Mehiläinen lähetti poikkeuksellisen napakan suorakirjeen. Yksikönjohtaja Erja Penttinen tarjosi yrittäjän työterveyspalvelua.

Mehiläisen saate

Mehiläinen lähetti hyvän suorakirjeen. Mutten kuitenkaan ostanut. Mikä meni pieleen?

Kun olin lukenut viestin, totesin, ettei Mehiläinen pistänyt ostamaan. Se tuntui oudolta, koska kirje oli kuitenkin kohtalaisen selkeä. Jäinkin pohtimaan, mikä meni pieleen.

Kuten sanottu, kirjeessä oli paljon hyvää. Saate oli mukavan lyhyt ja selkeä. Toki Erja olisi voinut allekirjoittaa sen itse.

Nippu saatteita eteen ja kynä suihkimaan! Se ei vaatisi paljon vaivaa, mutta lisäisi kirjeen tehoa.

Silmääni pisti myös saatteen alareunaan pienellä tekstityypillä kirjattu puhelun hinta. Tarkoittiko se sitä, että joutuisin maksamaan erikseen, jos yrittäisin ostaa lääkäriaseman palveluja?

Saatteen seurana tuli nelisivuinen A5-kokoinen esite. Sekin vaikutti ammattilaisen työltä. Kieli on edelleen aika hyvää. Toki korjattavaakin löytyi.

Mehiläisen esite, sivu 1. Lähettääköhän Mehiläinen naisyrittäjille naisen kuvalla varustetun version?

Mehiläisen esite, sivu 2. Kirjoittaja alkaa puhua yrittäjistä ikään kuin he olisivat jokin kolmas osapuoli.

Esimerkiksi jo toisella sivulla (hoitajan kuvan alapuolella) kirjoittaja alkaa puhua yrittäjistä kuin he olisivat jokin kolmas osapuoli. Ongelma riivaa copywritereita usein.

Ilahduttavaa oli myös se, että viestiin on lipsunut vain vähän lääkäribyrokraattikieltä. Toki vaikkapa “leikkaustoimenpiteet” voisi korvata yksinkertaisesti leikkaukset-sanalla.

Mutta oleellisinta oli tietenkin se, mitä kirje yritti myydä. Yritin selvittää tekstistä hyödyn ja hinnan suhdetta.

Mehiläisen esite, sivu 3. Tässä päästään itse asiaan. Mutta mikä menee pieleen?

Ensinnäkin Erjan esite puhuu vuosittaisesta 148 euron palvelumaksusta. Mitä rahalla sitten saa? Bullet-lista on pitkä, mutta se on täynnä lumesisältöä.

Ei kai kukaan halua maksaa vuosimaksua esimerkiksi siitä, että myyjä lähettää hänelle markkinointimateriaaliaan?

Lopulta jää jäljelle vain hyvinvointikeskustelu suunnitelmineen. Ilmeisesti se on vuosittain toistuva juttu, vaikkei kirje sano sitä selvästi.

Lisäksi Erja tarjoaa joka kolmas vuosi terveystarkastusta 220 euron hintaan.

Joutuisinko maksamaan enemmän vai vähemmän, jos soittaisin joka kolmas vuosi Mehiläiseen ja tilaisin terveystarkastuksen ihan itse?

Kirje jatkuu samaan hämmentävään tapaan. Voin valita joko tavallisen tai laajan sairaanhoitopaketin. Mutta niistä joutuisin maksamaan erikseen.

Mitä Erja siis ehdottaa? Eikö vaihtoehtoni ole jälleen se, että marssin Mehiläisen lääkäriasemalle parsittavaksi heti, kun tarvetta ilmenee?

Seuraavaksi esite alkaa jutella kuntotesteistä, joita kirjoittaja kutsuu imelään nykytyyliin hyvinvointipalveluiksi. Niiden hinnoista ei ole enää mitään puhetta.

Lopuksi kirje kertoo, että Kela korvaa jotain jostain. Ilmeisesti bullshit-listassa mainittu, kuukausittain tuleva Kelan esitäytetty korvaushakemus (huh!) liittyy tähän.

Tässä vaiheessa tiesin jo, mitä ihan varmasti en halua. Kuvitteleeko Erja todella, että alkaisin lähetellä valtion byrokraattien työllistämiseksi joitain pilipalilomakkeita joka kuukausi?!

Jos siis oikein ymmärsin, saattaisin saada palautuksena peräti vajaan satasen (148 euron vuosimaksusta). Jos sen oli tarkoitus olla jokin täky, pieleen meni. Jos noin pienellä summalla on yrittäjälle jotain merkitystä, silloin hän keskittyy aivan vääriin asioihin.

Mitä oleellista Mehiläisen kirjeestä siis puuttui?

Kaikkein oleellisinta oli se, että Erja ei esittänyt vertailua. Miten työterveyspaketti muuttaisi nykytilannettani? Ilman sitä tietoa oli mahdotonta päättää.

Asiakkaasi ei voi ostaa mitään ilman, että hän vertailee vaihtoehtoja. Sinun tehtäväsi on huolehtia, että vertaileminen on helppoa.

6 Responses to Mehiläinen ei pistänyt (ostamaan)

  1. Mielenkiintoinen aihe ja itselleni erittäin ajankohtainen.

    Painin nimittäin parhaillaan Terveystalon vastaavien sopimuslomakkeiden kanssa, mutta en ole vielä lyönyt lukkoon mistä terveyttä itselleni tilaisin.

    Terveystalon kiinteään yleismaksuun sisältyy mm. sellainen superetu kuin “henkilö- eli työsuhdetietojen sähköisen vastaanotto- ja asiakastietojen ylläpito potilastietojärjestelmässä”.

    Kun on lukenut sekavan lauseen noin 8 kertaa, ymmärtää vihdoin asiakkaan maksavan siitä että hänen perustietonsa lojuvat terveystalon asiakastietokannassa. Upea myyntivaltti. Menee samaan kategoriaan kuin laskutuslisät ja muut turhuudet, jotka pitäisi mielestäni upottaa palveluiden hintoihin.

    Palvelussa on perustaso ja kattava taso, joilla ei kuitenkaan ole yksin yrittävän henkilön kannalta mitään hintaeroa, sillä käytetyt palvelut laskutetaan kuitenkin erikseen. Valinta pitää silti tehdä.

    Maksaisin mielelläni hieman ylimääräistä, jos jostain löytyisi hyvin tuotteistettu ja äärimmäisen selkeä pienyrittäjän työterveyspalvelu, mielellään kiinteään hintaan tietenkin.

    • Tommi, kiitos mielipiteestäsi!

      Mieleeni hiipii kammottava epäily: entä jos näissä lääkärisasemien paketeissa ei olekaan mitään aitoa etua tai hyötyä? Sen vuoksi on väännettävä tikusta asiaa.

  2. Kari Aleksi says:

    Mikä meni pieleen? Ei oikeastaan mikään, jos tarkoitus oli tehdä jonkin sortin tuote-esite. Jos tarkoitus oli herättää mielenkiintosi palveluun ja saada keskusteluyhteys kanssasi, niin perseelleen meni koko homma.
    Liikaa turhaa lätinää eikä minkään sortin pyrkimystä saada sinua kysymään edes itseltäsi tarvitsetko moista palvelua, saatika että olisit ottanut heihin päin yhteyttä. Eikä taida heiltä päinkään moista tulla…
    Mutta joku on työnsä tehnyt ja voi olla tyytyväinen. Sitten kun kampanjan tuloksia tutkitaan niin voidaan mennä Kreikan ja laman taakse, siellä ne syylliset on kun ei kampanja futannut.
    Pienyrittäjälle on hyvä terveyspalvelu olemassa, vakuutusyhtiö. Ota sieltä vakuutus johon kuuluu kortti millä maksat tohtorit ja dropit, se on paras terveydenhuoltopalvelu yrittäjälle.

    • Kari, osut arviossasi ihan oikeaan! Kyllä suorakirjeen tarkoitus on kuitenkin sysätä asiakas toimimaan. Eikä sen toiminnan ole tietenkään tarkoitus olla blogipostausten rustailua.

      Mehiläisen kirje on sikäli tyypillinen, että sekin olisi parantunut huomattavasti ennen-jälkeen-tyyppisestä vertailusta. Siis vaikkapa selkeästä taulukosta, jossa olisi ollut vierekkäin, a) miten onneton nykytilanteeni on ja b) millaista valoisaa tulevaisuutta Mehiläinen voisi tarjota tilalle.

      Toki sen lisäksi olisin tarvinnut vielä melkoista kannustinta, että olisin alkanut soitella johonkin maksulliseen palvelunumeroon. Siihen vastaava virkailija tuskin on edes nähnyt suorakirjettä. Toisin sanoen ensimmäinen tehtäväni olisi kuvailla hänelle, millaisen tarjouksen hänen työntantajansa on asiakasehdokkailleen lähettänyt.

  3. Timo says:

    Onnitteluja vastaanotetaan – olen onnistunut hankkiutumaan Mehiläisen yrittäjän työterveyspalvelun asiakkaaksi. Liittymisprosessi oli niin 70-lukulainen, että meinasin jos antaa periksi.

    Ensin yleislätinät postitse, sitten samat asiat tarjouksen muodossa vaikeasti ymmmärrettävällä kielellä, sitten samat asiat sopimuskappaleina edelleen vaikeasti ymmärrettävällä kielellä. Joka välissä ilmoitin, että haluan asiakkaaksi. Mutta niinpä sopimuskappaleetkin vielä tulivat Mehiläisen puolelta vailla allekirjoituksia jälleen kerran palautettaviksi.

    Kun lopullinen sopimus oli palautunut minulle ja voin pyrkiä työterveyshoitajan luo tekemään Yrittäjän työterveyshuollon toimintasuunnitelmaa oli kulunut lähes 6 viikkoa, ja kun lopulta pääsin lääkärin ensitarkastukseen oli mennyt 2 kuukautta.

    Ja vielä kaksi jälkikaneettia:

    1. Työskentelen omistamassani osakeyhtiössä ainoana työntekijänä. Kun ensimmäiset kuukausikohtaiset laskut ja Kelakorvauslomakkeet tulivat oli logiikka tämä: yhtiöni (Oy) sai laskut ja maksaa ne; Kelakorvaukset on haettava henkilökohtaisesti omalla nimellä yksityishenkilönä. Näinhän se ei voi olla?? Mutta kun on.

    Koska yritykselläni ei ole muita Mehiläisen työterveyssopimukseen kirjattavia henkilöitä olen yrittäjä. Jos niitä olisi, olisin yhtiöasiakas ja saisin kerran vuodessa Mehiläiseltä yhteenvedon koko vuoden palveluveloituksista valmiiksi täytettynä ja niillä haettaisiin Kela-korvaus könttänä kerran vuodessa.
    Jotta korvaus nyt tulisi oikealle maksajalle (oy:lleni) minun on täytettävä jokaiseen erilliseen Kelalappuun valtakirja, jolla ohjaan maksun yhtiöni tilille. Ja muuta ratkaisua ei ole.

    2. Mukava ja ammattitaitoinen työterveyslääkärini totesi, että iän ja istumatyön tuoma selkävaivani olisi kuntoutuksella hoidettava asia. Hän kirjoitti lääkärintodistuksen Kela-kuntoutusta varten ja minä onnellisena aloin etsiä kuntoutusohjelmia. Mutta ei onnistunut. Kaikki kuntoutukset on järjestetty niin, että ne koostuvat neljästä kokonaisen työviikon mittaisesta jaksosta toinen toistaan houkuttelevammissa kuntoutus- ja kylpylälaitoksissa. Mutta minulla ei ole mitään mahdollisuutta irrottautua neljäksi kokoviikoksi työstä, koska kalenterissa on jo projekteja ja koulutustilaisuuksia lähes jokaiselle viikolle toista vuotta eteenpäin.

    Kuntoutus on siis järjestetty niin, että siihin voivat osallistua vain julkisen sektorin ja suurten työnanatajien henkilöstö. Yrittäjille ja pienten yritysten työntekijöille ei tuo malli toimi lainkaan.

    • Kiitos Timo, tämä oli valaisevaa!

      Olenkin usein pohtinut, miksen ole onnistunut hankkiutumaan yhdenkään lääkäriaseman työterveyspuolen asiakkaaksi. Tarjouksia on kuitenkin putoillut vuosien mittaan monta monituista kertaa. Mutta homma on joka kerta hyytynyt jo lähtökuoppiinsa.

      Kertomasi perusteella Mehiläinenkään ei ole jaksanut miettiä, miten se huolehtisi byrokratiasta asiakkaidensa puolesta. Tuotteistus on siis pahan kerran retuperällä.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>