Alennus on bisneksesi syöpä

21.3.2014    Jari Parantainen   27 kommenttia

Moni kääntyi jo ovelta, kun näki tilanteen. Jono mutkitteli niin kauas, ettei sen toista päätä näkynyt.

Lapset itkivät kuumissaan. Aikuiset lohduttivat, että enää kolme varttia. Sitten iskä ja äiskä tarjoaisivat Hesen hampurilaiset koko katraalle.

Menossa oli urheiluliikkeen syntymäpäivä viikonloppuna joulukuussa 2013. Ketju tarjosi 40 prosentin alennuksen kaikista vaatteista ja kengistä.

Hintaromahdus sai kansalaiset rynnimään ostoksille niin, että matka osto-onnelan takaseinän tuntumasta kassalle saattoi kestää tunnin.

Eräs jonottaja pohti ääneen, oliko kampanjassa mitään järkeä. Eikö tavara olisi mennyt kaupaksi muutenkin keskellä parasta joulusesonkia?

Hänen seuralaisensa viisasteli, että tuskin kauppias olisi päätynyt alennusmyyntiin, jos se ei tuottaisi pätäkkää.

Kun kuulin keskustelun, ajattelin itsekseni, että voi kunpa tietäisitte.

Alennukset ovat aniharvoin nerokkaan bisnesajattelun tulosta. Hyvämaineisetkin yritykset sössivät katteensa kuralle, kun ne pudottavat hintojaan harkitsemattomasti.

Toki syntymäpäiväsankarin myynti paukahti katosta läpi – siis yhden päivän ajan. Mutta liikevaihto ei ole yhdenkään yrityksen elämän tarkoitus.

Liikevaihdosta sinänsä on vain haittaa, koska sen käsitteleminen tuottaa aina kuluja. Sen sijaan firman pitäisi kerätä katetta ja tulosta.

Vaikka urheiluliike olisi myynyt vaatteitaan ”vain” omakustannushintaan, sen kampanja tuotti luultavasti tappiota. Se johtuu (mainoskulujen lisäksi) lieveilmiöistä, jotka vaivaavat alennusmyyntejä aina.

Ensinnäkin kauppa tarjoaa vapaata palautusoikeutta. Niinpä monet juuri ennen alennusmyyntiä jotain ostaneet palauttivat tavaransa kiireesti. Sen jälkeen he menivät ostamaan saman tai kalliimman tuotteen uudelleen edullisempaan hintaan.

Kampanjapäivä tyhjensi asiakkaiden pajatson. He ostivat kaiken mieleensä tulevan, koska halvalla saivat. Heillä ei ole asiaa liikkeeseen pitkään aikaan.

Alennusmyynti ei siis nakertanut vain yhden päivän katteita. Kauppias menetti kannattavaa bisnestä myös seuraavilta viikoilta.

Yksi vuoden parhaista myyntipäivistä meni pilalle esimerkiksi suksien ostajilta. Koska talviurheiluvälineet eivät kuuluneet alennettuihin tuotteisiin, jonottamisessa ei ollut mitään järkeä. Ketju karkoittikin alennusmyynnillään monta rahakasta ostajaehdokasta kilpaileviin liikkeisiin.

Kaiken kukkuraksi alennusmyynnit yllyttävät shoppailemaan kaikenlaista harkitsematonta. Todennäköisesti ostokankkusesta kärsivät palauttivat releitään seuraavina päivinä tavallista enemmän.

Entä miten kaaos vaikutti asiakkaiden mielikuviin?

Moni menetti ruuhkassa hermonsa. Heidän mieliinsä painui muisto, joka yhdistää Intersportin ja neukkulamaiset jonot.

Lisäksi liike onnistui vaurioittamaan asiantuntijamainettaan. Se johtuu siitä, että me kaikki pidämme alitajuisesti halpaa huonona ja kallista hyvänä.

Toki bileistä saattoi seurata jotain myönteistäkin. Ehkä joku osti jotain normaalihintaista myös. Kenties joku kävi tutustumassa liikkeeseen ensimmäistä kertaa niin, että hän päätti palata joskus toiste. Pussukoitaan ja nyssyköitään seuraavina päivinä palauttaneet saattoivat harhautua ostoksille uudelleen.

Mutta on erittäin vaikea uskoa, että nämä sivuvaikutukset olisivat korvanneet alennusmyynnin haitoista kuin murto-osan.

Jos satut myymään yrityksille, saatat naureskella kuluttajakaupan tempauksille. Mutta jos saan arvata, omassa liiketoiminnassasi alennukset ovat muuttuneet suorastaan krooniseksi riesaksi.

Satunnaisten kampanjoiden sijaan nakerrat katteitasi vuoden jokaisena päivänä.

Muista, että tarjouskaupan tai -kilpailun voittaa yleensä se, joka tekee suurimman hinnoitteluvirheen.

Jos alennukset ovat niin haitallisia, miksi ne sitten ovat niin yleisiä?

Jonkin ilmiön yleisyys ei muuta sitä hyväksi tai tavoiteltavaksi. Vaikka kaikki kilpailijasi hölmöilisivät porukalla vuodesta toiseen, se ei suinkaan tarkoita, että siinä olisi jotain järkeä.

Alennus on bisneksen syöpä.

Tämä kolumnini ilmestyi Business Espoo 2014 -julkaisussa 14.2.2014.

 (0)



27 kommenttia

  1. Petri Karvinen kirjoitti:

    Kiitos jälleen hyvästä tekstistä.

    Ihmismieli on kuitenkin hassu, hölmökin päätös syntyy sekunneissa, kun nähdään, että tässä säästää jotain. Kaameimpana esimerkkinä bensan jonotus aamuviidestä aamukuuteen, kun kertatankilla voi säästää jopa 15€. Toki matka-aika, -kulut ja tyhjäkäynti eivät ole kuluja alennusta hankkiessa.

    Toinen (parempi) suunta tuossa on kannattavan lisäarvon jakaminen. "Käy synttäreillämme, saat ilmaisen vip-jäsenyyden" tai "viikon ajan saat ohjelmistoversiosta 6kk ajaksi isomman version pienemmän hinnalla", jos epäröintiä näyttää olevan. Pointtina se, että yritys ei tingi perushinnastaan, mutta loppukäyttäjä saa aivojaan hierovan edun ja lopputuloksena molemmat ovat tyytyväisiä, myös pidemmällä aikavälillä.

    Alennusmyyntijonoissa toivoisin joskus näkeväni kilpailijan mainoksen "naapurista tuotteet jonottamatta". Lisäarvo on mainittu, perushinnasta ei tingitä ja parhaassa tapauksessa molemmat voittavat.

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Nythän jopa Amazon on vihdoin joutunut ottamaan lusikan kauniiseen käteen. Se on alkanut korottaa hintojaan. Loputon alennusmyynti ei tietenkään voinut jatkua loputtomiin.

      Mikähän järki on ensin opettaa asiakkaat juoksemaan halvimman hinnan perässä, kun sellainen strategia on kuitenkin jossain vaiheessa muutettava?

      Mainitsemasi lisähyötyjen tarjoaminen on lopulta ainoa toimiva tie. Eivät ihmiset oikeasti ole hintaherkkiä, he ovat arvoherkkiä. Jos hinnalle on riittävästi vastinetta, mikään taksa ei ole liian kova.

       (0)
       (0)
    • Pekka kirjoitti:

      Ihmiset ovat jopa hintaherkempiä kuin uskotkaan. Jos sama tuote on naapuriliikkeessä merkittävästi edullisempi, lähes kaikki valitsevat sen ja etenkin ns. raharikkaat, jotka ovat oikeasti kaikkein piheimpiä. Toki ihmiset ovat tietyllä tavalla arvoherkkiäkin, mutta se liittyy vain ja ainoastaan itse tuotteeseen, ei tuotetta myyvään liikkeeseen.

      Väittäisin Amazoninkin kohdalla hintojen nostamisen kostautuvan pahasti, jos muut nettikaupat eivät tee samaa. Sillä eihän Amazon anna mitään vastinetta korkeammalle hinnalleen, netti on täynnä aivan yhtä hyvin (monia jopa paljon paremmin) toimivia nettikauppoja halvemmalla hinnalla. Jos Amazon myy tuotetta 10% muita kalliimmalla, tuotteen myynti taatusti romahtaa minimissään 80% ja samalla sekä liikevaihto että tulos. Tätä on tapahtunut jo monille verkkokaupassa toimiville yrityksille, hintojen nosto ilman selityksiä tappaa verkkokaupan äkkiä. Ihan sama myykö sitten mitä tahansa tuotetta, halpistavaraa tai luksustuotteita.

      Ja katso vaikka nykymaailmaa vähän. Suomessa kaikkein suurimmassa pulassa ovat kalliita tuotteita myyvät ja jopa hyvästä palvelustaan tunnetut yritykset ja halpisyrityksillä menee hyvin ja huono palvelu ei tulosta heikennä yhtään. Esimerkiksi Stockmann tekee nykyisin suuria tappioita, koska kukaan ei enää usko Stockmannin tuotteiden olevan hintansa arvoisia. Ilman tuotteiden hintojen leikkauksia Stockmann menee täysin varmasti konkkaan.

      Noista raharikkaista vielä... Niitä on Suomessa niin vähän, että he eivät merkitse kaupankäynnille yhtään mitään. He voisivat haaskata vaikka kaikki rahansa Suomessa (mitä he eivät tee) ja missään tilastossa ei sitä näkyisi.

       (0)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Kiitos Pekka, ilmaisin itseäni tosi epäselvästi. Olen toki samaa mieltä, että useimmat täyspäiset valitsevat identtisistä vaihtoehdoista halvimman.

      Ehkä Stockmann on tosiaan huono esimerkki. Se tainnut vesittää laatumielikuvansa. Niin näyttää käyvän aina, kun kauppa alkaa havitella asiakkaikseen koko kansaa. Mutta on sillä hintojensa leikkaamiselle tietenkin vaihtoehtoja.

      Muutamasta asiasta olen hiukan eri mieltä:

      1. Kaikki raharikkaat eivät ole pihejä. Eivät niitä ole edes kaikki keskituloiset. Vaikka yleistäminen on usein fiksua, katettaan vaalivalle myyjälle se on tuhoisaa. Yksi saituri ei tarkoita, että toinen asiakas olisi samaa maata.

      2. Suomessakin riittää rikkaita. Harvat edes yrittävät keskittyä heidän palvelemiseensa. Se johtuu ehkä siitä, ettei persaukinen suomalainen osaa eläytyä varakkaiden asemaan. Ei hän siis pysty heille mitään myymäänkään. Suomestahan ei tahdo saada laadukasta palvelua millään rahalla.

      3. Amazonilla ei tietenkään ole sellaista vaihtoehtoa, että se voisi myydä tappiolla ikuisesti. Jos kulupuolelta ei löydy merkittäviä säästöjä, se joutuu nostamaan hintojaan. Sitten on toinen kysymys, pystyykö se vielä pitämään asiakkaitaan. Esimerkiksi kirjakauppiaana se on monessa mielessä ylivoimainen. Sekatavarakauppiaana tilanne lienee hankalampi.

      Hintaherkkyydestä vielä: lueskelin juuri artikkelia Porschen uudesta Macan-pikkumaasturista. Koko ensimmäisen vuoden tuotanto (50 000 autoa) on myyty etukäteen. Jos saan arvata, kuusinumeroisen summan maksavia turhakkeita olisi mennyt kaupaksi täällä "laman runtelemassa" Suomessakin selvästi enemmän kuin tehdas pystyy toimittamaan.

       (1)
       (0)
  2. Ari Mäkinen kirjoitti:

    Mainittujen haittojen lisäksi jatkuviin alennuksiin turvautuva kauppias rakentaa kohderyhmälle ajattelumallia: "ostetaan alennuksista". Kun kilpailu kiritystyy ja uusia tarjoajia saapuu markkinoinoille, on kuluttajilla lisää vaihtoehtoja säästää. Aina jollain ketjullla on tarjoukset päällä. Tarjousmarkkinointi on nykyisin verkon aikana entistä vaarallisempaa. Verkkomarkkinointi & Verkkokauppa 2014 tapahtumassa eräs esiintyjä kertoi, että kaikista älypuhelimen omistavista asiakkaista n. 80 % käyttää sitä osana ostotapahtumaa kivijalassa.

    Olin kerran Expertillä kuolaamassa uutta televisiota, myyjä väitti hinnan olevan todella "kova tarjous". Google Iphonessani väitti toista. Saman tuotteen sai halvemalla Gingantista ja Verkkokauppa.comista. Expertillä ei syntynyt ostotapahtumaa sillä kertaa.

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Alennusten kyttääminen näyttää syövän jopa Stockmannin tapaisten firmojen katteita. Tavaratalo tarjoaa kanta-asiakkailleen (pari kertaa vuodessa tai jotain) kaikista saman päivän aikana ostetuista tuotteista alennusta.

      Olenkin alkanut lykätä ei-kiireellisiä ja hintavia ostoksia niin, että hankin ne sitten aikanaan, kun posti taas tuo alennuskorttini. Toisin sanottuna jopa kaikkea muuta kuin halpakaupan imagoa vaalinut yritys on nyt onnistunut opettamaan ainakin minut (ja vaimoni) alennusten kalastelijoiksi.

      Jokainen voi katsoa Stockmannin tulosluvuista, miten putiikilla sujuu. Ei hyvältä näytä.

       (0)
       (0)
  3. Henri Pesonen kirjoitti:

    Olen suunnitellut omaan bisnekseeni ylennyksiä. Jos asiakas ei ole skarppina ja tilaa tuotetta ajoissa, hinta nousee. Samaa hinnoittelumallia käyttää myös eräs junayhtiö. Mitä olet tästä mieltä?

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Olen sitä mieltä, että hinnoittelulla kannattaa ohjata asiakkaan käytöstä – ainakin joissain tilanteissa.

      Toisaalta ihmiset ovat tavattoman herkkiä huomaamaan, jos myyjä yrittää rangaista tai simputtaa. Toisin sanottuna hintapolitiikan pitäisi tuntua pikemminkin palkitsevalta kuin rankaisevalta.

      Kyse on viestinnästä. Vertaa näitä kahta huoltoaseman tarjousta:

      1. Maksa käteisellä, niin saat bensan litrahinnasta 5 sentin alennuksen.

      2. Luottokortilla maksavilta veloitamme 5 sentin lisäkorvauksen jokaisesta bensalitrasta.

      Molemmat tarkoittavat täsmälleen samaa. Mutta jokainen huomaa heti, kumpi viesteistä on se ainoa oikea.

       (1)
       (0)
  4. Sami Hurme kirjoitti:

    Liippaa niin läheltä vanhaa kymmenvuotista myyntiuraa jääkiekkovarusteiden parissa, joten on pakottava tarve jakaa kokemus pitkästä aikaa. Asian vierestä hieman, mutta kuvastaa asiakaskäyttäytymistä ja miksi kauppias ehkä kikkailee alennusprosenteilla. Törmäsin tavattoman usein tällaiseen ihmisen mielenvikaisuuteen:

    Meillä luistinmallin normaali hinta oli 2.100 markkaa. Meillä oli seura-alennus 10 %.

    Samalla kadulla toimivalla kilpailijalla saman luistinmallin normaali hinta oli 2.500 markkaa ja seura-alennus 20 %.

    Ette usko, kuinka monta kauppaa hävisimme naapurille, vaikka näytin paperilla luistinten lopullisen hintaeron ja kuinka asiakas häviää rahaa, ostamalla ne luistimet muualta. Prosentit voittivat markat. Asiakas koki olevansa tärkeämpi siellä, missä sai isomman alennusprosentin ylihinnoitelluista tuotteista.

     (1)
     (0)
    • Ola kirjoitti:

      Mielenvikaa olisi voinut etsiä myös kauppiaasta, joka itsepintaisesti piti kiinni 10% alennusprosentista, vaikka tiesi, että alennusprosenttia (ja hintaa) nostamalla homma olisi toiminut.

       (2)
       (0)
    • Henri Pesonen kirjoitti:

      Mitä seuraamisesta olisi seurannut? Kilpailija olisi pudottanut hintoja tai laittanut taas isomman prosentin. Mun mielestä olis kannattanut keksiä lisäarvoa tuotteelle esim. hinta on 2500, mutta seuraava teroitus kuuluu hintaan tms.

       (0)
       (0)
    • Sami Hurme kirjoitti:

      Kiitos, Ola, olettamuksestasi, joka oli täysin väärä, kuten niin moni muukin olettamuksista.

      Enhän väittänyt, että hommamme ei olisi toiminut. Suurin osa kuluttajista, varsinkin niistä seuroista, olivat jo ymmärtäneet lukujen päälle ja kohdensivat kauppansa meille. Menimme aina ammattitaito ja palvelu edellä, vaikka toki pystyimme tarjoamaan tuotteita yleensä myös muita edullisemmin. Ne tuotteet, joita muilla ei ollut, oli helppo hinnoitella.

      Aina kuitenkin löytyi myös näitä, jotka eivät ihan oikeasti ymmärtäneet asiaa, vaikka luvut olivat paperilla vertailtavana. Kyllä, hävisimme ne kaupat, mutta se ei todellakaan tarkoita, että meillä olisi ollut tarvetta muuttaa mitään näiden yksittäisten kuluttajien vuoksi. Miksi olisi ollut? Ehkä juuri tuo on sellainen kardinaalimunaus, jonka kauppias tekee, kun ei osaa hahmottaa kokonaisuutta.

       (2)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Kiitos Sami, esimerkkisi on hykerryttävä. Tuo on jo todella hupaisaa, ettei edes selkeä rätinki paperilla riitä kumoamaan omaksi tappioksi koituvaa fiilistä.

       (1)
       (0)
  5. Tommi Puuska kirjoitti:

    Monella alalla alennusmyynteihin on jääty koukkuun. Syynä on varmasti sekin, ettei yksinkertaisesti osata tehdä ja markkinoida muunlaista viestiä asiakkaille, joilla tuotteet menisivät kaupaksi. Usein yrityksissä kuvitellaan, että alennusmyynnit ovat sitä, mitä asiakkaat odottavat, jotta saadaan pöhinää aikaiseksi ja kassakone laulaa.

    Tästä oravanpyörästä on vaikea päästä pois, sillä asiakkaat osaavat pian odottaa, että alennusmyynnit tulevat "joka tapauksessa", jolloin ostopäätös tehdään vasta silloin. Katteet laskevat, asiakkaat oppivat "huonoille tavoille", listahintaisten tuotteiden hintaa on nostettava ja ihmiset siirtyvät seuraavaksi shoppaamaan verkosta kilpailijalta samat tuotteet halvemmalla.

    Sitten ihmetellään kun ei mennyt kaupaksi, vaikka myytiin alle persneton.

    Sami Hurme kommentoi luistimien hintaesimerkeillä asiaa mainiosti myös prosenttien näkökulmasta. Yksi helppo vinkki alennusmaniaan on hyödyntää alennushintaa vain muutaman tuotteen avulla sisäänheittäjänä -> Kauppiaalla voi olla halpaa (ja keskinkertaista) tarjolla todella edullisesti jota sitten mainostetaan. Loppujen lopuksi moni asiakas sitten kuitenkin päätyy ostamaan sen hieman kalliimman tuotteen kokeiltuaan liikkeessä sitä edullisinta luistinparia ensin, ettei se tuntunutkaan jalkaan kovin hyvältä/laadukkaalta.

     (0)
     (0)
    • Vellu kirjoitti:

      Gigantti (esimerkiksi, varmaan muutkin) tekee tuota. Monesti ne älyttömän halvat tarjoustuotteet ovat "loppu", tai huono myyjän mielestä. Myyjien tehtävä on kääntää asiakkaan pää kalliimman suuntaan.

      Itsellä kävi em. tavalla. Eräs kodinkoneliike (ei kikatti) mainosti halpaa, pientä tablettia, jota ajattelin lapselle änkkärin peluuseen ja itselle kirjojen lukuun. Ei ollut, ei kuulema edes keskusvarastolla tai toisissa liikkeissä. En sitten alkanut kyselemään, miksi sitten mainostatte. Ostin kalliimman (ei paljoo) toisesta liikkeestä.

       (0)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Luulen, että alennusmyynneillä on koukuttava vaikutus firmojen päättäjiin. Ne saavat aikaan (valheellisen) tunteen siitä, että yrityksemme on sittenkin suosittu.

      Alepäivien liikevaihtolukemat toimivat kuin sosiaalisen median ja verkkopalvelujen vanity metrics -lukemat. Tuntuu niin pirun hyvältä, kun kävijämäärät pompsahtavat.

      Se tahtoo onnen huumassa jäädä pohtimatta, oliko hurjista kävijälukemista mitään bisneshyötyä.

       (0)
       (0)
  6. ville kirjoitti:

    Onkohan esimerkiksi hiihtoväline bisneksessä herätty tuohon alennusmyyntien kierteeseen?

    Jokainen urheiluliike poistaa loppukaudesta kaikki persnetolla, sama asia monessa muussa kausitavarassa. Mitä jos maahantuoja alkaisi lunastaan loppuvaraston aina itselleen kun kausi loppunut. Pikkuhiljaa niin tekisi kaikki. Kulutus ohjautuisi näin normaalihintaiseen myyntiin ja kaikki kiittävät.

    Loppuvaraston voisi kierrättää seuraavaan kauteen. Jos kama on seuraavalle kaudelle jo vanhaa niin tukkurin kautta vaikka itä-eurooppaan.

    Jos nämä -70% suksialet loppuisi niin eivät ne asiakkaat ohjaudu ulkomailta tms ostamaan. Käytäntö olisi tukkurilla sama joka maassa.

    Itse vähittäiskaupassa olen pikkuhiljaa enemmän alkanut törmäämään tukkureihin jotka todella lunastavat loppuvarastot pois. Mikäs sen helpompi sisäänostajille. En itse ole ainakaan koskaan jättänyt ottamatta tavaraa jos ehtona on loppujen lunastus.

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Sama hölmöily toistuu täysin identtisenä golfkaupoissa. Rahojen täytyy todella poltella taskussa, että mailat ja muut vermeet kannattaisi käydä uusimassa juuri sesongin alussa. Alennuskautta kun näyttää riittävän ainakin 10 kuukautta vuodessa.

       (0)
       (0)
  7. Vesa Walldén kirjoitti:

    Jep, ostin perjantaina 2014 kauden paidan. Kausi ei ole alkanut ja alennus oli jo 20%... Yleensä ostan syksyllä puoleen hintaan tai halvemmalla. Onko tuo joku business?

     (0)
     (0)
  8. Sami Hurme kirjoitti:

    Nyt ruoskin vahvasti itseäni, mutta kertokaa minulle, millä hemmetillä kuntokeskukset pääsisivät ainaisesta tarjouskampanjoinnistaan eroon? Olen yrittänyt sitä toista kymmentä vuotta, mutta aina joku tai jokin todistaa minulle, että tarjous on kaikkein tuottavin tapa saada lisää liikevaihtoa kuntokeskusalalla.

    Mielestäni me teemme ihmisille niin paljon hyvää, että pitäisi olla helppoa keksiä sellaisia koukkuja ihmisille, joilla ei olisi mitään tekemistä hintatarjouksen kanssa. Siitä huolimatta näyttäisi siltä, että tarjous on ainoa, joka oikeasti toimii.

     (0)
     (0)
    • Liisa T. kirjoitti:

      Kuntoilijan näkökulmasta pari ideaa, joita voi ehkä jalostaa johonkin suuntaan. On tarjottava jotakin sellaista kuntosalijäsenyyden lisäksi, mikä oikeasti kiinnostaa ihmisiä ja saa liikkeelle.

      1) Mentaalivalmennus, jonka saa lisänä esim. 12 ja 24 kk kortteihin. Ko. valmennus voisi tarkoittaa muutamaa ilmaista luentoa läpi vuoden, foorumia (jossa psykologi on vastailemassa kysymyksiini) tai edullisempaa hintaa alan asiantuntijan pakeille.

      2) Mahdollisuus ostaa treenivaatteita ja -välineitä huomattavan edullisesti joltakin yhteistyökumppaniltanne. Etu koskee luonnollisesti vain teidän salianne ja pitkiä kuntosalisopimuksia.

      3) Kuntosaliharjoittelun tueksi tarjoatte jonkun järkyttävän mageen paketin, joka koostuu kuntoiluvälineitä, lisäravinteista tai kuntoilussa käytettävästä elektroniikasta, lahjaksi. Taas kerran koskee vain pitkiä sopimuksia. Hommaatte tietenkin näitä itse edullisesti jostakin ja teette yhteistyösopimuksia alan toimijoiden kanssa. Näitä "lahjoja" voisi säännöstellä, ja ihminen voisi pitkällä jäsenyydellään ansaita niitä. "Kun olen kuntoillut puoli vuotta, saan ilmaiset palautusjuomat 2 kk:ksi."

      Ne hikiset "meillä on myös solarium ja infrapunasauna" eivät oikeen innosta. Eivätkä 10 % alelipukkeet partureihin tai vaatekauppaan. Kehittäkää sellainen lisähyöty, joka on todella ennenkuulumaton. Se kirpaisee varmaan ja aiheuttaa päänvaivaa, ainakin aluksi.

      Jos joku kuntokeskus tajuaisi tarjota meidän suunnallamme jotakin oikeasti minua hyödyttävää (kuntokeskuksen jäsenyyden lisäksi), minulla ei olisi mikään ongelma maksaa jäsenyydestä kymppi pari enemmän kuussa.

       (0)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Juttelin tässä kerran erään kuntosaliketjun markkinointijohtajan kanssa. Hän oli kanssasi samaa mieltä. Ainakin pääkaupunkiseudulla iso osa asiakaskunnasta kiertää salilta toiselle shoppailemassa halvinta hintaa.

      Nämä kiertolaiset eivät asetu koskaan mihinkään. He ovat siis hyvin samanlaista asiakaskuntaa kuin teleoperaattoreilla. Pieninkin tarjous saa heti vaihtamaan palveluntarjoajaa.

      Shoppailijat saattavat hyvinkin olla parantumattomia. Heihin ei pure mikään lisähyötyjen paketointi, jos he eivät arvosta sellaista. Heille sopivimman kuntosalin täytyisi vain keskittyä kustannustenhallintaan ja karsia palvelunsa minimiin.

      Ehkä tällä hetkellä ei ole kenellekään selvää, missä on kuntosalien Stockmann ja missä Lidl. Ainakin suuret ketjut muistuttavat aika lailla toisiaan.

       (0)
       (0)
    • Ville kirjoitti:

      Antaako Sami yksikään kuntosali takuuta kunnon kehittymisestä?
      Toki tuo vaatii todennäköisesti jonkinlaiset ehdot.
      Miten toimisi joku VAIN kyseisen ketjun asiakkaille suunnattu hyvinvointiranneke (kamala sana) jokaiselle asiakkaalle.
      Kerää muutama kymmenen milj. € ja kehitä teknologiaa joka laskee joka laitteella tehtyjen toistojen määrän ja käytetyt painot. Tieto siirtyy asiakkaan rannekkeeseen ja kuntosalin omaan järjestelmään. Kerättyä dataa käytetään hyväksi saliohjelmien tekoon ja tehokkaaseen treeniin. Utopiaa ehkä, mutta joku sen tietysti vielä tekee. Jos ei vielä tehnyt?

       (0)
       (0)
  9. Eräs idioottimaisuus hinnoittelussa on autopesut. Hyvien kelien ja tai jatkuvan räntäsateen aikana (lue autot ei likaannu paljon tai likaantuu heti) Pesujen hintaa kannattaisi laskea, jotta asiakkaita riittäisi enemmän. Kun loskaputki helpottaa muutamaksi päiväksi ja sääennusteesta näkee, että auto voisi pysyä puhtaana muutaman päivän, valtaa hirvittävät jonot autopesulat. Itseltäni ainakin jää auto pesemättä silloin, keksin kyllä järkevämpääkin tekemistä kuin jonottaa kolme varttia autopesuun pääsemistä. Eikö tuossa tilanteessa kannattaisi juurikin nostaa hintoja?

     (0)
     (0)
  10. Mikko Mäntylä kirjoitti:

    Osuva kirjoitus taas kerran Jari.

    Urheiluvälinekaupassa säännölliset alet ovat itselläni muokanneet toimivan mallin hankinnoilleni, jonka järkevyyttä myyyjälle on hankala ymmärtää. Joka kevät ja syksy Inteersportilta tulee -30% alennuskuponki, jolla käyn ostamassa uudet juoksukenkäni.

    Juuri viime sunnuntaina kipaisin taas uudet Asicsit hakemassa ja tiskillä muistan kummastelleeni, kun myyjä vielä erikseen mainitsi:

    "Niin tämä -30% tulee sitten vielä tämän normaalialennuksen päälle"

    Lampsin kaupasta ulos uusin mallia olevien 219,- ovh:n kenkien kanssa maksettuani 135 euroa ja tämä siis toistuu kaksi kertaa vuodessa...

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Hyvin kuvaat, miten vähänkin nokkaansa pidemmälle miettivät ihmiset toimivat.

      Tosin sen myönnän, että monet harvinaiset vaatekoot ja kaikkein muodikkain tavara saattaa loppua. Sellaisia tuotteita himoitsevien ei auta muuta kuin ostaa täyshintaista.

      Kaikki muut tietävät, että alennusmyynti tulee ennemmin tai myöhemmin.

       (0)
       (0)
  11. kristian kirjoitti:

    Täytyy tulla kertomaan oma kokemus alennusten ruinaajasta. Harrastan laitesukellusta ja olin asioimassa liikkeessä, jossa myytiin sukellusvarusteiden lisäksi varusteita mm. kiipeilyyn. Seurasin jonossa, kun edellä ollut yritti ruinata kiipeilyvaljaistsa alennusta. Myyjä totesi siihen jotakuinkin, että "näiden valjaiden tarkoitus on pitää sinut hengissä harrastuksessasi. Niikö vähän arvostat omaa henkeäsi, että ruinaat alennusta?" Loppui alennusten kinuaminen siihen.

     (1)
     (0)

Osallistu keskusteluun!