Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Mittaaminen on mahdotonta

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Ystäväni osti spinning-pyörän kellariinsa. Siellä hän nyt vispaa pimeät talvikuukaudet. Olen itsekin harkinnut monesti samaa.

Kuitenkin olen päätynyt siihen, että käyn mieluummin polkemassa kuntosalilla. Siis yhdessä 39 muun kahelin kanssa niin, että ohjaajamme tsemppaa meitä salin etuosassa.

Ratkaisustani seuraa monenlaista riesaa. Matkustan pyörän luokse joka toinen päivä monta kilometriä. Alleni sattunut ratsu on usein rämä tavalla, jota en koskaan omalle kalustolleni sallisi.

Maksan rääkistä yli 60 euroa kuukaudessa. Viereeni saattaa tunkea atleetti, joka ei osaa käyttää pesukonetta. Musiikki on usein sietämätöntä räimettä. Pukuhuoneen lattia lainehtii kurassa. Vessat ovat varattuja.

Toisin sanottuna oma mankeli olisi ilman muuta järkevä hankinta. Mutta kun istun usein päivät yksin näppiksen ääressä, haluan välillä ihmisten ilmoille.

Mikä on mittari, jolla seuran arvon voisi laskea euroiksi?

Viime torstaina vietin päivän seminaarissa Tampereella. Luvassa oli kaksi tärkeää puhujaa: Clayton Christensen ja Seth Godin. Lisäksi olisi mukava tavata tuttuja.

Kun Christensenin esityksen piti alkaa, kävi ilmi, että hän olikin paikalla vain virtuaalisesti. Äijä jutteli meille videoyhteyden avulla Bostonista!

Olin kusetuksesta tyrmistynyt! Miekkonen oli nimittäin listattu ohjelmaan puhujaksi siinä kuin kaikki muutkin.

Mutta mitä väliä sillä on, onko esiintyjä itse paikalla? Eikö se ole oleellista, mitä hän sanoi? Olihan yleisö paikalla nimenomaan siksi, että se oppisi jotain uutta – vai oliko?

No eihän se ole lainkaan sama asia. Videoita voisin töllöttää juutuupista kotonakin vaikka vuorokaudet läpeensä. Olisin halunnut elvistellä kaikille vastaantulijoille, että olen nähnyt yhden kuuluisimmista guruista.

Mikä on mittari, jolla live-esityksen arvon voisi laskea euroiksi?

Naputtelen tänäänkin kaikenlaista some-kamaa. Kursseilleni osallistuvat kysyvät usein, miten mittaan tuloksia. Lisääkö blogini tai visertelyni myyntiä? Kannattaako uhrata moiseen satoja tunteja vuosittain?

Mutta kun kirjoitan blogia myös omaksi ilokseni. Tasaisesti kasvavat lukijamäärät hivelevät egoani. Samalla syntyy aineistoa kirjoihini. Saan paljon fiksua palautetta, jota en muuten koskaan tavoittaisi.

Toisaalta käy usein ilmi, että ensimmäinen kontaktini uuden asiakkaani kanssa on syntynyt tietämättäni jo vuosia sitten. Hän on törmännyt alun perin joko kirjaani, kolumniini tai blogiini. Siitä ajatus on lähtenyt itämään.

Mikä on mittari, jolla vuosia vanhojen tekstien arvon voisi laskea euroiksi?

Olen pähkinyt viime kuukausina visaista kysymystä. Ovatko koulutukseni viihdettä? Vai ovatko oppimistulokset tärkeintä? Yllättäisinkö yleisön pistokokeilla?

Osallistujien palautteista päätellen usein on tärkeintä se, että ruoka oli hyvää ja salin lämpötila sopiva. Tilaaja taas arvioi onnistumistani sillä, miten hyvin kuulijat ilmoittavat viihtyneensä.

Mikä on mittari, jolla seminaaripäivän arvon voisi laskea euroiksi?

Kaltaiselleni insinöörille luontainen vimmattu mittaaminen tuottaa äärimmäisen harvoin mitään hyödyllistä. Haahuilemme 99,99-prosenttisesti tunteidemme ohjaamina joka tapauksessa.

Maailman mutkikkaimmat prosessit ovat jalostuneet jo miljoonia vuosia ilman, että yksikään kamreeri on niitä sorkkinut.

7 vastausta

  1. Asiaa jälleen kerran! Tämän tunteiden ohjaamina haahuilun tunnistaminen ja tunnustaminen on monelle mahdotonta. Olen töissä laatinut lukemattomia investointilaskelmia ja muita ennusteita. Aina, kun näitä on hiottu viikkotolkulla ”päätöksenteon tueksi”, olen miettinyt, miten yhdestäkään johtoryhmän jäsenestä on ikinä tullut perheellistä.

    1. Totta turiset, tuo pelonkäsittely datan avulla on yleistä. Erityisesti rekrytointihommissa asia on todettu myös tutkimuksin: palkattujen työntekijöiden laatu ei parane, vaikka rekrytoijat järjestäisivät sata haastattelukierrosta.

      Vaikuttaa siis siltä, että haastatteluja tarvitaan enemmän työnantajan takia. Siis siksi, että hän voi ajatella tehneensä kaikkensa. Kukaan ei voi syyttää lepsuilusta, vaikka rekrytoitu osoittautuisi karmeaksi pommiksi.

  2. Oletpa juuri ytimessä!
    Vimeksi eilen pähkäilin toisen yksinyrittäjän kanssa, miten kalenterista usein luiskahtavat pois odotetut messureissut ja läpänheittokokoontumiset, kun niitä toivottuja töitä tulee juuri samaan kohtaan. Vähitellen panta alkaa kiristää päätä.
    Joskus on lähdettävä kammiosta jo pelkästään mielenterveytensä vuoksi vaikka sitten kaupan kassalle juttelemaan, tai salille, kuten sinä teet. Siellä sitä tulee hitaasti takaisin suhteellisuudentajuihinsa.
    Minäkään en osaa mitata tosielämän seuran arvoa, mutta kallista se on! Se on yhtä kallista kuin välttämätön lääke, jota ilman menehtyy. Virtuaalilääke ei auta.

    1. Neljä tässä mainitsemastani viidestä esimerkistä liittyy samaan asiaan, siis ihmisten kohtaamiseen naamatusten. Listaa voisi jatkaa helposti.

      Miksi esimerkiksi etätyöt eivät näytä yleistyvän, vaikka niissä olisi paljonkin järkeä. Entä mikä ajaa ihmiset kaupungille elokuviin, vaikka kotona saisi nauttia rainasta kaikessa rauhassa.

      Kukaan ei jaksa seurata koko päivän kestävää koulutusta etäyhteyden avulla. Mutta livenä luokassa se tuntuu onnistuvan monelta aivan hyvin.

      Kaiken kukkuraksi ihmiset maksavat muusikolle yhdestä ainoasta keikasta moninkertaisesti enemmän kuin samoista biisestä iTunesissa.

  3. Ajoin reilut 23 vuotta Länsiväylää aamut ja illat, nyt on kaikki releet pilvessä, enkä tarvitse konttoria. Silti – joka aamu autoon, huoltoasemalle Länsiväylän kupeeseen kahville ja takaisin kotikonttorille. Huvittavaa vaan minkäs teet – päivä ei starttaa ilman rituaalia.

    1. Thomas, eihän tuossa ole pienintäkään järkeä! Olet siis ihminen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.