Kaarinan palaverilakko perustui väärinkäsitykseen

16.4.2012    Jari Parantainen   2 kommenttia

Kaarinan kaupungin työntekijät saivat kokeilla virallisesti palaveritonta viikkoa. Joku ilmeisesti kuvitteli, että silloin kaikki alkavat paiskoa ns. oikeita hommia otsansa hiessä.

Ideassa on vain yksi ongelma. Se ei toimi.

Palavereilla on nimittäin erittäin tärkeä tarkoitus. Ne eivät ole yleistyneet vasten kaikkien osapuolten tahtoa. Kokoukset sikiävät juuri siksi, että kaikki laiskat ryhtymisrajoitteiset tarvitsevat niitä kipeästi.

Syy on yksinkertainen. Kun kalenterissa on kokous, osallistujien ei tarvitse ryhtyä oma-aloitteisiksi. Riittää, että itse kukin ajelehtii joukon mukana. Siinä nyökyttelyn lomassa ehtii miettiä vaikkapa viikonlopun ostoslistaa.

Tiedän tutkimattakin, että suurin osa Kaarinan virkamiehiltä vapautuneesta ajasta kului joutavaan haahuiluun ja naamakirjan päivittämiseen. Laitostuneen työntekijän näkökulmasta on aivan kohtuutonta edellyttää, että hän päättäisi itse töidensä tärkeysjärjestyksen.

Byrokratian rattaissa elämänsä pyörineet konttorielukat eivät ehkä pidä palavereja mukavina. Mutta se johtuu vain siitä, että he eivät enää muista, mikä olisi vielä karmeampi vaihtoehto. Siis että pitäisi kääriä hihat ja panna sutinaksi.

Palaveriputki tarjoaa pienimmän kitkan tien. Lisäksi voit kuvitella olevasi tärkeä ihminen, koska joku on halunnut sinut paikalle.

 (0)
Aiheet:



2 kommenttia

  1. Jeremias Kangas kirjoitti:

    Muistan kyllä lukeneeni jostain tutkimuksesta, jonka mukaan itse töiden tekeminen sitten loppupeleissä onkin helpottavampaa kuin niiden jatkuva vältteleminen. Töiden välttelijä ja sluibaaja kokee jatkuvaa syyllisyyttä, eikä saa hommia aloitettua. Töiden tekeminen ja loppuunsaattaminen vaatii vaivaa, mutta tuo tekijälleen tyydytyksen ja poistaa syyllisyydentunteen.

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Jeremias, kuvailemasi asioiden kulku on varmasti totta. Siitä lienee jokaisella myös omia kokemuksia.

      Kokoustelun perimmäinen ongelma palaa usein ajanhallintakursseilla opetetuttuun priorisoinnin vaikeuteen. Tärkeimmät työt eivät välttämättä ole kaikkein kiireisimpiä. Useimmat meistä kuitenkin sekoittavat kiireen ja tärkeyden.

      Niinpä itse kukin on taipuvainen tekemään kiireellisiltä tuntuvia töitä, olivat ne kovin tärkeitä tai eivät!

      Aivan vastaavasti kokoustelu tarjoaa "kiireellisen", mutta todellisuudessa varsin helpon tavan näytellä ahkeraa. Pakkohan sovittuihin palavereihin on osallistua!

      Tämä leikki jatkuu viikosta ja kuukaudesta toiseen. Sen varjolla on sallittua lykätä ei-kiireellisiä, aloitekykyä, ajatteluvoimaa ja raatamista edellyttäviä tärkeitä tehtäviä hamaan tulevaisuuteen.

       (0)
       (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *