Absoluuttisen totuuden metsästäjä

23.5.2012    Jari Parantainen   5 kommenttia

Vuosia sitten naputtelin asiakkaallemme yritysesitettä. Projekti oli henkisesti raskas. Läpyskä täyttyi yhdentekevästä höpinästä, kuten tavallista.

Vääntö sensorihenkisen asiakkaamme toimitusjohtajan kanssa huipentui lopulta yhteen lukuun. Olin nimittäin kirjoittanut, että firmalla oli 200 työntekijää.

Se oli paha virhe.

Sain kuulla puuduttavan esitelmän siitä, että toisaalta pääluku on 197 ja toisaalta se saattoi olla jopa 205. Se riippui vähän siitä ja tästä ja laskentamenetelmästä.

Yhtäkaikki lopputulos oli se, että missään tapauksessa esite ei saanut väittää, että porukkaa olisi tasan 200. Se kun ei olisi totta kaikissa tilanteissa.

Tapaus tuli mieleeni, kun yhtiökumppanini Antti kertoi eilen, miten muutamien uusien pikaoppaidemme kirjoitusprojektit etenevät.

Jokaiseen pumaskaan kuuluu tarina, joka sukeltaa jonkin asiakkaamme tuotteistusprojektin syövereihin. Firmat ovat sellaisia kuin Huoneistokeskus, Fortum, Finnair tai Stora Enso.

Sensuuri iskee haastattelujen pohjalta kirjoittamiimme teksteihin tosi hanakasti. Aina löytyy joku jostain, jonka mielestä esimerkki ei ole täsmälleen ottaen totta kaikissa tilanteissa.

Alun perin vauhdikas sankaritarina alkaa muistuttaa päivä päivältä enemmän Kittilän kiinteistölautakunnan toimintakertomusta vuodelta 1986.

Sattumalta idolini Seth Godin kirjoitti hiljattain blogissaan samasta asiasta (A true story). Hänen mielestään totuus on harvoin hyvä tarina – ja päinvastoin.

Godin muuten julkaisi vuonna 2005 tärkeän kirjan nimeltään All Marketers Are Liars, joka käsittelee hyvän tarinan voimaa. Yllättäen hän vaihtoi opuksen nimeä muutamia vuosia sitten.

Joku markkinoija oli kuulemma vetäissyt pakastevihanneksia sieraimiinsa siitä, että kirjailija väitti häntä valehtelijaksi.

Uusi kirjan nimi on suomeksi ”Kaikki markkinoijat kertovat tarinoita”. Kannessa vanha teksti ”ovat valehtelijoita” on viivattu ylitse. Näppärä temppu mielestäni vain korostaa alkuperäistä näkökulmaa – mikä lienee tarkoituskin.

Väitän, että suomalaisen asiantuntijan kirkasotsaisuus maksaa maallemme miljoonia joka päivä. Hän on juristihenkinen absoluuttisen totuuden metsästäjä ja näpertelijä, joka ampuu itseään jalkaan.

Amerikkalainen kilpailija sen sijaan kertoo tarinoita, jotka tarttuvat ja leviävät kuin tauti. Ehkä jokin numero jossain ei pidä kaikissa vuoroveden vaiheissa paikkaansa – tai se puuttuu kokonaan. Mutta mitä sitten? Ei yksikään ostaja halua hukkua hyödyttömiin yksityiskohtiin.

Molemmissa näkökulmissa on toki puolensa. Suomalainen on tyytyväinen ryhtiinsä. Amerikkalainen hekottelee matkalla verkkopankkiinsa.

Voit valita joko tieteellisen totuuden tai hyvän tarinan. Mutta samalla valitset, haluatko olla köyhä vai rikas.




5 kommenttia

  1. tomisuojoki kirjoitti:

    Hei Jari,

    mukava nähdä että olet palannut bloggaamaan, kirjoituksiasi on aina ilo lukea. Olen huomannut samantyyppisen ilmiön itsessäni. Projektin alkuvaiheilla huomioni kiinnittyy helposti täysin turhaan näennäistekemiseen, lukujen tarkasteluun tai johonkin muuhun mukavaan puuhasteluun, sen sijaan että veisin työtä oikeasti oleellisella tasolla eteenpäin. Siitä saa jonkinlaista turvallisuuden tunnetta, että jokainen pallura PowerPointissa on kohdillaan heti alkuvaiheessa, vaikka koko slidea ei lopullisessa työssä edes olisi.

    Onneksi olen tunnistanut tämän piirteen itsessäni ja osaan nykyisin hieman paremmin välttää tätä turhaan näpertelyyn tuudittautumista ja keskittyä olennaiseen. Ainakin niin uskottelen itselleni.

    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Kiitos Tomi, sijaispuuhastelu on kieltämättä näpertelyä, joka saattaa kummuta tuosta samasta asiantuntijan täydellisyydenkaipuusta.

      Syyllistyn siihen itsekin vähän väliä. Jopa työpöytä on järjesteltävä ennen kuin voin aloittaa tylsän homman. Jos lyijykynät olisivat vielä käytössä, teroittaisin varmaan nekin ensin.

      Kun tyypillinen johtaja haluaa puuhastella, hän teettää loputtomasti kyselyjä ja markkinatutkimuksia. Tuloksia odotellessa on helppo lykätä vaikeita päätöksiä jopa vuosikausia.

  2. Petri Hollmén kirjoitti:

    Pahimmat luovuuden tappajat istuvat valitettavasti usein markkinointiosastolla – vielä pahempaa, jos jollakin on annettu toimenkuvaksi ”brandi-ilmeen” vahtaaminen. Sellaiseen kaveriin kun törmäät, niin mitään ei saa koskaan painaa mihinkään tai julkaista, koska logo on kaksi pikseliä väärässä asennossa tai CMYK-kooditus ei vastaa ohjekirjassa sanottua. Ja jos pitäisi sitten vielä uskaltaa kirjoittaakin jotain, niin ei herre gud, sehän on mahdotonta, koska kieliasu ei välttämättä edusta virallista linjaa.

    Parhaimmillani eräs kauppamme kaatui siihen, että palvelustamme puuttui yrityksen virallinen fontti. Vaikka kuinka selitin, että tätä kyseistä virallista fonttia ei 90% selaimista tue, niin kymppitonnien vuosisäästöt kaatuivat virallisen fontin puutteeseen. Totesin vain, että tappio ei tässä tapauksessa todellakaan ollut meidän :)

    Itselläni tarinankerronta on (valitettavasti) verissä. Joku veljistäni sanoi kerran, että kun kertomastani ottaa puolet pois ja derivoi, alkaa se lähennellä totuutta. Onnekseni en osaa derivoida.

    Oletko muuten Jari nyt varmasti tutkinut vuoden 1986 Kittilän kiinteistölautakunnan toimintakertomuksen, jotta voit luotettavasti ja uskottavasti todeta, että jokin teksti muistuttaa sitä? Ettet vain tarinaa värittääksesi heittelisi tällaisia irtolauseita? Se on kuules vaarallista Suomessa ;)

    Petri

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Voit käyttää näitä HTML-tageja ja attribuutteja: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <strike> <strong>