyntipuheisiin varauksella. Vastaavasti kova tulos luo uskoa tarjontaan.

      Äärimmäisen harvoin kyllä uhraan ajatustakaan tuotantokustannuksille.

       (0)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Toki esimerkiksi Nokia aikanaan edellytti alihankkijoiltaan, että nämä avasivat koko kulurakenteensa. Sitten väännettiin, millainen kate oli nokialaisten mielestä hyväksyttävä.

      Mutta muuten monet myyjät ampuvat omaan jalkaansa, kun alkavat ehdoin tahdoin avata ja selitellä tuotantokustannuksiaan. Totta kai asiakkaat alkavat kiinnittää siihen huomioita, kun toimittaja suorastaan kerjää sitä.

      Kuten olen monesti maininnut, omatkin asiakkaani saattoivat udella vielä joskus 12–15 vuotta sitten, paljonko käytän tunteja johonkin myymääni projektiin tai palveluun. Olen aivan varma, että annoin jotenkin siihen itse aihetta.

      Muuten en voi selittää sitä, että nyt 10 vuoteen asia ei ole kiinnostanut ketään. Yksikään ostaja ei ole enää kertaakaan kysellyt minkään palveluni tunti- tai kulurakenteita.

       (0)
       (0)
  7. Petteri kirjoitti:

    Niin, luomutuotetta et osta koska peltohehtaarin tuotto sitä ja tieteellinen näyttö tätä. Ylihintaista, ei mitään hyötyä, huonompilaatuista, huijaustakin saattaa olla, naapurin Veikko kertoi että rupisimmat tehoporkkanat myydään luomupussissa. Näin o.

    11,5% etanoliliuoksesta maksat mukisematta parikymppiä litralta, enemmmäkin varmaan koska olet sivistynyt ja vauras mies, vaikka tuotanto tapahtuu vanhanaikaisilla menetelmillä reippaasti subventoiduilla pelloilla.

    Mistä moinen rationaalisen kuluttamisen puuska juuri luomun kohdalla? Senhän luulisi olevan sun lempilapsesi, luomussa jos jossain on niitä törkeitä lupauksia.

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Jokainen saa omasta puolestani maksaa luomusta niin paljon kuin lystää. Mutta turha sitä on perustella jollain luonnonsuojelulla, kuten fiksutkin ihmiset lähes poikkeuksetta tekevät.

       (1)
       (0)
    • Tumpe kirjoitti:

      Varmasti on moninaisia syitä luomutuotteiden ostamiselle mutta mitä tulee luomubanaaneihin niin vaikka kuori tehokkaasti estääkin erilaiset kemikaalit niin itse tuotannossa on kyllä ollut vallalla sellaisia keinoja joita ihmiset kavahtavat.

      Esimerkiksi Bananas! dokumentissa käsitellään hyvin minkälaisia ongelmia (esim. lapsettomuus) tiettyjen kemikaalien käyttö voi aiheuttaa paikalliselle (Nicaragualaiselle) yhteisölle. Tässä dokussa tietenkin suuri syyllinen on Dole joka kiisti käyttämänsä kemikaalin tai sen aiheuttamat ongelmat, mutta kuitenkin lopulta maksoi uhreille.

      On se sitten tekopyhää tai ei mutta tällaiset Dolen kaltaiset caset vaikuttavat osan ostopäätökseen, samoin kuin hikipajat tai lapsityövoiman käyttö. Ne firmat jotka osaavat avata tuotantoprosessinsa eettisyyden tai vastuullisuuden saattavat pystyä keräämään jonkunlaista hintapreemiota markkinoilla "tiedostavalta" asiakasryhmältä. Luomu-sertifikaattia voidaan sitten pitää jonkunlaisena takeena markkinoilla että asiat on hoidettu asianmukaisesti.

       (1)
       (0)
    • jeejee kirjoitti:

      Itse periaatteen vuoksi ostan jonkun verran luomua ja reilun kaupan tuotteita, mutta en valehtele itselleni että luomu olisi kaikissa asioissa eettisempää kuin tehotuotettu ruoka.

      Tuolla on luomun ongelmia tiivistetty aika hyvin:
      http://yle.fi/uutiset/3-6536450

      "Makea, mukava konsepti, joka tuhoaa luonnon"

       (0)
       (0)
    • Petteri kirjoitti:

      Onhan siinä puolensa ja puolensa. Pohjimmiltaan ostopäätös ruokakaupassakin lienee aika tunnepitoinen, ja järkiperusteluja haetaan valikoidusti sieltä mikä tukee omia fiiliksiä.

      Kaikki on varmaan kuulleet kalliiden vaatteiden ystävän selittävän että kun ostaa laatua niin se sitten kestää kauan ja jädä-jädä, vaikka ko. henkilö ei ikinä kulkisi samassa koltussa yhtä sesonkia pidempään. Näin tekee ihan fiksutkin ihmiset, joten miksi se on sitten niin ihmeellistä että he saattavat kaikken ekosyyllistämisen jälkeen rauhoitella omaatuntoaan ruokakaupassa luomubanskuilla? Vaikka periaattessa osaisivatkin laskea että ainoa tehokas ekoteko olisi itsemurha tai vähintään sterilisaatio. Moni joka on oivaltanut tuon, kuten Jari ilmeisesti, taas tekee sen johtopäätöksen että näin ollen on ihan turha nysvätä moisten parissa ollenkaan, koska luontoa suojelee mukavimmin ja tehokkaimmin päivittämällä Audinsa uuteen malliin.

       (0)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Kävin sunnuntaina äänestämässäkin, vaikka on tietysti matemaattinen fakta, ettei yhden ihmisen äänellä ole tuloksen kannalta mitään merkitystä.

      Kuten olen sata kertaa todennut, ihminen on evoluution vanki. Mutta ei hänen silti tarvitse hurskastella motiiveistaan sen enempää itselleen kuin muillekaan.

       (0)
       (0)
    • Petteri kirjoitti:

      Ohhoh, ei muuten ole ainakaan matemaattinen fakta. Tietysti on merkitystä, mutta hyvin vähän. Sitä enemmän, mitä harvempi äänestää.

      Äänestämisen analogia bisnekseen eli nk. jaloilla äänestämiseen on kieltämättä selkeä. Firmalle, jolla on paljon asiakkaita, kuten pankeilla ja teleoperaattoreilla, on ihan sama onko yksittäinen asiakas tyytyväinen, ja sitä maanitellaan lähinnä ympäripyöreillä lupauksilla. Jos asiakkaita on vähän, (esim. ydinvoimala- tai apottikaupassa), niitä harvoja on pidettävä kuin kukkaa kämmenellä.

       (0)
       (0)
  8. Ltiilika kirjoitti:

    Niinno, tämän voi nähdä kahdella tavalla. Tontin hinta ei vaikuta markkinahintaan suoraan. Toisaalta jos kaikki tontit ovat kalliita, niin asuntojen markkinahinnat nousevat katetavoitteen vuoksi tai välillisesti sen vuoksi, että rakentaminen vähenee kynnyskustannusten vuoksi, mikä supistaa tarjontaa, mikä nostaa hintoja.

    Myös kaavoittaminen maksaa maanomistajille, se hinta on suoraan verrannollinen kaavan tuomaan kuvitteelliseen arvonnousuun. Kaavoituksen hinta luonnollisesti valuu tonttien hintoihin, mikä entisestään nostaa kaavoituksen hintaa. Kenelläkään ei koko ketjussa ei ole intressiä alempiin hintoihin, ei (kasvukeskusten) kaupungeilla, ei maanomistajilla, ei rakentajilla. Markkinahinnat siis hilautuvat vähitellen ylöspäin kaikkien näiden tekijöiden yhteisvaikutuksesta, vaikka ne eivät suoraan yhden asunnon hintaan yhdellä hetkellä kovin paljon vaikuttaisikaan.

    Tämä siis kasvukeskuksissa, koska sekä asuntojen että tonttien kysyntä ylittää koko ajan tarjonnan niin kauan kuin kaupungistuminen on meneillään. Tyhjenevissä kylissä on toisin, koska kysyntää ei ole, ja kylmilleen jääneistä asunnoista tulee lähinnä purkukustannuksia.

     (0)
     (0)
  9. Anna Niskanen kirjoitti:

    Luomu voi olla tehotonta, mutta ei sen ostaminen ole tosiaan sen enempää hyväntekeväisyyttä kuin jonkun Vuittonin laukun ostaminen, kuten joku täällä jo vertasi. Ihmiset ostavat luomua siksi, koska mieltävät sen terveellisemmäksi ja paremmaksi tuotteeksi sekä ostavat itselleen hyvä ihminen -pisteitä. Tää on ihan sama juttu kuin mistä puhut itse eli että tuotteen hintaa eivät määrää tuotantokustannukset vaan sen arvo eli ostajien ostohalukkuus.

     (0)
     (0)
    • Petteri kirjoitti:

      Joo. "Tehokas" on sana, jonka herättämät mielikuvat ruokaan liitettynä ovat monelle kuluttajalle lähinnä kielteisiä.

      Ehkä Jari kuuluu vielä siihen ryhmään ihimisiä, jolle ruoka tarkoittaa mahdollisimman halpaa ja nopeaa ravinnon tankkaamista, mutta aika monet arvostavat ihan toisenlaisia asioita. Myös (tehokkaatkin) tuottajat ovat tämän havainneet, koska ruoan, varsinkin eläinten, tuotantomenetelmät ovat visusti varjeltu salaisuus. Suomessa saa varmaan helpommin kuvausluvan sotilastukikohtaan kuin sikalaan.

      Toisaalta Jari ei ehkä ole yksin, koska yllättävän monissa ruokamainoksissa vielä näkee valkotakkisia miehiä kirkkaasti valaistussa tehdassalissa tai laboratoriossa, täynnä rosterisia sammioita ja koneita. Ehkäpä ne puhuttelevat juuri näitä tehokkuutta arvostavia rehellisiä realisteja, jotka hyvin tietävät, että ei siinä meijerissä todellakaan ole vanhoja tiiliseiniä eikä niitä juustoja millään kolhiintuneillä tammilankuilla oikeasti leikellä.

       (0)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Sinä sitä aina tiedät kertoa, mitä mistäkin asiasta ajattelen. Ja aina menee yhtä varmasti pieleen. Mutta jatka pois vain, jos saat siitä jotain tyydytystä. En aio siitä kimmastua.

       (0)
       (0)
    • Petteri kirjoitti:

      Noo, ihan mielenkiintoisia juttuja täällä on välillä ja sitten kun lukee jotain vähän outoa niin kommentoi. Kai se sitten tyydyttää, eikä ole tarkoitus aiheuttaa kimmastumista. Yritin vain saada sut perustelemaan väitteitäsi.

      En tajua miksi kirjoitat paljon siitä miten tuotteen ominaisuudet ja valmistustavat sun muut tekniset detaljit ei kiinosta ketään, ja sitten luomun yhteydessä peltohehtaarien tuotot ym. nippelitiedot onkin kauhean oleellisia.

       (0)
       (0)
    • sivustahuutaja kirjoitti:

      Petteri: Eihän tässä ole kommentoitu asiakkaiden ostohalukkuutta, vaan kaikenlaisia huteria väittämiä luomusta. Nuo väitteet ovat liittyneet niihin kritisoimiisi nippeleihin.

       (0)
       (0)
  10. Lehmus kirjoitti:

    Kirjoituksen otsikko on tätä päivää, mutta Pipatti kommentoi mennyttä aikaa, pääkaupunkiseudulla. Uudisrakennusten myyntiesitteistä voi lukea, että rakennusliike ei maksa kaupungille tontista. Asunnon ostaja maksaa vastikkeessa tontin vuokrahinnan tai hän voi halutessaan maksaa tontin hinnan yhtiölle. Asunnon hinnassa ei ole laskettuna tontin hintaa ollenkaan joten se ei rasita asunnon ostohintaa. Sato ei toiminnallaan vaikuta asuntojen hinnan muodostukseen, kun toimintana on asunnonvuokraus.

     (0)
     (0)
    • sivustahuutaja kirjoitti:

      Hyvä pointti, Lehmus!

      Tässä on 3 samanlaista uudiskohdetta Helsingissä, Tampereella, Valkeakoskella ja Oulussa. Kaikilla on vuokratontti ja samat speksit.
      http://www.etuovi.com/kohde/e49386?sc=M1057845089&pos=2
      http://www.etuovi.com/kohde/1196095?sc=M1057845089&pos=3
      http://www.etuovi.com/kohde/583947?sc=M1057845089&so=praq&pos=4
      http://www.etuovi.com/kohde/7738276?sc=M1057845089&so=praq&pos=27

      Helsinki 4.600€/m2
      Tampere 4.024€/m2
      Valkeakoski 2.476€/m2
      Oulu 2.662€/m2

      En tunne alaa juuri lainkaan, joten ehkä en ole huomannut jotain merkittävää eroa näissä asunnoissa. Tuntuu kuitenkin erikoiselta, että tehokkailla markkinoilla erot kerrostalon pystyttämisessä olisivat noin suuria. Kaiken huipuksi Oulun ja Helsingin kohteet on pystyttänyt sama firma.

      Minä väitän: Kaupunkien kaavoitusmonopolin aiheuttama tonttipula nostaa kaikkien asuntojen hintoja: uusien ja vanhojen, omalla tontilla ja vuokratontilla. Väittäisin myös, että esim. Helsingin kannattaisi nostaa tonttien hintoja. Nyt näyttää siltä, että rakentaja pääsee rahastamaan kaupungin aiheuttaman tonttipulan. Kannattaisi nostaa tonttien hintoja, jolloin tontin hinnasta puhdistetut neliöhinnat saataisiin lähemmäs Oulua.

       (0)
       (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *