Toimiiko iso bonus?

5.5.2011    Jari Parantainen   7 kommenttia

Eduskunnan puhemies Ben Zyskowicz on torpannut johtajien ökypalkkiot. Mutta eikö niitä kannata maksaa, jos tulokset vastaavasti paranevat? Yllättäen tutkimus kertoo aivan päinvastaista. Jättibonukset vain heikentävät työsuorituksia.

Puhemies puuttui johdon palkkioihin ensin valtiopäivien avajaispuheessaan. Sitten hän jatkoi kokoomuslaiset puoluetoverit yllättänyttä tykitystään maanantaina A-studiossa.

Bonuksia ja optioita puolustavat aina väittävät, että vain iso raha takaa kunnon tulokset. Mutta ei ole lainkaan selvää, että se on totuus. Eräät amerikkalaiset tutkijat ovat toista mieltä.

Suosikkiproffani Dan Ariely selvitti muutamia vuosia sitten kolmen muun professorin kanssa, miten kannustepalkkiot vaikuttavat työsuorituksiin. Käytössä oli kolme bonusmallia:

  1. Pieni palkkio vastasi päiväpalkkaa.
  2. Keskisuuri palkkio vastasi kahden viikon liksaa.
  3. Suuri palkkio oli jo viiden kuukauden palkkasumma.

Lisäksi työtehtäviä oli tarjolla kahta erilaista. Osaan töistä riitti pelkkä mekaaninen suoritus. Muut duunit sen sijaan edellyttivät koehenkilöiltä henkistä ponnistelua.

Koska yliopistojen tutkimusbudjetit ovat aika pieniä, isoja rahoja oli paha luvata kenellekään. Tiedemiehet keksivätkin ovelan kiertotien.

He siirsivät valtaosan kokeistaan maaseudulle Intiaan, jossa työntekijöiden kuukausipalkka oli keskimäärin hiukan alle 10 euroa.

Tutkimuksen tuloksista kävi ilmi, että palkkio tosiaan paransi työsuorituksia. Sillä ei ollut merkitystä, oliko kyseessä mekaaninen vai henkinen tehtävä.

Mutta koehenkilöiden tulokset paranivat vain silloin, kun he saivat joko pienen tai keskisuuren palkkion. Itse asiassa sillä ei näyttänyt olevan suurta merkitystä, kumpi bonuksista oli kyseessä.

Sen sijaan äkkirikastumista tavoittelevien tulokset romahtivat. He ylsivät hyvään tai erittäin hyvään tulokseen alle kolmasosassa kokeista.

Tosin myöhemmin Yhdysvalloissa tehdyt uusintatestit osoittivat, että sillä oli sittenkin merkitystä, miten paljon henkistä ponnistelua tehtävä edellytti.

Mitä vaativampi työ oli, sitä todennäköisemmin suuret bonukset heikensivät työntekijöiden suorituksia.

Tutkijat selittivät yleisestä käsityksestä poikkeavia tuloksia ilmiöllä, jonka psykologit Robert Yerkes ja John Dodson havaitsivat rottakokeissaan jo vuonna 1908.

Jyrsijät oppivat etsimään ruokaa labyrintistä sitä nopeammin, mitä voimakkaampia sähköiskuja ne saivat vääristä reittivalinnoistaan.

Mutta jossain vaiheessa tuli raja vastaan. Entistä voimakkaammat tällit eivät enää parantaneet rottien oppimiskykyä, vaan päinvastoin. Tätä tutkijoiden havaintoa kutsutaan nykyisin Yerkes-Dodsonin laiksi.

Vikkeliltä viiksiveikoilta oli tietysti paha kysyä, mikä niitä alkoi nyppiä. Mutta maalaisjärkikin sanoo, että jossain vaiheessa sähkön tuottama stressi kasvoi niin suureksi, ettei rotta pystynyt enää keskittymään mihinkään muuhun.

Samoin käy merkittävää palkkiota jahtaavalle johtajalle. Hän alkaa miettiä aamusta iltaan sitä, miten mahtavan rikas hänestä on tulossa – tai miten välttäisi hukkaamasta jo horisontissa häämöttävää jättipottia.

Kukaan ei liene todistanut, että jättipalkkio takaisi tuloksia. Toki toisilleen rahaa jakavien intresseissä on väittää niin.

Lähde: The Upside Of Irrationality, Dan Ariely 2010
 (0)



7 kommenttia

  1. Vesa Linja-aho kirjoitti:

    Tietääkö joku vanha parta näiden jättipalkkioiden historiasta? Maksettiinko niitä 1960-luvulla? 70-luvulla? 80-luvulla?

    Itse olen kuullut selityksen (kauppakorkean opettajan suusta mutta se ei takaa että se olisi tosi), että vielä 1980-luvulla johtajien liksat olivat "kohtuullisia", mutta sitten kun Neuvostoliitto hajosi ja sikäläiset tuoreet yritysjohtajat rupesivat vetämään kymmenien miljoonien tuloja, suomalaiset eivät tyytyneet katselemaan vierestä ja keksivät optiojärjestelmän ja muutenkin hilasivat palkkojaan ylöspäin.

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Vesa, tuo on hyvä kysymys!

      Itse kuvittelisin Yhdysvaltojen vaikuttaneen enemmän. Nokian suuromistajia ovat amerikkalaiset eläkerahastot. Nokian kautta jättipalkkiot tulivat myös Suomeen.

      Lilius puolestaan paluumuutti aikanaan Ruotsista, jossa hän oli jo ehtinyt nauttia kovista liksoista ennen Fortumin pestiä. Hänellä oli varaa neuvotella itselleen kunnon palkkapaketti.

      Kaikkein yleisin jättipalkkioden peruste lienee nykyisin se, että suomalaisten yritysten on pystyttävä kilpailemaan parhaista johtajista. Jos täällä ei makseta kilpailukykyistä liksaa - oli se miten suuri tahansa - parhaat voimat lähtevät ulkomaisten firmojen leipiin.

      Täsmälleen ottaen kyse taitaa olla kuitenkin isojen poikien mahtailusta. Rahasummalla ei muuten ole niin väliä, mutta kun se kertoo kaikille täsmällisen nokkimisjärjestyksen. Mitä isompi liksa, sitä tärkeämpi viskaali.

       (0)
       (0)
    • Vesa Linja-aho kirjoitti:

      Tässä on muuten vielä pari videota aiheeseen liittyen. Ensimmäinen on 18 minuutin TED-puhe, jossa kerrotaan tuosta viittaamastasi tutkimuksesta:
      http://www.ted.com/talks/view/lang/fin//id/618
      Ja tässä on 10 minuutin RSA Animate -tiivistelmä samasta:
      http://www.youtube.com/watch?v=u6XAPnuFjJc

      Harvoin jaksan ja ehdin katsella noin pitkiä videoita, mutta noiden katsominen ei kaduta. Niissä kerrotaan lisäksi, että jos tulospalkkio ei kerran toimi, niin mikä sitten toimii?
      Motivointi tulisi tehdä:
      * Tarjoamalla autonomiaa, esimerkiksi: puuhastele välillä mitä haluat, vapaat työajat ym.
      * Tarjoamalla mahdollisuus kehittyä hyväksi. Esimerkiksi kukaan ei soita kitaraa vapaa-ajallaan siksi, että siitä maksetaan hyvin, vaan siksi, että on kiva kehittyä yhä etevämmäksi soittajaksi.
      * Tarjoamalla tarkoituksellisia työtehtäviä. Ihmiset haluavat olla osa jotain suurempaa ja merkityksellistä. Esimerkikkinä käytetään Wikipediaa ja linuxia. Kukaan ei saa penniäkään Wikipediaan kirjoittamisesta, mutta silti se on lyönyt perinteiset tietosanakirjat laudalta.

       (0)
       (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Vesa, tuhannet kiitokset linkeistä! Tuo Dan Pinkin mainio TED-puhe tiivistää olennaisen. Microsoft Encarta vs. Wikipedia -esimerkki osuu napakymppiin.

      RSA:n esimerkissä nuo palkkiosummat ovat pielessä - mutta muuten hyvä tiivistelmä sekin!

       (0)
       (0)
  2. Juha Kuusama kirjoitti:

    "tai miten välttäisi hukkaamasta jo horisontissa häämöttävää jättipottia."

    Tuo taitaa olla se olennainen pointti. Pelko on huono kannustin, innostus toimii.

     (0)
     (0)
  3. Jussi Kari kirjoitti:

    Olen itse lukenut samasta tutkimuksesta. Sinällään se tuntuu myös loogiselta; kun iso palkinto häämöttää, paine kasvaa ja samalla henkilön henkinen kantti murtuu.

    Tosin, asia ei ole näin yksinkertainen. Tähänhän liittyy ihan huomattavasti myös työn laatu ja miten "bonusraha" on toteutettu.

    On toki selvää, että ihmisillä on muitakin kannustimia kuin raha ja usein ei-rahalliset kannustimet voivat olla jopa huomattavasti tehokkaampia. En kuitenkaan suostu uskomaan, että esimerkiksi optiojärjestely erityisesti heikentäisi pörssiyhtiön johtajan toimintaa. Optio-oikeuden arvo kun on täysin sidoksissa yhtiön osakekurssiin. Toisin sanoen, jos johtaja kasvattaa yhtiön osakekurssia (=yhtiön arvoa), hän saa siitä itsekin enemmän. Toimitusjohtajan ja yhtiön etu vetävät samaan suuntaan ja ovat itseasiassa täysin samoja.

    Sen sijaan jos edut eivät ole samat, tämä johtaa - ainakin ajoittain - tehottomampaan toimintaan. Olet, Jari, itsekin kirjoittanut palkkajohtajaksi siirtymisestäsi ja siitä, että jo samana päivänä menit pesettämään audimersubemariasi kesken työpäivän ;). On myös yleisesti tiedossa, että omistajayrittäjillä on isompi halu toimia yrityksensä hyväksi, koska se näkyy heidän tilinsä katteessa.

    Se on tietysti totta, että optiojärjestelmä johtaa lyhytaikaisten etujen maksimointiin, mahdollisesti jopa pitkän tähtäimen hyötyjen kustannuksella sekä toimiin, joilla pyritään estämään "jo häämöttävän" bonuksen menettämistä. Mutta riippuu hyvin pitkälti siitä, miten bonusten saaminen on järjestetty ja mihin kriteereihin se on sidottu.

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Jussi, mielestäni puhumme hiukan eri asioista. Esimerkkisi käsittelee sitä, saako palkkio johtajan tekemään oikeita asioita.

      Iso bonus taas saattaa johtaa siihen, että vaikka pomo tekisi täsmälleen oikeita asioita, hän onnistuu niissä huonosti.

      Mahtoikohan se olla juuri Ariely, joka joskus käytti esimerkkinä silmäkirurgia. Hän kysyi, haluaisitko, että hän miettii silmiesi hyvinvointia siinä leikatessaan. Vai kenties tulevaa purjevenettään, jonka hän ehkä saa, jos bonuksia kertyy sopivasti. Oikeita töitä hän tekee kummassakin tapauksessa.

       (0)
       (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *