Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Emme ole mitään ahneita sijoittajia

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Suomalaisia ketuttaa. Yritysten osingot valuvat ulkomaille. Siellä ahneet sijoittajat jo lipovat huulirasvojaan.

Sitä ei juuri kukaan tunnu pohtivan, miten nuo roistot ylipäätään pääsevät luikertelemaan maahamme. Eikö se pitäisi jotenkin kieltää, etteivät ne perkeleet pääse kuppaamaan roposiamme?

Katastrofi saa alkunsa niin, että satunnainen suomalainen urpo luulee liikoja itsestään. Hän perustaa firman.

Epähuomiossa hän onnistuu tuottamaan jotain hyödyllistä. Vastineeksi ostajat tyrkyttävät yrittäjälle rahojaan. Pahuuden siemen alkaa itää.

Todella ongelmalliseksi tilanne äityy siinä vaiheessa, kun firman kassaan kertyy enemmän pätäkkää kuin sitä kuluu vuokriin, palkkoihin ja veroihin. Se on huono homma, sillä nyt alkaa syntyä voittoa. Sitä moni suomalainen vihaa, eikä suotta.

Toisaalta miljoonat suomalaiset lottoavat säännöllisesti, jotta he saisivat järkyttävän paljon rahaa. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Erityisen törkeää on se, ettei työntekijöille makseta parempia palkkoja. Sen sijaan yrityksen epäpätevä johto alkaa repiä duunareiden selkänahoista joitain epäreiluja ylijäämiä.

Toki sadattuhannet suomalaiset itse maksavat palveluista niin vähän kuin mahdollista. Usein jopa pimeästi. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Turha on selvää asiaa kuitenkaan kiertää: voitto on vääryys.

Tietenkin me kaikki haluamme myydä vaikkapa asuntomme niin, että siitä kertyy mahdollisimman paljon myyntivoittoa. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Kun yritys tekee voittoa, kohta se ryökäle alkaa maksaa osinkoja. Se on erityisen harmillista, sillä nyt yrittäjät tai muut sijoittajat alkavat saada sijoituksilleen korkoa. Ja korkohan on tunnetusti vain kieroilun kiertoilmaisu.

Me kaikki haluaisimme saada korkoa pankkiin tallettamistamme säästöistä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

No nyt kuitenkin käy niin, että kohta on ilkeä ulkomainen psykopaattisijoittaja saa vihiä tuottoisasta yrityksestä. Pian hän hiipii koputtelemaan sinivalkoisen menestyjän takaovea.

Nilkki haluaisi kaikessa hiljaisuudessa ostaa firman osakkeita rahoillaan, jotka hän on hankkinut ties millä rötöksillä.

Me kaikki maksamme palkoistamme eläkemaksuja, joilla eläkevakuutusyhtiöt ostavat ulkomaisia osakkeita, jotta saisimme aikanaan mahdollisimman isoja eläkkeitä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Laiskuudestaan ja ahneudestaan tunnettu suomalainen yrittäjä sortuu maanpetokseen. Hän menee myymään putiikkinsa ulkomaille. Yhteiskuntaamme nakertava syöpä alkaa levitä.

Harva meistä myisi autonsa ostajalle, joka tarjoaa vain toiseksi parasta hintaa. Anteliain ehdokas saa pirssin, vaikka hän puhuisi venäjää. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Joka tapauksessa tilanne kiristyy entisestään. Sivistymättömät moukat (asiakkaat) pitävät yrityksen tuotteita tai palveluja edelleen mainioina, vaikka putka on nyt ulkomaisessa omistuksessa. Onneksi edes tiedostava älymystön edustaja ymmärtää, että nyt olisi vähintään boikotin paikka.

Kuitenkin demari ostaa K-kaupasta muhkeita ranskalaisia omenoita mieluummin kuin madonsyömiä suomalaisia pökäleitä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Nyt yhteiskuntamme ykkösongelma huipentuu. Ulkomaalaisten kaappaama yritys tekee valitettavasti vieläkin voittoa. Se lähettää siivun siitä jopa osinkona omistajilleen. Rahat valuvat maastamme jonnekin ilman, että niistä maksetaan edes veroja.

Tietenkin me kaikki itse käytämme kaikki mahdolliset verovähennykset hyväksemme. Lisäksi käymme ostamassa viinat Virosta ja bensat Venäjältä. Mutta emmehän me silti ole mitään ahneita sijoittajia.

Eikö yhteiskunta voisi rakentaa esimerkiksi sairaalat sen sijaan, että ketkut yrittäjät hoitavat asian ulkomaisten sijoittajien rahoilla?

Totta kai voisi, sehän on oiva ajatus!

Mikään ei ole poliitikolle mieluisampaa kuin maksattaa raksahenkilöiden liksat valtion tai kunnan budjetista. Niin hän varmistaa menestyksensä taas seuraavissa vaaleissa.

Jokainen meistä haluaa maksaa enemmän veroja. Jää sitten vähemmän tuhlattavaa lasten joululahjoihin. Sillä emmehän me ole mitään ahneita sijoittajia.

17 vastausta

  1. Kiitos Jari tästä kirjoituksesta. Se osui ja upposi. Suomalaiset ja raha ovat vaikea yhdistelmä.

    Myös me Digivallankumouksessa jaamme rahan ilosanomaa ja on mielenkiintoista ollut huomata, että usein ”sadoista tuhansista euroista” puhuttaessa FB-tykkäykset ovat tiukassa. Jos päättelisin niiden mukaan artikkelin suosion, tuomioni olisi, että ”älä kirjoita rahasta, koska kukaan ei siitä ole kiinnostunut kuulemaan.”

    Kun taas katson analytiikkaa, tarina on aivan eri. Raha-artikkelit ovat suosituimpia ja niiden lukemiseen käytetään keskimäärin 8 minuuttia aikaa, joka on aika kova luku nykyaikana.

    Raha on suomalaiselle arka aihe.

    Kiitos, kun jaat ”rahapropagandaa.” Teet tärkeää työtä Jari.

    1. Jos rahasta voisi Suomessa puhua suoraan, miksei silloin työpaikkailmoituksissa esitettäisi selkeitä palkkatarjouksia vaikkapa englantilaiseen tapaan?

      Iso osa suomalaisista yrittäjistä pelkää näyttää hintojaan verkossa. Muuten kilpailijat saattavat nähdä ne. En ole koskaan täsmälleen hahmottanut, miksi se olisi paha asia.

      Mutta on salaiseen hinnastoon toinenkin syy. Naapurit sun muut kyläläiset alkavat päätellä (jopa) tuhansien eurojen hintalapuista ties mitä.

      1. Olet tässäkin täysin oikeassa.

        Tässä on kuitenkin toinen puoli, jonka takia rahasta ei aina puhuta suoraan. Käytän tässä termiä kypsyttäminen.

        Ihminen ei välttämättä ole juuri tietyllä ajan hetkellä valmis ostamaan yrityksen tuotteita ja tällöin ei kannata vielä rahasta puhua mitään.

        Jos esim. itse kertoisin vain hinnan meidän (kehitteillä olevalle) Menestyksen intensiivipäivälle eli 3000€ ja perusteita sille hinnalle ei ole kerrottu, voi tulla helposti ajatus ”kalliista.” Jos asiaa perustelee edes hieman ja kertoo sen pöyristyttävästä takuusta, voi se jo tuntua halvalta, koska koettua arvoa on kasvatettu (käytännön arvo + koettu arvo = kokonaisarvo) ja riskit on poistettu.

        Toisinaan taas selvä hinnasto on todella hyvä juttu. Esim. meidän Campwire-alustalla hinnat ovat selvästi näkyvillä. Tämä johtuu usein siitä, että sivuille eksyvä asiantuntija on usein jostain kuullut hyvää alustasta, jonka takia ajankohta on hyvä hinnan kertomiselle.

        Onko sinulla ajatuksia tähän?

        1. Se on totta, että jos (tuotteiden) hyödyt ja hinnat seikkailevat erillään, mikä tahansa lukema alkaa tuntua pelkältä kustannukselta.

          Toisaalta tiedän myyntireiskoja, jotka aina aloittavat koko homman hinnasta. Kun iso luku on isketty pöytään, salaisuudet on paljastettu.

          Sen jälkeen myyjälle ei jää kuin yksi homma: hänen täytyy perustella todella vedenpitävästi, miksi asiakkaan saama hyöty on vielä hintaakin suurempi.

  2. Itse myyn ylimääräiset ja vanhat tavarani mahdollisimman nopeasti ensimmäiselle vähintään puolitutulle, jolla on tavaralle oikea tarve, tarjosi joku muu siitä tavarasta mitä tahansa.

    1. Se vain tarkoittaa, että haluat aivan järkevästi säästää aikaa ja vaivaa. Toisin sanottuna helppoudella ja nopeudella on sinulle arvoa, joka vaikuttaa hintaasi.

      Mitä tekisit, jos vastaasi tulisi kaksi puolituttua yhdessä niin, että he molemmat tarvitsevat tavaraasi yhtä paljon? Myisitkö sille, joka tarjoaa vähemmän?

      1. Jep.

        Aika on aina rahaa ja tästä syystä Tokmannin ”ilmaiset” ämpärit ovat ainakin minulle tuhansien eurojen hintaisia. Minulla ei siis ole varaa jonottaa niitä useita tunteja, vaikka minulla olisikin tarvetta ämpärille.

        Tästä päästään myös toiseen mielenkiintoiseen asiaan, josta Brian Tracy mainitsi myyntivalmennuksessaan. Hän sanoi, että ”hänellä ei ole varaa tehdä kotitaloustöitä.” Tässä on olettamuksena se, että kotitaloustyöt eivät ole harrastus.

        Jos ajatellaan tilannetta, jossa esim. siivous ei ole harrastus, henkilö tienaa tunnilta esim. 60€ ja siivooja maksaa 30€ (- kotitalousvähennykset), onko henkilöllä tällöin varaa siivota?

        1. Ajattelen Tracyn kanssa aivan samoin. Siksi en ole siivonnut enää vuosikausiin. Sen hoitaa alan ammattilainen. Olen hinnoitellut oman aikani tähän tapaan:

          – matkatunnit 100 €
          – myynti ja markkinointi 200 €
          – opiskelu 300 €
          – tuotekehitys 400 €
          – laskutettava koulutus- tai konsultointitunti 500–1000 €

          Tosin vaikkapa tuotekehitystunnin arvo saattaa olla hirmuinen, jos tuloksena syntyy monistuva hittituote. Toisaalta taas pelkkä tuotekehitys ei elätä ketään.

          Joka tapauksessa tästä näkee aika nopeasti, ettei siivoaminen kannata missään tapauksessa. Ja toisaalta aina on arvokasta tekemistä, vaikka varsinaista laskutettavaa työtä ei jollain hetkellä olisikaan.

  3. Onpa osuva kirjoitus, suorastaan napakymppi. Kuvaamaasi kateellisuutta vasemmisto ja sen resonantit lietsovat päivittäin eri yhteyksissä.

    Yksityiset terveyspalveluyritykset leimataan järjestään veroparatiiseissa operoiviksi parasiiteiksi, jotka eivät maksa yhteisöveroja Suomeen. Kunnallinen terveysasema sen paremmin kuin sairaalakaan ei tosin maksa yhteisöveroa yhtä jessuksen killinkiä, mutta sehän ei haittaa, kun kukaan ei saa voittoa. Sekään ei haittaa , vaikka se maksaisi enemmän kuin yksityinen palvelu.

    Kukaan ei kuitenkaan saa voittoa ja hyvätuloiset voi panna maksamaan lisää veroja, joilla alati paisuvat kustannukset peitetään. Suomalaiset yritykset kuulemma harjoittavat miljardien arvosta veronkiertoa, joka kitkemällä saadaan Suomen talous pikavauhtia kuntoon, kunhan vain palkataan lisää byrokraatteja metsästämään kuuden euron pitsoja.

    Vaikka professori Viren on osoittanut, että koko homma on höpön höpöä ja hevon humppaa, se ei haittaa, kunhan ei tarvitse edistää yritysten kilpailukykyä ja mahdollisuuksia työllistää enemmän suomalaisia.

    Ensin pitää saada yrityksiltä ja niiden omistajilta pois ne rahat, jotka niillä jo on. Ahneet hyvätuloiset eivät kuulemma osallistu yhteisiin talkoisiin, vaikka tosiasiassa maksavat jo leijonanosan yksityishenkilöiden tuloveroista ja ovat ainoita todellisia nettoveronmaksajia, kun otetaan huomioon verovaroilla kustannetut tulonsiirrot.

    Huuto on kova, kun maksettavat eivät saa maksajilta, ahneilta hyvätuloisilta palkansaajilta, pääomatulon saajilta ja ulkomaille Suomen ahdistavaa ilmapiiriä pakoon muuttavilta eläkeläisiltä niin paljon kuin haluaisivat ottaa yhä uusina raippaveroina ja progressiivisina pääomatuloveroina. Oikeudenmukaisuuden, tasa-arvon ja sosialismin nimissä tietenkin.

    Summa summarum: kateus vie kalatkin vedestä, eikä kai tarvitse lainkaan ihmetellä, että meillä tällaisessa poliittisessa ilmapiirissä ja toimintaympäristössä menee taloudellisesti niin huonosti kuin menee.

    1. Kiitos Seppo, hyvin kuvasit tilanteen!

      Yksi erityisen koominen juttu on se, että monet työttömät äänestävät vasemmistoa. Kuitenkin vasemmistopuolueet ovat kimpassa ay-liikkeen kanssa. Ja mikä onkaan ammattijärjestön tärkein tehtävä?

      No, ay-porukan tärkein tehtävä on tietenkin varmistaa, ettei kukaan tai mikään ala kilpailla sen nykyisten jäsenten työpaikoista. Se taas hoituu helposti esimerkiksi niin, että ammattiliitot edellyttävät työnantajien maksavan tiettyjä minimipalkkoja.

      Kun minimipalkka on saatu sovituksi, sen jälkeen kaikki tuota palkkatasoa heikommin tuottavat työntekijät joutuvat jäämään kotiin korvauksia nostamaan. Ei heitä tietenkään kukaan palkkaa, koska he tuottaisivat työnantajalle vain tappiota.

      Toisin sanottuna vasemmistopuolueita äänestävä työtön vain varmistaa, ettei hän itse pääse kilpailemaan työpaikoista. Se vasta merkillistä logiikkaa onkin.

      1. Parahin Jari. Voisiko olla näin, että me molemmat olemme käsittäneet ammattiliittojen intressit väärin?

        Ovatko ne änkyröitä vai parhaita muutoksen vauhdittajia? Koska viime aikainen liittojen toiminta tukee ja vauhdittaa vahvasti esimerkiksi robotiikan tuomista kuljetusalalle ja satamiin..

        Tähän joku sarkasmihastag.

        Olisi mukava nähdä liittojen johtajien sanovan jotain ”kyllä meidän pitää tätä miettiä asiakkaiden kautta, koska kun asiakas voittaa, me molemmat (työnantaja ja työntekijä) voitamme”. Se olisi hienoa tekstiä se.

  4. Olin kirjoittamassa että et tunnu ymmärtävän kritiikin tosiasiallista kohdetta, kunnes muistin että tästä maasta löytyy niitäkin, jotka kritisoivat ylipäänsä yritysten osingonjakoa – oli se sitten suomalaisille tai ulkomaisille omistajille.
    Heidän kanssaan olen ymmärrettävästi eri mieltä.

    Sen sijaan siitä todellisesta ongelmasta, josta nähdäkseni on paljon laajemmin närkästytty, on tuo ylihintaisten konsernilainojen hyväksikäyttäminen voittojen siirtämiseksi suomesta veroparatiiseihin.

    Kyseisessä keskustelussa käydään ideologisesti hyvin samaa terminologiaasi käyttäen väittelyä täysin erilaisesta asiasta – ja valitettavasti tästä maasta löytyy niitä, jotka sylki lentäen vakavissaan inttävät ettei ”laillisessa verosuunnittelussa” ole mitään vikaa, sehän on ihan laillista. Jota se onkin, jonka vuoksi keskustelua käydäänkin lain muuttamisen tarpeellisuudesta.

    Laillinen verosuunnittelu on juurikin rationaalista ja loogista toimintaa, mutta sen moraalisten ja kilpailuastelman ongelmien ratkaisu on nimenomaan lainsäätäjän vastuulla.

    Lauseesi tarkennettuna: ”Suomalaisia ketuttaa. Yritysten _voitot_ valuvat ulkomaille. Siellä ahneet sijoittajat jo lipovat huulirasvojaan.”
    Tämä on asia, josta monet kokevat lain olevan väärin säädetty.
    Jos yritysten siirtohinnoitteluun puututtaisiin tehokkaasti harmonisoimalla verokäytäntöjä, merkittävä osa nykyisestä yritysverotuskeskustelusta poistuisi. Asiasta kertoo paljon se, että sama ongelma on olemassa ympäri Euroaluetta.

    1. Ongelma taitaa kiteytyä siihen, että harmonisointi edellyttäisi (laajaa) verokartellia. Ja kuten kartelleista tiedämme, niiden osapuolilla on jatkuva houkutus lipsua rivistä. Joten lieneeköhän se kovin realistinen ajatus?

      Yleinen paheksunta on kyllä vaikuttanut yritysjohtajien käytökseen. Esimerkiksi Mehiläisen väki tuntuu olevan nyt hyvin tarkkana, ettei firmaa päästä enää syyttämään veronkierrosta – oli se laillista verosuunnittelua tai ei.

      1. Harmonisoinnin tiellä on varmasti lukuisia esteitä, joista vähäisin ei varmasti ole nykyjärjestelmän edunsaajien vaikutus. Myös – kuten kirjoitit – tässä tulee vastaan perinteinen tragedy of commons-tilanne, jossa rivistä lipsuva pystyy keräämään hetkellisesti suuren potin josta pienikin siivu pelastaa budjetin.

        Paikallinen ratkaisu asiaan olisi myös luonteva: rajoittaa lainakorkojen siirtohinnoittelua sitomalla hyväksytty maksimikorko markkinahintaisiin lainoihin. Kompastuskivi tällä tiellä on luonnollisesti markkinahintaisen koron määrittäminen.

        Lähtökohtaisestihan yrityksen ei kannata puhtaan rahoitustarpeen vuoksi lainoittaa itseään kalliilla konsernista, jos se saisi halvempaa lainaa markkinoilta.

  5. Vasemmistolta aina unohtuu osingoista puhuttaessa ay-liikkeen omat veroparasiitit. VVO maksaa osinkoa järjestöille eikä niistä makseta veroja ja ne osingotkin on tullut verorahoista. Ammattijärjestöt ja muut yleishyödylliset ovat maan suurimpia osingonsaajia. Pistäsvät ne ekaks verolle. Yleishyödyllisyys on hieman kyseenalainen.

  6. Loistava kirjoitus Jari! Olen huomannut matkan varrella, että suomalainen kuluttaja voi rankaista armotta, jos pieni yritys alkaa kehitellä heidän mielestään ”liikaa” ja kaikki ulkomaalaisuuteen häivähtävät seikat katsotaan miinukseksi.

    Kerran eräs rouva tiukkasi kovasti, että eihän firma, jossa olen töissä, vain ole yhdysvaltalaisten omistuksessa. Hän kertoi, ettei halua tukea jenkkiporvareita. Kivunhoitovastaanottoni nimi on englanninkielinen, siinä syy.

    1. Olin tänään juttelemassa kokouksessa, johon osallistui kymmenen eri yrityksen myyntijohtajia. Sielläkin pohdittiin hyvin huolissaan, miten asiakkaat tulisivat suhtautumaan eräisiin vireillä oleviin yritysjärjestelyihin. Jos nyt oikein ymmärsin, niiden ansiosta firman suomalaisenkin osan voitot verotetaan jatkossa Keski-Eurooppaan.

      Tässä asiassa tiedotusvälineet ovat kyllä näyttäneet mahtinsa. Johtajat ottavat imagotappiot hyvin vakavissaan.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Euro olisi paras innovaatioseteli

Elinkeinoministerimme Olli Rehn on nero. Hän on keksinyt eurolle paremman vaihtoehdon. Se on nimeltään innovaatioseteli. Tarkoitus on potkia vauhtia pienten ja keskisuurten yritysten innovaatiotoimintaan. Niiden pitäisi

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Nyhtökauran hinnoittelu meni pieleen

Hesari kertoi nyhtökaurayrittäjä Maija Itkosesta pari päivää sitten (17.9.2016). Lehti ylisti tuotetta estotta: ”HARMAANRUSKEASTA hakkeluksesta on tullut Suomessa tänä vuonna myyttinen elintarvike, jota jahdataan suu vaahdoten kaupasta toiseen.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.