Sopiihan se, sanoi varaton

4.7.2012    Jari Parantainen   11 kommenttia

Sukulaistyttö ilmoittautui autokouluun hiljattain. Konttoristi kysyi häneltä, maksetaanko lasku yhdessä vai useassa erässä.

Nuori nainen oli ihmetellyt silmät pyöreänä, että miten niin:

”Yhdessä erässä tietenkin!”

Tapaus tuli mieleeni, koska tänään Hesari raportoi Taloustutkimuksen vuosittaisesta kyselystä. Sen aiheena on kehitysyhteistyö.

Kehitysyhteistyö lienee moderni salanimi kehitysavulle. Eli siis rahalle, jota me suomalaiset veronmaksajat lahjoitamme kehitysmaihin.

Lehden otsikko totesi, että ”Kansalaiset pitävät kehitysyhteistyötä tärkeänä”.

Tilanne ei kuitenkaan ole ihan niin suoraviivainen.

Nimittäin vain 19 prosenttia miehistä pitää kehitysapua erittäin tärkeänä. Sen sijaan naisista peräti 36 prosenttia ajattelee niin.

Lisäksi 25 vuoden ikä jakaa joukkoja kahteen leiriin. Nuorempien mielestä kehitysapu on tärkeää. Varttuneemmat eivät ole yhtä innostuneita.

Tutkimuksen ”tulos” on mainio. Nimittäin suomalaisten(kin) varallisuus on jakautunut hyvin epätasaisesti.

Ikääntyneille on tietenkin kasautunut suurin osa kämpistä, kesämökeistä ja kotteroista. Toisaalta Tilastokeskuksen mukaan suurimmat velat (suhteessa tulohin) ovat 25-34-vuotiaiden kontolla.

Lisäksi suomalaisten avioparien omaisuus on vain yhdessä tapauksessa kymmenestä pääosin vaimon nimissä. Miehet hallitsevat suomalaisten perheiden varallisuutta. Mitä äveriäämpi pariskunta, sitä varmemmin rahat ovat karvaisemman osapuolen hallussa.

Hiukan pidempi versio uutisen otsikosta olisi siis voinut olla tällainen:

”Rahattomien nuorten naisten mielestä on ihan OK, että yli 50-vuotiaat miehet kustantavat kehitysavun”.

Autokoululaisemmekin oli selvästi tottunut siihen, että pappa betalar.

Sattui vain olemaan niin, että hänen vanhempansa ostivat hiljattain kesämökin ja veneen. Lisäksi myrsky oli juuri rikkonut perämoottorin.

Jos tytön isä olisi päässyt vaikuttamaan asiaan, hän olisi mieluummin maksanut parin tonnin laskun vähitellen.

Kiva on kannattaa kaikkea sellaista, jonka joku muu maksaa.

Kategorioissa:



11 kommenttia

  1. Mikael B kirjoitti:

    Hyvä pointti, mutta ainakin omiin kokemuksiin viitaten esimerkit ontuvat. Itse ainakin maksan kaiken yleensä yhdessä erässä, koska usein monessa erässä maksaminen on kalliimpaa. Jos ei ole varaa, niin ei ole tarvettakaan. Ainoa poikkeus sääntöön on talo.

    Lisäksi villi veikkaus: esim. yhdistysten feissareille maksavat nuoret suhteellisesti enemmän pienistä roposistaan kuin vanhempi väki. Ei siksi, että nuoret olisivat rikkaampia, vaan koska heitä kiinnostaa.

    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Tietenkin osamaksu käy kalliimmaksi. Mutta eihän esimerkkini nuori nainen sen vuoksi halunnut maksaa yhdessä erässä. Hän on vain tottunut siihen, että jostain rahaa putkahtaa kaikkeen, mitä hän sattuu haluamaan.

      Kuvitellaan, että Taloustutkimus olisi esittänyt 18-vuotiaille suomalaisille gallupkysymyksen: ”Valitse seuraavista mukavampi vaihtoehto: A) Sinä maksat autokoulusi omista säästöistäsi. B) Isäsi maksaa hela hoidon.”

      Mitä luulet, kumpi vaihtoehto voittaisi?

  2. Cristina Andersson kirjoitti:

    Eräs tuttu sairastui vakavasti. On oikein, että silloin yhteiskunta tekee kaikkensa, että ihminen saadaan terveeksi ja kuntoutettua. Niin onneksi tässä tapauksessa kävikin ja olimme kaikki iloisia hänen puolestaan.

    Tuttu tietysti kertoi kaikille parantumisestaan ja hoidoista, joita hän kehui erinomaisiksi. Paha mieli tuli, kun joku huomautti, että eikö tuttu tiennyt, että hänellä olisi ollut oikeus johonkin erityispalveluun. Se olisi KUULUNUT hänelle. Yhdessä kauhisteltiin, kuinka kaikista vaihtoehdoista ei kerrota. Tuttu tosin myönsi, että ei hän kaivannut ko. palvelua. Kavereiden kannustamana, hän kuitenkin lähti jälkikäteen hakemaan itselleen oikeutta, vain sen mikä hänelle kuuluu. Vaikka ei tarvitse.

    Tällainen ajattelu on kuin sisäänasennettu suomalaiseen mentaliteettiin. Pappa som betalar, on meillä kaikilla.

    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Kaiken maailman yritys- ja EU-tuet kuuluvat samaan sarjaan. Etenkin aloittava yrittäjä sortuu hakemaan niitä vain siksi, että ne KUULUVAT hänelle.

      Itse olen tehnyt jo vuosia sitten päätöksen, etten vingu euroakaan avustuksia mistään. Jos bisnekset eivät onnistu ilman tukiaisia, menkööt sitten nurin.

  3. Cristina Andersson kirjoitti:

    No, meinasin tuota samaa…. kävin naisyrittäjien seminaarissa kuulemassa sankari(tar) tarinaa siitä, kuinka kaksi yrittäjäneitoa, jotka olivat jo parin vuoden ajan tehneet menestyvää toimintaa (kehuivat saavutuksillaan ja sillä, että rahaa tulee), päättivät perustaa yrityksen ja taistelivat itselleen starttirahan. Lautakunnat vastustivat, mutta sinnikkäästi neidot taistelivat, kunnes lautakunnat taipuivat ja neidot saivat sen, mikä heille KUULUU. Iloisina he kannustivat kaikkia olemaan sitkeitä ja taistelemaan oikeuksiensa puolesta.

    Itse olen jo kauan aikaa sitten tajunnut, että minulle ei kuulu mitään, mutta työllä voi jotain saavuttaa.

  4. Lukija kirjoitti:

    Netistä löytyy tarkemmin asiasta:

    ”Tutkimus: Kehitysyhteistyögallup 2011 -tutkimusraportti

    Tutkimuksesta voi päätellä paljon muutakin kuin ulkoministeriön tiedotusosasto kertoo. Siitä selviää, että suomalaiset luulevat kehitysapumäärärahat todella reippaasti alakanttiin, mutta BKT-osuudet vain hieman alakanttiin. 46 prosenttia vastaajista olettaa, että kehitysapuun on varattu 150 miljoonaa euroa tai vähemmän ja 36 prosenttia, että sitä on 500 miljoonaa euroa tai enemmän. Vain 10 prosenttia arvioi tason oikein miljardiksi euroksi ja 5 prosenttia yläkanttiin.”

  5. Elina Paananen kirjoitti:

    Tuosta starttirahasta sen verran, että ei se kenellekään ”kuulu” noin vain. Sen saamisessa on tiukat ehdot, tai ainakin pitäisi lain mukaan olla. Esim. yritystoimintaa ei saa aloittaa ennen päätöksen saamista. Jo tämän perusteella näyttäisi siltä, että neitosilla ei ollut oikeutta starttirahaan, jos ”menestyvää toimintaa on tehty ja rahaa tulee”. Ja jos näin on, niin mihin sitä starttirahaa sitten tarvitaan??

    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Elina, kuvaat oivasti tukilogiikan älyttömyyden yleisemminkin. Yritystukia – joihin starttirahakin kuuluu – annetaan firmoille, joilla menee huonosti.

      Rahat tukiaisiin tulevat (tavallisten veronmaksajien lisäksi) menestyviltä yrityksiltä, sillä vain voittoa tuottavat putiikit maksavat veroja.

      Toisin sanottuna osaavat yrittäjät joutuvat tukemaan tunaroivia kilpailijoitaan. Mahtaako joku osata selittää, mitä järkeä siinä mahtaa olla.

  6. Kari Marttinen kirjoitti:

    Lähtökohtaisesti tukea annetaan sellaiselle, joka tukea tarvitsee. Mitä järkeä on tukea sellaista, joka ei sitä tarvitse.

    Suomessa yrittämisen taso ja kulttuuri on niin matala, että alkuvaiheen yrityksiä kannattaa jopa muiden yrittäjien tukea. Sieltä voi kehittyä uusi innovatiivinen yritys, jolle sinäkin Jari voit myydä palveluitasi.

    Epäilyttävämpää minusta on suurten yritysten tukeminen (montakohan ziljoonaa Tekes on maksanut Nokialle), sillä se laiskistaa näitä jättiläisiä ja mahdollistaa nollakehittelyn yhteiskunnan varoilla.

    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Sepä se! Yritystuki on erittäin harvoin järkevää. Kannattavia firmoja ei kannata tukea. Mutta ei kannata kannattamattomiakaan.

      Osaavat yrittäjät pärjäävät ilman tukiakin. Huonoja yrittäjiä ei pidä paapoa, sillä se ei koskaan muuta heitä hyviksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>