Nakkiputkani liikevaihto jäi tavoitteestani viime vuonna melkein 15 prosenttia. Olin siis käyttänyt aikani vääriin asioihin. Aloinkin tammikuussa mitata, mihin tunnit kuluvat.
Turun tylyttäjä Janne Jääskeläinen Aucor Oy:stä suositteli muutamia ohjelmia, joilla voisin seurata työaikaani. Päädyin sovellukseen nimeltä Toggl.
Togglesta löytyvät omat versionsa sekä Mäkille, iLaitteille että selaimelle. Ja tietysti Windowsille, Androidille ja jopa Linuxille. Kaikki ne toimivat yhdessä niin, että voin käynnistää laskurin vaikkapa puhelimeltani ja pysäyttää sen myöhemmin työasemaltani.
Toggl-palvelu lähettää joka maanantai raportin sähköpostiini. Sen mukaan kellotin duunejani viime viikolla yhteensä 54 tuntia ja 47 minuuttia.
Lukema on aika tyypillinen. Yleensä automaattinen kellokalle rekisteröi työviikkoni pituudeksi jonkin verran yli 50 tuntia.
Työaikani jakautui seuraavasti:
- Koulutustuotanto 20:26 h
- Koulutusten suunnittelu 18:06 h
- Markkinointityöt 09:40 h
- Opiskelu 03:52 h
- Myyntityöt 01:36 h
- Sparraus 00:38 h
- Hallinto 00:27 h
Koulutustuotannolla tarkoitan joko vetämiäni koulutuksia tai projektikatselmuksia, koulutusten valmisteluja ja jälkitöitä sekä matkoja koulutuspaikoille. Näistä töistä laskutan asiakkaitani, mutta en tuntimäärän perusteella.
Koulutussuunnittelu on käytännössä sitä, että rakennan selkeästi uutta koulutusmateriaalia. Tuotekehitystä siis. Pieniä uudistuksia kertyy toki aina jonkin verran jokaiseen live-sessioon. Mutta sitä pidän koulutustuotantoon kuuluvana räätälöintityönä.
Markkinointiin lasken tämän blogini kirjoitustyöt ja keskustelujen moderoinnin, Twitter-visertelyt ja esimerkiksi verkkosivujen tai esitteiden ylläpitohommat.
Myyntityöt ovat joko asiakaskäyntejä, mutta myös puheluja, sähköpostikirjeenvaihtoa ja tarjousten naputtelua.
Hallinto-osastoon sisältyvät viestittelyt tilitoimistoni Administerin kanssa, it-ylläpito ja muut sekalaiset säläduunit, joista on näköjään mahdotonta päästä kokonaan eroon.
Sparraus puolestaan tarkoittaa sitä, että olen jutellut yrittäjäkollegojen kanssa syntyjä syviä (lue: jauhanut puutaheinää ja juoruillut).
Sparraus-osastoon kuuluu oleellisena osana tietenkin myös Katleenalle vittuilu.
Mitä viime viikosta sitten pitäisi ajatella? Pohdiskelin esimerkiksi, että
- hallintotöihin meni juuri niin vähän aikaa kuin pitääkin,
- myyntitöitä kertyi huolestuttavan niukasti (ehkä) ja
- koulutussuunnitteluun upposi poikkeuksellisen paljon tunteja.
Opiskeluun kuluvaa aikaa aloin seurata erikseen vasta hiljattain. Nyt olenkin ymmälläni, miten äänikirjojen nautiskelu pitäisi kirjata.
Nimittäin autossa istumani tunnit lasken jo joka tapauksessa esimerkiksi joko koulutustuotantoon tai myyntityöhön kuuluviksi. Pitäisikö ne merkitä lisäksi opiskeluksi, jos pirssin ämyreistä raikaa vaikkapa taloustiedettä?
Toistaiseksi opiskelu kuitenkin tarkoittaa sitä, että olen varta vasten heittäytynyt selälleni lukemaan esimerkiksi bisneskirjaa.
Entä mihin kategoriaan tungen sekalaiset verkossa surffailut, tauot ja muut häröilyt?
No sepä se, että niitä en kirjaa lainkaan. Ehkä sparraus-kategoriaa lukuunottamatta jokainen kellottamani minuutti on todellista työaikaa, ei mitään aikomista tai ihmettelemistä. Tästä periaatteesta on seurannut kiinnostava muutos.
Joudun jatkuvasti päättämään etukäteen, mihin käytän seuraavan vartin tai tunnin.
Se olikin aluksi yllättävän vaikeaa tällaiselle reaktiossa poukkoiluun tottuneelle sooloilijalle. Luultavasti puuhasteluni oli aikaisemmin juuri sitä, mitä moni kutsuu kaunistelevasti moniajoksi tai multitaskingiksi.
Kun olin seurannut ajankäyttöäni kolme kuukautta, ajattelin lopettaa koko touhun. Dataa oli siinä vaiheessa aivan tarpeeksi päätelmiä varten. Mutta pian huomasin, etten enää osannutkaan elää ilman kellokalleani.
Kenelle muuten olisin kertonut, mihin asiaan ajattelin seuraavaksi keskittyä?
Jos tuloksesi jää tavoitteista, luultavasti käytät aikaasi vääriin asioihin.
Vielä ehdit ilmoittautua Tuotepäällikön pelastuspakkaus -kurssilleni, joka käynnistyy tiistaina 24.11.2015 klo 9:00 Rantasipi Airportissa Vantaalla.
21 vastausta
Itselläni on tuossa työpöydällä fyysinen laite, jossa on kolme nappulaa: työ, opiskelu, vapaa. Aina kun vaihdan moodia (esim. työ -> opiskelu), painan sopivaa napikkaa ja laite piippaa takaisin vahvistuksen. Tilastoja kuikuilen kerran pari viikossa.
Kuulostaa selkeältä! Saanko udella, millainen värkki se on? Mistä hankit sen?
Itse asiassa rakensin mokoman pötikän itse kun en mistään sopivaa löytänyt. Luottokortin kokoinen tietokone Raspberry PI pyörii pohjalla.
Hahaa! Monet hyvät tuoteideat syntyvät omasta tarpeesta.
Todella osuva ja hyvä kirjoitus! Tämä täytyy itsekin viedä käytännön tasolle. Jäin miettimään tuota autolla ajamisen osuutta, koska myyntityön määrä sinulla oli kyllä pieni, jos automatkat ovat sisällytetty… tai sitten ei puhuta aivan tavallisesta Teslasta tai Audista. Voisi ajatella, että jos oikeasti keskittyy audiobookkeihin ajomatkalla, niin sen voisi laittaa hyvillä mielin opiskeluun. Itse ainakin näkisin näin, koska miksi rankaista fiksuista ratkaisuista. Yksi olennainen kategoria tuosta puuttuu: ajattelu. Ajatustyöstä on monesta tuutista (myös audiobook) tullut saarnaa viime aikoina ja 30-60 min päivässä pitäisi pyhittää tälle. Onkohan tämä muuten sisällytetty koulutuksen suunnitteluun, ainakin osittain? Kirjoitus inspiroi niin paljon, että huomenna alkaa oma time tracking. Loistavaa loppuviikon kellotusta!
Viime viikolla en sattunut käymään yhdenkään asiakkaani luona – tai en siis käynyt myymässä. Se puoli hoitui siis pelkästään sähköpostitse tai puhelimitse.
Tästä marraskuusta tuleekin laskutuksen kannalta luultavasti vuoden paras. Se taas tarkoittaa, että lähes joka päivä on jossain koulutus tai projektikatselmus. Myyntityölle jää väistämättä normaalia vähemmän aikaa.
Muutenkin olen vähän kahden vaiheilla. Onko se hyvä asia, jos myyntityöhön kuluu paljon aikaa?
Monet myyntijohtajat käyttävät face-to-face-aikaa jopa mittarina sinänsä. Mutta myyntikäynnit ovat pirun kalliita. Puoli päivää hurahtaa helposti etukäteisvalmisteluihin, matkoihin, itse tapaamiseen ja jälkitöihin vaikka asiakas olisi lähelläkin.
Itse pyrinkin siihen, että ainakin koulutukset menevät kaupaksi nimenomaan ilman tapaamisia. Ja niin ne yli 90-prosenttisesti menevätkin.
Projektikauppa toimii taas juuri päinvastoin. Vain vanhat asiakkaat ostavat Noste-suolakaivoksiani ilman tapaamista. Mutta kun palvelun hinta on kymppitonnin luokkaa, kate kestää käynnin kustannukset paremmin.
Ajattelutyöt sisällytän aina johonkin sopivaan kategoriaan, esimerkiksi tuotekehitykseen, markkinointiin tms.
Myyntikäynnit on kalliita ja suht usein ensikohtaamiset jopa vittumaisia jäykkissessioita. Pyrin kaikin mahdollisin keinoin settiin, jossa ”ensitapaaminen” tehdään online metodein. Käytän join.me sovellusta tähän.
Ja jotain näissä online seteissä kummasti tapahtuu, seuraava kohtaaminen on aivan eri planeetalta. Ihan kuin olisi tuntenut tyypin vuosia.
Pahimmillaan olen ollut (telemarkkinoinnin buukkaamalla) asiakaskäynnillä niin, ettei isäntäni edes muistanut, miksi hän oli tapaamisemme sopinut. Jäi sekin reissu kyllä mieleen.
Kornia on istua ensitapaamisessa ja tajuta 5 sekunnissa, ettei kenelläkään ole päätösvaltaa esittelemäni palvelun suhteen. On järjestetty palaveri, jotta näytetään siltä, että ollaan tekemässä jotain.
Ehdottomasti mielummin kahdenkeskinen online ensitapaaminen. Siinä tulee todella tiukka fokus itse asiaan luonnostaan. Vaatii harjoittelua ja hyvät taustamateriaalit.
No niin, nyt saatiin vastausta Twitterissä heittämääni ”palveluyritysten tuotekehityspanostukseen”. Jarin esittämä 33 % panostus tällä otoksella kuulostaa aivan hurjalta.. Tämä oli yksi viikko – mutta osaatko Jari heittää arviota, mikä on ollut panostus pidemmällä aikavälillä?
Jos nappaan tuosta kuuden kuukauden lukeman, tuotekehityksen osuudeksi tulee 14,7 % kaikista kirjaamistani tunneista.
Ok, kiitos. Se on kova määrä. Tuo on kyllä kiinnostavaa dataa.
Eiköhän kyse ole siitä, että a) olen yksinyrittäjä ja b) monistan palvelujani tehottomasti. Silloin tuotekehityksen osuus jää suhteettoman suureksi.
Laadukas kirjoitus!
erinomainen blogi kaiken kaikkiaan.
Itse kierrätän työkseni kasinobonuksia.
Hyvä kirjoitus. Luin samalla kun pelasin nettikasinoita 🙂
Hyvä blogi! Samalla kun pelaan pikakasinoilla.
Kiva kirjoitus 🙂
Erittäin mielenkiintoinen artikkeli, varsinkin kun pelaa pay n play kasinot 🙂 .
Minulla on sama tunne, mutta pelaan pienellä minimitalletuksella.