Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Kuka hyötyy talouskasvusta?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Tänään Elina Halttunen-Riikonen kirjoitti Hesarin mielipidesivulla, että hänen lasinsa näyttäisi läikkyneen puolityhjäksi:

”Nyt olisi toimittajilla tuhannen taalan paikka esittää kysymys siitä, keitä kasvu hyödyttää, sen sijaan, että talouskasvusta puhutaan kaikkien etuna ja yhteisenä tavoitteena. Tutkimusten mukaan talouskasvun hedelmät ovat kasvuvuosina menneet jo ennestään varakkaille. Palkat tai etuudet eivät ole kohonneet samassa tahdissa.”

Lisäksi hän totesi, ettei talouskasvu automaattisesti lisää tasa-arvoa. Hän ei ymmärtänyt sitäkään, miksi hyvin menevän talouden pitäisi ilahduttaa työttömyysturvan leikkauksesta kärsivää työtöntä.

Tavallaan kyllä ymmärrän purnaajaa. Nythän työttömyysturva tuntuu putkahtavan jostain ehtymättömästä lähteestä. Silloin saattaa tulla mieleen, että miksei valtio voisi saman tien maksaa verojakin kansalaistensa puolesta.

Ilmeisesti Halttunen-Riikonen ei hoksannut, että menestyvät yritykset ja työssä käyvät suomalaiset maksavat työttömyyskorvaukset. Siksi on vain johdonmukaista, ettei hän ymmärrä sitäkään, miksi työttömyysturvaa on leikattu.

Leikkaukset johtuvat siitä, että työttömyys on räjähtänyt sitten vuoden 2007. Samalla tuloverojen maksajajien määrä on tieysti romahtanut.

Halttunen-Riikonen viittaa sen tarkemmin määrittelemättä tutkimuksiin, joiden mukaan kasvun hedelmät menevät ennestään varakkaille. Ehkä hän on perehtynyt vain tunnetun tilastotieteilijän Donald Trumpin laatimiin twiitteihin, sillä väitteen tueksi ei tahdo löytyä faktaa.

Tilastokeskuksen joulukuussa 2016 julkaiseman tilaston mukaan suomalaisten tuloerot ovat nyt pienemmät kuin vuonna 2000.

Tuloeroja kuvaava Gini-kerroin on sinänsä aika veikeä luku. Sitähän saataisiin ruuvatuksi Halttunen-Riikosen toivomaan suuntaan, jos*

  1. Suomalaisten yritysten bisnekset sujuisivat mahdollisimman huonosti. Niiden maksamat osingot eivät kasvattaisi tuloeroja.
  2. Suomalaiset myisivät yrityksensä ulkomaille. Silloin myös niiden tuottamat osingot maksettaisiin muualle kuin Suomeen. Näin kotimaiset kapitalistisiat eivät vaurastuisi. Eivätkä suomalaiset ammattiliitot tai eläkerahastot.
  3. Korkeakouluissa opiskelisi vähemmän porukkaa. Heitähän oli 1970-luvun alussa vain reilut 50 000. Nyt pääluku huitelee yli 300 000:ssa. Tulonjakotilastoissa tulevat lääkärit, tuomarit ja insinöörit lasketaan köyhimpien joukkoon.
  4. Eläkeläiset ymmärtäisivät kuolla pois. Gini-tilastoista poistuisi huomattava joukko narisevia pienituloisia kääkkiä.
  5. Loputkin rikkaat suomalaiset suksisivat Suomesta jonnekin hevonkuuseen. Jäljelle jäisi vain mukavan niukkatuloista väkeä.

Pian olisimme Gini-tilaston ehdotonta eliittiä. Nythän suomalaisten tuloerot ovat vasta Euroopan kuudenneksi pienimmät. Se on meiltä ilman muuta aivan paska suoritus – vaikka toki olimme tasa-arvoisempia kuin 26 muuta Euroopan maata.

Ai niin, vastaan vielä Halttunen-Riikosen alkuperäiseen kysymykseen: talouskasvu hyödyttää työtöntä niin, että hänen työttömyysturvaansa ei ehkä tarvitse leikata enempää.

*Lähde: Milloin tuloeroista tuli talouspolitiikan ykkösongelma, Talouselämä 4.4.2014


Huhtikuun Pölli tästä -lukupiiri starttaa perjantaina 28. huhtikuuta klo 9:15. Puimme opusta nimeltään The Undoing Project: A Friendship that Changed the World.

Teoksen on kirjoittanut Michael Lewis, joka on julkaissut urallaan jo useita bestsellereitä. Hänen uusin kirjansa kertoo kahden nerokkaan psykologin urasta. Daniel Kahneman ja Amos Tversky loivat yhdessä 40 vuotta sitten joukon merkittäviä päätöksentekoa koskevia teorioita, jotka loivat pohjan lukemattomille käyttäytymistiedettä ja taloustiedettä sittemmin yhdistäneille tutkimuksille. Ikävä kyllä Tversky kuoli syöpään jo vuonna 1996, joten Kahneman pokkasi prospektiteoriasta taloustieteen Nobelin vuonna 2002 yksin.

Kirja taustoittaa mainiosti kaksikon työtä, jonka tulokset tiivistyvät Kahnemanin kirjassa Thinking, Fast and Slow vuodelta 2011. Se taas on mielestäni yksi kaikkien aikojen tärkeimmistä bisneskirjoista. Teos nököttää New York Timesin bestseller-listalla vieläkin nyt 6 vuotta julkaisunsa jälkeen – sattumoisin heti Lewisin uutuutta seuraavana, eli 6. sijalla (tilanne 2.4.2017).

Lukupiiriin kannattaa osallistua, vaikket kirjaa ehtisi lukeakaan. Ja jos ajankohta ei satu sopimaan, pääset myöhemmin katsomaan / kuuntelemaan tallenteen joka tapauksessa.

Ilmoittaudu huhtikuun Pölli tästä -lukupiiriin


Lisää lukupiirin ajankohta kalenteriisi suoraan tästä:

Google-kalenteri  Apple-kalenteri  Microsoft Outlook


21 vastausta

  1. Hauskana ajatusleikkinä mietin joskus skenaariota, jossa ihmiskunta vastaanottaa vedenpitäviä todisteita Andromedan galaksissa elävästä älyllisestä eläinlajista, jolla menee hurjan paljon paremmin kuin meillä ihmisillä.

    Olisiko tuossakin skenaariossa Elina huutelemassa miten epäoikeudenmukaista se on, että universumin toisella laidalla joku kehtaa pärjätä meitä paremmin?

    Luultavasti olisi.

    Kateus kuolee viimeisenä.

    1. Luulin, että kaikki olisivat iloisia, jos kymmenvuotinen lama vihdoin taittuisi. Mutta ei, löytyihän siitäkin valittamista. Loogista olisi tietysti, että purnaajamme on sitten ollut tosi tyytyväinen ainakin vuodesta 2008 näihin päiviin.

  2. Eikö kysymys kuitenkin ole ihan oikeutettu? Työtön tai eläkeläinen voi kysyä, miksei etuuksia nosteta, kun talous kasvaa ja korkeampiin etuuksiin olisi varaa

    1. Taidan elää jossain omassa kuplassani. Luulin nimittäin ihan vilpittömästi, että jokainen suomalainen jo ymmärtäisi, että valtiomme elää velaksi.

      Valtio ottaa budjettinsa mukaisesti 5,5 miljardia euroa lisää nettovelkaa vuonna 2017.

      Onko se paljon vai vähän? No, valtion tuloveroista kertyy 9 miljardia vuodessa. Otamme siis lainaa summan, joka vastaa lähes kahta kolmasosaa siitä.

      Sitä paitsi etuuksien korotus pahentaisi jälleen myös kannustinloukkuja. Yhä useampi suomalainen toteaisi, ettei hänen kannata edes yrittää opiskella tai hankkia töitä. Jokainen varmasti tajuaa, ettei se ole hyvä suunta.

  3. Hyvä kirjoitus taas! Talouskasvu saattaa hyödyttää työtöntä myös siten että yritykset palkkaavat lisää väkeä töihin ja työttömämme saa niukan työttömyyskorvauksen sijaan ehtaa palkkaa.

    1. Aivan!

      Tosin olen aivan varma, että kun suhdanteet kääntyvät nousuun, poliitikkomme alkavat välittömästi löysäillä. Viimeistään seuraavien vaalien alla houkutus käy ylivoimaiseksi.

      Vasemmistopuolueet suorastaan kilpailevat, kuka keksii keinot jakaa kansalle mannaa eniten. Mutta ikävä kyllä niin tekevät lopulta myös monet kokoomuslaiset salavasemmistolaiset.

  4. Kiitos Jari taas päänavauksesta, kirjoituksesi ravistelevat mukavasti omia hiukan pehmoisiksi jämähtäneitä arvojani.

    Asiaan liittymättä, mutta:
    Starttaako lukupiiri tosiaan 28 maaliskuuta? Oma aikamatkustuslaitteeni ei ole vielä aivan valmis…

  5. Tämä on aika veikeä aihe tämä talouskasvu tällä haavaa. Todella hienoa jos talous maassa sattuisi kasvamaan, erittäin tervetullutta uutta pitkästä aikaa Suomen kulmilla se nimittäin olisi.

    Kun kuunteli ekonomisteja ja Raimo Sailasta tämän aamun Huomenta Suomen lähetyksessä siellä sanottiin taas yhdestä suusta, ettei Suomen talous kasva. Kasvu on pysähtynyt ja työttömyys ei ole lähtenyt laskuun. Mielenkiintoista oli myös kuunnella mitä ”viisaat” sitten tekisivät tilanteen parantamiseksi. Työelämän joustot eivät tuntuneet olevan ollenkaan mielessä porukalla. Joku ihmeellinen orjamarkkina pelko tuntuu aina olevan näillä ”viisailla” takaraivossa. Lääkkeiksi tarjottiin mm. homekoulujen kuntoon saattamista. Nordean ekonomisti toi sentään pöydälle ettei veroja pitäisi korottaa.

  6. Niin, onhan esimerkiksi Kiinassa gini-kerroin aika veikeä. Ollaan huolissaan siitä että kun rikkaat ovat entisestään rikastuneet.

    Harvemmin loppupeleissä kuulee iloittavan siitä että suuri osa kiinalaisista on noussut absoluuttisesta köyhyydestä keskiluokkaan. Ehkä nämä samaiset mielipidekirjoittajat olisivat vain halunneet että kaikki kiinalaiset olisivat pysyneet köyhinä, pääasia että tuloerot eivät olisi kasvaneet.

    1. Freakonimics Radio -podcasteissa on käynnistynyt sarja aiheesta Maailma 2.0. Sen idea on pohtia, miten yhteiskunta kannattaisi rakentaa, jos voisimme aloittaa alusta nollasta – mutta toki niin, että tietäisimme sen, mitä nyt tiedämme.

      Yksi pohdittava aihe on tietysti ollut se, että voisivatko kaikki ihmiset olla tasa-arvoisia. Toki fiksuimmatkin haastateltavat ovat nykytilan vankeja, tiedon taakka rajoittaa ajattelua taatusti. Mutta silti tasa-arvon käytännön toteutus tuntuu olevan aika vaikea juttu, vaikka nykymaailman rajoitteet katoaisivatkin.

    2. Tasa-arvo on lähtökohtaisesti hyvä ja tavoiteltava asia, tasapäistäminen taas ei. Myönnän että kulunut fraasi mutta Suomessa vallalla oleva tasapäistämisen kulttuuri ei ole omiaan ainakaan motivoimaan lahjakkaita käyttämään lahjakkuuttaan maksimaalisesti, valitettavasti jopa päinvastoin.

      Tasa-arvoa voi olla vaikka tuloerot olisivat kuinka huimat. Toki korkeisiin tuloeroihin liittyy ongelmia jotka eivät ole miellyttäviä edes rikkaimpien mielestä (pelko, varkaudet, turvattomuus jne). Valitettavasti keskustelu on melko värittynyttä esim. naisten ja miesten palkkatasa-arvosta. Palkan pitäisi lähtökohtaisesti perustua tuottavuuteen eikä henkilöön liittyvään syyhyn (sukupuoli, uskonto)

    3. Tasa-arvo on turhan latautunut termi. Mieluummin kannattaa pohtia, onko kaikille mahdollisuus hyödyntää potentiaaliaan.

      Otetaan esimerkiksi koulutus ja ura.
      – taloudelliset mahdollisuudet opiskeluun on syytä turvata kaikille. Keinona voi olla esim. valtion takaama opintolaina.
      – vanhempien esimerkki vaikuttaa tutkitusti todella paljon opintoihin hakeutumiseen. Valitetettavasti valtio ei voi korvata vanhempia. Joudutaan tyytymään ainakin jonkinlaiseen ’epätasa-arvoon’ oppilaan ohjauksesta huolimatta.
      – lahjoissa ja opiskeluhaluissa on eroa. Joillekin inssiksi opiskelu on myrkkyä, toinen on ihan käsi käytännön töissä. Taas joudutaan tyytymään ’eriarvoisuuteen’.

  7. Toisaalta meidän pitää muistaa, että aika moni nykyään rikas suku on tehnyt omaisuutensa tavalla, jolla se ei olisi enää nykyään mahdollista. Esimerkiksi Sinebrychoffin suku sai 1819 yksinoikeuden oluen myyntiin Helsingissä 10 vuoden ajaksi. Jos joku yksityinen toimija yrittäisi nykyään saada samaa, tuskin onnistuisi.

    Lisäksi leikkausten sijaan meidän tulisi koko yhteiskunnassa pyrkiä veropohjan kasvattamiseen; sen voisi aloittaa suitsimalla veronkiertoa, jonka takia menetetään. Helsingin sanomien* mukaan Suomen valtiolta jää saamatta 4-8 miljardia euroa verotuloja. Siihen nähden nuo leikkaukset ovat pisara meressä.

    *Lähde: https://www.hs.fi/talous/art-2000002550146.html

    1. Vastaavia ”ennen oli toisin” -juttuja on muitakin. Kun ihmiset taivastelevat, miten ennen oli mahdollista rakentaa eduskuntataloja ja ateneumeja, he eivät taida hahmottaa muinaisia työoloja.

      Duunarithan ovat olleet silloin käytännössä orjatöissä nälkäpalkalla. Nykyliksoilla olisivat tainneet monet maamerkit jäädä pystyttämättä.

    2. Voinhan mäkin sanoa että multa jää palkkatuloja 100k€ vuodessa saamatta koska valtio ei kouluttanut musta maailmanluokan koodaria, mutta ei se nyt oikeasti ole menetettyä rahaa.

      Suomessa elää käsitys että valtiolle/kunnalle/maakunnalle kuuluu joku tietty määrä rahaa jolla valtio/kunta/maakunta sitten tekee jotain yhteistä hyvää. Aika vähän kuitenkaan kuulee että jos vaikkapa Helsinki tekee voittoa että kenelle ne rahat kuuluvat? Mun mielestä ne kuuluu ensisijaisesti helsinkiläisille veronmaksajille eikä suinkaan virkamiesten tai poliitikkojen käyttöön. Se rahahan on ollut mahdollista kerätä ainoastaan ”omistajien” eli kuntalaisten pääomittamisen tai veronkannon ansiosta.

      Sama kuin jos yrittäjä antaisi toimitusjohtajalle luvan vaikkapa miljoonan euron laiteinvestointiin, mutta johtoryhmä kykeneekin tekemään diilin 800 000 eurolla. Voidaan toki keskustella että kannattaako se 200k€ laittaa johonkin muualle tai antaa vaikka osa pomoille palkkiona hyvästä osto-osaamisesta, mutta ainakin musta se raha on ensisijaisesti sen yrittäjän eikä johdon.

  8. ”Suomen valtiolta jää vuosittain saamatta sille kuuluvia verotuloja 4–8 miljardia euroa.”

    Sille kuuluvia? Olipa hassu ajatus. Muutenkin suuruusluokka pahasti lipsahtanut populismin puolelle. Jos ajatellaan asiaa yhteisöveron kautta tarkoittaisi 8 miljardin aukko sitä, että jollain on fikassa 160 miljardia verottamatonta voittoa, joka on 75% Suomen BKT:stä.

    En tiedä mistä luvut oli kaivettu, itse juttu maksumuurin takana.

    1. Eihän tuossa ole mitään hassua. Meillä on valta säätää pelisäännöt, joilla Suomessa voi toimia. Jos ei halua ’verotulojen kuuluvan’ noilla pelisäännöillä Suomelle, niin voi jättää ne bisnekset tekemättä Suomessa. Toki ’kuuluminen’ edellyttää sitä, että kyse on jostain muusta kuin ihan normaalista ja laillisesta verosuunnittelusta.

    2. Kellä meillä? Virkamiehet niitä päätöksiä tekee, ja kaikki veronalennukset tarkoittaisi virkamiehistön määrän vähentämistä. Ei tule tapahtumaan.

      Omat bisnekset liputin ulos viime vuonna, en jaksanut enää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Sairaanhoitajan pieni palkka ei johdu arvostuksen puutteesta tai ilkeästä työnantajasta.
Jari Parantainen

Sairaanhoitajan palkka on hänen oma päätöksensä

Sairaanhoitajan palkka ei ole huono siksi, että hänen ammattinsa kärsisi arvostuksen puutteesta. Työnantajan tehtäviin taas ei kuulu huolehtia hoitajien sosiaaliturvasta. Sen sijaan sairaanhoitajan palkka on seurausta hänen omista päätöksistään, kuten jokaisen asiantuntijan liksa.

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua
Jari Parantainen

Jo alle kaksivuotias tajuaa, mikä on reilua

Osmo Soininvaara on mielestäni terävä heppu. Seuraan hänen blogiaan tiiviisti, vaikka en aivan aina hänen päättelyketjujaan täysin ymmärräkään. Paljon olen häneltä kuitenkin oppinut. Joulukuussa 2018

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.