Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Tässä varustus sylkinäytteen keräämiseksi ja pakkaamiseksi.

Tiede vai tuote?

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Suomalaiset ovat sitä mieltä, että täällä on tutkittava. Ja tutkittava. Ja tutkittava. Sen sijaan rapakon takana kääritään hihat. Tuotteistaja runttaa tulokset tuotteeksi.

Perustutkimus on kiva juttu. Siitä olemme kaikki samaa mieltä. Labrassa syntyy innovaatioita. Sitten tulemme kaikki rikkaiksi, eikö niin?

Paitsi että liian usein Suomessa vain tutkitaan. Se rikastumisvaihe unohtuu kerta toisensa jälkeen.

Otetaan nyt esimerkiksi geenitutkimus. Tuore Tiedebarometri 2010* kertoo, että suomalaiset luottavat tieteeseen. Maaliskuussa syöpään kuollut akateemikko ja geenitutkija Leena Peltonen-Palotie on vastaajien mielestä maamme merkittävin tieteenharjoittaja.

No hyvä, meillä on siis maailman huippua edustavia geenitieteilijöitä. Asiat ovat kunnossa. Listataanpa sitten kaikki mieleen tulevat suomalaisen geenitutkimuksen tunnetut välittömät kaupalliset sovellukset:

  1. Öö, eipä tule mitään mieleen.
  2. Totanoin niinku, vieläkään ei tule mieleen yhtään mitään.
  3. Mennään vaikka syömään ja sumpille.

Entä mitä amerikkalainen tekee? Ei hän istu ihmettelmässä peukalo ties missä. Eikä hän keksi tusinoittain tekosyitä, miksi kaikki on liian vaikeaa.

Selittelyn sijaan hän alkaa tietenkin myydä geenitestejä kuluttajille!

Kävin joulun alla viikkopalaverissa pitkäaikaisen asiakkaamme Oy eCraft Ab:n markkinointijohtajan kanssa. Kaikesta kiinnostunut Jörgen Westerling oli tilannut 23andMe-nimiseltä firmalta geenitestin.

Siitä innostuneena laitoin saman tien omankin tilaukseni menemään. Kolme päivää myöhemmin ovikello soi. DHL:n kuriiri iski punakeltaisen boksinsa kouraani.

Geenitesti tuli 3 päivässä rapakon takaa kotiovelle.
Geenitesti tuli 3 päivässä rapakon takaa kotiovelle.

Revin kädet täristen paketin auki. Sisältä löytyi ohjeita ja tavarat sylkinäytettä varten.

Lähetykseen sisältyy näytteenottopaketti ja palautuskuori.
Lähetykseen sisältyy näytteenottopaketti ja palautuskuori.

Tuotepaketista paljastui näyteenottovarustus ja ohjeita.

Tässä varustus sylkinäytteen keräämiseksi ja pakkaamiseksi.
Tässä varustus sylkinäytteen keräämiseksi ja pakkaamiseksi.

Tässä lopulta tarvittavat vermeet. Sitten vain rekisteröitymään labran verkkopalveluun ja syljeksimään putkeen.

Amerikkalainen osaa ohjeistaa niin, että tumpelokin onnistuu.
Amerikkalainen osaa ohjeistaa niin, että tumpelokin onnistuu – Klikkaa kuva täysikokoiseksi.

Kun näyte on kunnossa, se pitää pakata palautuskuoreen. Mukana tulevat tarkat ohjeet, miten DHL:n lähete pitää täyttää. Tosin suurin osa tiedoista on printattu siihen jo valmiiksi. Lopuksi vain puhelu kuriirille, joka tulee noukkimaan pussin mukaansa. Paria kuukautta myöhemmin tulokset ilmestyvät henkilökohtaiseen verkkopalveluuni. Sieltä löydän analyysin geneettisistä ominaisuuksistani, kuten alttiuteni jollekin testiin sisältyvästä 93:sta sairaudesta. Otin valokuvat 23andMe:n paketista siksi, että se on hieno esimerkki tuotteistamisesta.

Vain yksi miljoonasta tutkijasta, haaveilijasta, aikojasta, ryhtyjästä ja ihmettelijästä saa koskaan puserretuksi ideaansa näin valmiiksi tuotteeksi.

Mainittakoon muuten sellainen yksityiskohta, että paketissa olivat toimintaohjeet myös suomeksi.

Perustutkimus on turhaa, jos siitä ei synny myytäviä sovelluksia. Se tarkoittaa palveluja tai tuotteita.

* Tiedebarometri 2010 on tutkimus, jossa selvitettiin suomalaisten suhtautumista tieteeseen ja tieteellis-tekniseen kehitykseen. Sen teetti Tieteen tiedotus ry. Hupaisaa kyllä, Google ei löydä tuon tiedottamiseen erikoistuneen yhdistyksen verkkosivuja.

11 vastausta

  1. Kiitos Pekka vinkistä. Tuo ei ollut itselleni tuttu. Tosin geenitesti.fi ja 23andme eroaa siinä että geenitesti.fi testaa ainoastaan kahta sääntelyaluetta kun 23andme testaa 93 kappaletta. Mikäli minä ymärrän oikein, molemmat kuitenkin tekevät genotyypitystä.

    Voisi argumentoida että geenitesti.fi on täsmätuotteistettu jolloin voi ostaa juuri sellaisen testin joka kiinnostaa. Itselläni oli lähinnä yleinen uteliaisuus kyseessä.

    Hieno esimerkki suomalaisesta tuotteistuksesta kuitenkin!

    PS. Entistä mielenkiintoisimmiksi nämä tyypitykset muodostuvat kun useampi perheenjäsen tekee niitä ja voi verrata tuloksia.

  2. Väliin tuntuu siltä, että me insinöörit emme näe sitä yksinkertaista tuotteistettavaa ideaa kaiken tutkimisen keskeltä. Tai ettemme osaa kertoa tuotteen tai tutkimuksen käyttötarkoituksesta. Tärkeämpää meille on kuitenkin tekniikka eikä lopullinen sovellus.

    Itse olen törmännyt tuohon useasti nykyisen opiskelun lomassa. Siellä muoto ja tutkimus on tärkeämpää kuin hyödyntäminen.

    Mutta tässä tulee vastaan perinteinen ongelma, perustutkimusta ei saa kahlita tuottavuusvaatimuksella. Kyseessähän on se jokin akateeminen tapa toimia ja elää 🙂

    Mutta mitäpä minä pohtimaan, en näistä ymmärrä mitään 🙂

  3. Olen samaa mieltä siitä, että tuotteistaminen jää tekemättä ihan liian usein ja tuossa olisi kansantalouden kannalta tärkeä aukko paikattavana.

    Yksi kysymys on kuitenkin se, kenen vastuulla tuotteistaminen oikeastaan on? Uskoakseni tyypillisesti tutkijan näkökulmasta tuotteistaminen/bisneksen tekeminen vie tehokkaasti ajan pois jatkotutkimukselta. Lisäksi intohimo ja osaaminen perustutkimukseen liittyen ei välttämättä osu mitenkään haluun ja kykyyn tehdä keksinnöistä bisnestä.

    Kiteytit loppuun seuraavasti: ”Perustutkimus on turhaa, jos siitä ei synny myytäviä sovelluksia. Se tarkoittaa palveluja tai tuotteita.” Lienee tunnustettu tosiasia, että tutkimuksen arvoa ei voi ainakaan pelkästään mitata sovelluskohteiden määrällä, koska mahdolliset sovelluskohteet saattavat syntyä vasta kaukana tulevaisuudessa. Tämän vuoksi perustutkimuksen arviointi pelkästään kaupallistamisen näkökulmasta ei voi olla riittävä mittari perustutkimuksen onnistumiselle, mielekkyydelle, rahoituspäätöksille tms.

    Miten käytännössä uudistaisit Suomen yliopistojen ja tutkimuksen rahoituksen käytäntöjä ja toimintatapoja?

    1. Kim, kiitos erinomaisesta kysymyksestäsi!

      Olen kanssasi aivan samaa mieltä, että tutkija on harvoin paras mahdollinen henkilö tuotteistustöihin tai bisneksen kehittäjäksi.

      Mutta sitten itse perustutkimuksesta, joka on käsittääkseni Suomessa varsin keskinkertaista. Pitäisikö sitä harjoittaa täällä lainkaan? Vai olisiko kaikki paukut keskitettävä muualla tuotetun huippututkimuksen soveltamiseen?

      Professori emeritus Pekka Pihlanto ylsi vähättelyn Suomen ennätykseen Hesarin mielipidekirjoituksessaan 19.8.2010. Hänen mielestään esimerkiksi Applen iPhone ei ole oikea innovaatio, vaan ruutiniluonteisen ongelmanratkaisun tulos.

      Jos näin on, suomalaisten kannattaisi lopettaa innovointi heti. Sen sijaan meidän pitäisi ryhtyä ratkomaan maksukykyisten asiakkaiden arkisia ongelmia.

      Apple on myynyt puhelintaan yli 50 miljoonaa kappaletta noin 650 dollarin keskihintaan. Yhden ainoan tuotteen myyntitulot ovat siis yltäneet 25 miljardiin euroon. Se on yhtä paljon kuin Nokian pörssiarvo tai Opetusministeriön neljän vuoden budjetti.

      Pihlanto ei kertonut, mitä hän tarkoitti ”oikeilla innovaatioilla”. Oletan, että ne olisivat olleet nimenomaan akateemisen perustutkimuksen tuloksia. Ikävä kyllä vapaasta pohdiskelusta verovaroillamme nauttivat tutkijat ovat saaneet kovin vähän aikaan.

      Jos puoliksi ruotsalaista Ragnar Granitia ei lasketa, suomalainen tiedemies on saanut Nobelin palkinnon vain kerran. Artturi Ilmari Virtanen pokkasi sen 65 vuotta sitten rehunsäilöntäliuoksestaan. Maamme kehuttu koululaitos näyttää tuottavan ns. oikeita innovaattoreita erittäin niukasti.

      Keskinkertaisten opettajien miehittämä ja hajautunut korkeakouluverkkomme pitäisikin ajaa nopeasti alas. Tilalle pitäisi rakentaa yksi maailman parhaista (muualla tuotetun tutkimustiedon) soveltajakoulutusohjelmista.

      Valtio kustantakoon kunkin uuden ikäluokkamme tutkijanominaisuuksiltaan lahjakkaimman prosentin päivärahat ja lukukausimaksut viideksi vuodeksi johonkin maailman todellisista huippuyliopistoista. Näin saattaisimme saada tällä vuosisadalla omia huippututkijoita ja kenties jopa nobelisteja, jos sellaisia ylipäätään jonkun mielestä tarvitsemme.

  4. ”Pihlanto ei kertonut, mitä hän tarkoitti “oikeilla innovaatioilla”.”

    Juuri tämä on suomalaisen innovaatiokeskustelun harha: kuvitellaan, että innovaatiot ovat jotain high-techiä ja hankalaa, joita ei voi toteuttaa ilman kymmenen hengen tutkimusryhmää ja valtion tukiaisia.

    Todellisuudessa suuri osa kunnon innovaatioista on usein sitä, että tavallinen ihminen huomaa jossain ongelman, jota sitten lähtee ratkaisemaan. Esimerkkejä:
    * roskapöntöt vievät paljon tilaa -> Molok-roskis
    * yritysten kirjanpidossa on paljon turhaa numeroiden siirtelyä ja paperinpyörittelyä -> sähköinen kirjanpito
    * omaa selkää on hankala hieroa -> kipukoukku
    * puhumattakaan siitä, kuinka paljon ihan perinteisen bisneksen puolella on kehitettävää

    Pulaa on lähinnä toteuttajista. Minäkin täällä vain höpötän, enkä toteuta.

    1. Parantainen kirjoittaa:
      ”Hänen mielestään esimerkiksi Applen iPhone ei ole oikea innovaatio, vaan ruutiniluonteisen ongelmanratkaisun tulos.”

      Toteaisin, että en maininnut iPhonea, enkä mitään muutakaan tuotetta kirjoituksessani.

      Mitä tulee kirjoittajan toiseen heittoon – ”Ikävä kyllä vapaasta pohdiskelusta verovaroillamme nauttivat tutkijat ovat saaneet kovin vähän aikaan.” – siinä on varmasti todellinen vähättelyn maailmanennätys. Koko nykyinen sivistyksemme – kaupallinen mukaan lukien – nojaa yliopistolaitoksemme vuosisataiseen työhön.

      Pekka Pihlanto

      1. Pekka, kiitos napakasta iskustasi vastapalloon!

        On totta, ettet maininnut Applea tai iPhonea nimeltä. Mutta kommentoit Marko Junkkarin kirjoitusta (HS 15.8.2010) ja Bengt Holmströmin puhetta, jossa hän käytti esimerkkinä Applea ja iPhonea.

        Sikäli kuin olen ymmärtänyt, suomalaiset korkeakoulut sijoittuvat kansainvälisissä vertailuissa kehnosti. Ja kai Nobelia (tai niiden täydellistä puutetta nykyisin) voisi pitää jonkinlaisena mittarina?

        Olen kuitenkin tosi mielelläni tässä(kin) asiassa aivan väärässä. Kun nyt olemme molemmat heitelleet löysiä ja perustelemattomia väitteitä, pitäisikö korjata asia?

        Ehdotan, että aloittaisit ja listaisit muutamia viimeaikaisia, kaupallliseen menestykseen johtaneita suomalaisten tutkijoiden saavutuksia.

  5. Pureutuva analyysi suomalaisesta mentaliteetista. Toisaalta väittäisin, että amerikkalainen ei ole sen enempää altis lykkäämiselle, puhumiselle ja tuotteistamisen välttämiselle. Loistavia tuotteita ja palveluita syntyy moninkertainen määrä pelkästään siitä syystä, että heitä sattuu olemaan moninkertainen määrä. Uskon, että on kyse enemmänkin ihmisluonnosta kuin kulttuurista. Kyse on enemmän pelosta kuin osaamisesta.

    Voihan tietysti olla mahdollista, että suomalaisen kulttuurin erityispiirteitä on häpeä ja epäonnistumisen pelko. Suomalainen tutkimus ei synnytä tuotteita, koska tuotteistajat pelkäävät kuollakseen nolastumista. ”Mitä jos tuote ei toimikaan? Mitä jos joku haukkuu sen foorumeilla?”

    Väitän silti, että kyllä rapakon takanakin osataan pelätä epäonnistumista. Jos näin ei olisi, Seth Godin tuskin julkaisisi Shipit- kirjaansa.

    Kyllä meidän jokaisen on aiheellista kysyä, miten voimme paketoida osaamisemme tuotteeksi. Vai miten on Jari: milloin teiltä tulee seuraava e-book, ehkä maksullinen sellainen? Onko gurumarkkinointiakin lykätty liikaa?

    Voin rehellisesti sanoa, että itseni kohdalla tämä lykkääminen on arkipäivää. Tuotteistaminen ja tuotteiden julkaiseminen on luksusta.

    1. Aarne perhana, mitä nyt tuollaisia kehtaat kysellä!

      Että mekö muka lykkäisimme täällä pelkuruuttamme, laiskuttamme tai saamattomuuttamme kirjamme julkaisua.

      Jostain syystä tuli mieleen Moliére. Heppu totesi aikanaan 1600-luvulla, että häntä raivostutti olla väärässä, kun hän tiesi olevansa oikeassa.

      Itseäni raivostuttaa olla niin laiska, koska tiedän olevani niin ahkera.

      Juuri eilen Edisteen keskuskomitean istunnossa pohdimme, että Seth Godin pitäisi muiluttaa itärajalle tai jotain. Niin pahasti nuo hänen Shipit-ajatuksensa ovat osuneet maaliinsa.

      Vuotemme 2010 oli nimittäin aivan säälittävä. Ovesta ei lähtenyt ulos juuri mitään järjellistä uutta. Pelkkää käsien vääntelyä ja selittelyä koko kausi.

      Niinpä alkavan vuoden aikana täytyy painaa kaasua.

      Gurumarkkinointi-kirjan käsikirjoitus on valmis 17. tammikuuta 2011. Sen e-versio tulee ulos helmikuun lopussa. Jos painokone ei jumita, paperinen opus on kaupassa maaliskuussa.

      Ennakkotilauksen voit tehdä vaikka heti Talentumin verkkokaupasta.

      Seuraavatkin kirjat ja/tai oppaat ovat jo suunnitteilla. Mutta niistä joskus toisen kerran tarkemmin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Kuinka kalastat ruutanoita
Tommi Elomaa

Kuinka kalastat ruutanoita?

Miten myyt asiakkaille, jotka säästävät pysyäkseen hengissä? Millaisella syötillä ruutana käy koukkuun kiinni?

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita
Tommi Elomaa

Miten opetat itsellesi hyviä asiakkaita?

Opeta asiakkaasi kuuden vaiheen kautta kuuliaisiksi ja tottelevaisiksi. Se tekee heidän elämästään helpompaa ja samalla myös parannat omaa katettasi.

Reputatko kananmunatestin
Tommi Elomaa

Reputatko kananmunatestin?

Elätkö siinä harhassa, että teidän palvelunne on uniikki myös asiakkaidenne mielessä? Kananmunatesti paljastaa höttöpuheen armotta.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.