Juhana Vartiainen aloitti hiljattain Valtion taloudellisen tutkimuskeskuksen ylijohtajana. Hän ihmetteli haastattelussa (HS 10.5.2012) nykymenoa.

“Kaikista meistä on kivaa olla kotona, mutta pitääkö tätä ihanaa velttoilua rahoittaa veronmaksajien rahoilla niinkin kauan kuin kolme vuotta?”

Verorahoillamme kotona velttoilevat tietenkin kimmastuivat. Vartiainen katuikin mielipiteitään pian (Länsiväylä 19.5.2012).

“Ei pitäisi yrittää ironisoida. Luulevat, että syön nyljettyjä kissanpoikia aamiaiseksi.”

Mutta miksi jotkut suuttuivat niin vimmatusti? Eikö heillä ole parempaa tekemistä? Kesäkin on tulossa ja vaikka mitä.

Väitän, että monet haluavat suuttua. Raivo tuntuu niin tavattoman hyvältä.

Pääkoppa on metka värkki. Sillä ei ole niin suurta merkitystä, mikä alun perin sai mukavan olon aikaan. Pääasia on, että adrenaliinit, endorfiinit sun muut ihmisen itsensä tuottamat huumeet alkavat jyllätä.

Lähes 40 vuotta vanha klassikkotutkimus (Dutton & Aron 1973) valaisee asiaa.

Joukko miehiä joutui ylittämään huteran sillan, joka heilui seitsemänkymmenen metrin korkeudessa. Puolivälissä vastaan tuli miellyttävä nainen, joka pyysi vastauksia kyselyyn.

Nainen antoi myös puhelinnumeronsa siltä varalta, että haastateltu halusi vielä jutella tutkimuksesta tarkemmin jälkikäteen.

Siltoja oli itse asiassa kaksi. Toisella niistä toistui sama kuvio. Tällä kertaa silta tosin oli hyvin matalalla ja mutenkin jämerää tekoa.

Tukevaa siltaa ylittäneistä 16 miehestä vain kaksi soitti haastattelijalle jälkikäteen. Sen sijaan huteraa versiota hoippuneista 18:sta hepusta puhelimeensa tarttui peräti yhdeksän.

Siltojen täytyi siis vaikuttaa siihen, miten innokkaasti miehet halusivat jutella puoleensavetävän naisen kanssa.

Tutkijoiden mukaan kiikkerällä sillalla hoippuneet tulkitsivat pelkonsa väärin. He luulivat tunnekuohunsa johtuvan kauniimmasta sukupuolesta.

Vastaavia esimerkkejä on paljon. Monet meistä haluavat pelätä, koska se kiihottaa. Siksi monet hinkuvat benji-hyppyjä, kiipeilevät vuorilla tai ajavat järjetöntä ylinopeutta. Jopa kauhuelokuva saattaa riittää.

Kenties samasta syystä sinäkin haluat suuttua kuin ampiainen. Joku löytää vihastaan jopa elämän tarkoituksen. Tuskin moinen olisi niin suosittua, jollei se jotenkin palkitsisi.

Juhana Vartiaisen ei olisi kannattanut pyytää anteeksi. Nyt kotona laiskottelevat joutuvat etsimään huumeensa muualta.

Kategorioissa: Keittiöpsykologia

5 Responses to Raivo tuntuu hyvältä

  1. Liina says:

    Tämäpä oli jotenkin kiehtovan ja kiusallisen osuva teksti. Kiukkuaminen tuntuu tosiaan välillä kivalta – mutta ehkä siinä tapa, josta olisi hyvä ihmisenä kasvamisen nimissä pyristellä eroon.

    • Liina, kiitos kommentistasi!

      Jokainen tietää jonkun, jonka mielestä kunnon riita puhdistaa ilmaa. Mutta johtuuko tuo puhdistumisen tunne siitä, että jokin erimielisyys tai väärinkäsitys todella selviää?

      Ainakin jokainen pitkässä parisuhteessa elänyt tietää, että täsmälleen samoihin kiistoihin palataan vuodesta toiseen. Kenties kyse onkin siitä, että itse rähjääminen saa hormonit hyrräämään – ja se on palkitsevaa. Sopimisvaiheesta nyt puhumattakaan.

      Tämä aihe on tärkeä suomalaisille asiantuntijoille. He ottavat usein liian henkilökohtaisesti sen, että joku hermostuu. Aina löytyy ihmisiä, jotka vain etsivät sopivia tekosyitä tilttaamiseensa.

      Niinpä monet menevät ehdoin tahdoin kuulemaan esimerkiksi inhoamaansa Björn Walhlroosia juuri siksi, että he saavat sitten ottaa oikein kunnon pultit.

  2. niidel says:

    Tähänhän kiteytyy internetin ihmemaassa käytetty sanonta “Haters gonna hate” – aina löytyy niitä, jotka eivät pidä sinusta (tai firmastasi).

    Toki asialle on useimmiten löydettävissä jokin “alkuperäinen syy”, eli se kaikista ensimmäisin kärjistävä kommentti, josta juttu on lähtenyt liikkeelle, mutta sen jälkeen nämä ihmiset vain etsimällä etsivät kommentteja, joista voisi vetää herneen nenään. “Nyt se sanoi tollein, kuulitko?!”

    Ilmiötä voi tietysti käyttää hyödyksi ja mainitsemasi Björn Wahlroos on tästä hyvä esimerkki. Toinen on tietysti Matti Apunen.

    On äärimmäisen tärkeä ymmärtää tämän ilmiön syvin luonne, varsinkin jos pyörittää bisnestä. Usein nimittäin se, että joku suuttuu, tarkoittaa sitä, että on oikeilla urilla, koska tuote/palvelu/näkemys/muumikä jakaa mielipiteitä. Ei Applekaan menestystään luonut miellyttämällä kaikkia.

    • Morjens Jussi, kiitos kommentistasi!

      Joku laskeskeli vuosi sitten, että Apple oli yhtäaikaa maailman arvokkain ja maailman vihatuin yritys (Google-hakujen perusteella).

      Kotimaisia provokaattoreita voisi listata enemmänkin. Esimerkiksi suomalaisten optio-ohjemien isä Yrjö Kopra on heppu, joka ei pyytele linjaansa anteeksi. Antaa köyhien keuhkota rauhassa, kun kohderyhmä on aivan toinen.

      Perussuomalaisten Jussi Halla-aho on sitten jo aivan omassa sarjassaan. On aivan sama, mitä hän sanoo. Aina löytyy porukkaa, joka haluaa repäistä vaatteensa. Esimerkiksi hänen lausuntonsa kreikkalaisen demokratian fiksaamisesta oli tästä oiva näyte. Monet halusivat aivan väkisin tulkita sen kirjaimellisesti.

  3. Jussi Kari says:

    No äh, WordPress keksi sitten käyttää ihan toista tunnusta tuon kommentin postaamiseen. Mutta joka tapauksessa.

Leave a Reply

Your email address will not be published. Required fields are marked *

You may use these HTML tags and attributes: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>