Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Kärpäsenä pomon katossa

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Sain tilaisuuden tarkkailla supisuomalaisen pk-yrityksen pomoa kärpäsenä katossa. Tässä tiivistelmä erään työviikon keskusteluista.

Osa 1: Astma & autohalli

Pomo: Moi Liisa, mitäs sulla on mielessä?

Liisa: No tota noin, mä kävin eilen työterveyslääkärillä. Sain lääkärintodistuksen, että mulla on astma. Mä en voi enää kävellä ulkona kylmässä ilmassa.

Pomo: Sepä harmillista! Mitäs tämä tarkoittaa meille käytännössä?

Liisa: Tartten autopaikan tuolta alakerrasta, muuten mä joudun parkkeeraamaan tonne kadun varteen. Enkä mä voi tulla sieltä pakkasella.

Pomo: Mutta eihän meillä ole alakerrassa parkkihallia.

Liisa: No voisiko sellaisen sinne kuitenkin rakentaa?

Osa 2: Palkkakuoppa

Pomo: Terve Juha, sulla oli jotain asiaa.

Juha: Joo, pitäisi saada palkankorotus.

Pomo: Just joo, minkä takia?

Juha: No kun mun sairausloman aikana pääsi vähän talous retuperälle. Ja kun muutettiin siihen meidän uuteen taloon, kulutkin on kasvaneet.

Pomo: Sepä harmillista. Ymmärrän kyllä tuon. Mutta kyllähän sä tiedät, että meillä palkka määräytyy työn vaativuuden perusteella.

Juha: Niin, mutta kun mä oon ollut niin kauan kipeenä, enhän mä oo voinut mitenkään päästä niihin vaativampiin tehtäviin.

Osa 3: Äidin tyttö

Mirja: Hei, oisko sulla hetki?

Pomo: Jep, kerro vain!

Mirja: Mun äiskän mielestä mulla on liian pieni palkka.

Pomo: Aha! Mitä mieltä sä itse olet?

Mirja: No emmä tiedä, mutta kun äiti oli sitä mieltä.

Pomo: Mitäs jos tehtäisiin niin, että sä menet nyt hetkeksi miettimään tätä asia. Jos sä sitten olet itse sitä mieltä, että palkkasi on liian pieni, jutellaan uudestaan, jooko?

Mirja: No joo, ehkä me sitten tehdään niin.

Osa 4: Myyntireiskan ahdinko

Pomo: Mitä Matti, onko tullut kauppoja?

Matti: Pitäisi ensin saada se Applen iPhone, kun Hannullakin on sellainen.

Pomo: Mutta eikös se Hannu ostanut sen aifouninsa omalla rahalla?

Matti: Joo, mutta ei se ole tasa-arvoista. Kyllä meillä pitää olla yhtä hyvät työkalut kaikilla.

Osa 5: Ahkeran aamutoimet

Pomo: Mitä Kirsi, oliko murheita?

Kirsi: Matti valitti, että en muka saisi meikata täällä työpaikalla. Musta se on ihan naurettavaa.

Pomo: Tämä on kyllä asia, joka sinun täytyy jutella Matin kanssa. Hän on sinun esimiehesi.

Kirsi: Mä olen jutellut jo monta kertaa. Musta tää on törkeetä ja menee yksityiselämän puolelle.

Pomo: Minä olen käsittänyt, että sun työaikasi alkaa kahdeksalta. Mutta sitten kuulemma menet vessaan meikkaamaan ja ties mitä aamuhommia tekemään ainakin puoleksi tunniksi.

Kirsi: No mutta mä olen tullut työpaikalle kahdeksaksi ihan niin kuin on sovittu! On tämä merkillistä vainoamista!

Osa 6: Koripalloilijan etäsuhde

Pomo: Mä joudun nyt ikävä kyllä antamaan sulle kirjallisen varoituksen työpuhelimen väärinkäytöstä.

Mia: Mutta se voi niin olla? Meidän ohjeissa sanotaan, että sillä puhelimella saa soittaa myös omia puheluja!

Pomo: Joo, mutta sä soittelit niitä Amerikan yksityispuheluja parhaimmillaan yli tuhannella eurolla kuukaudessa.

Mia: Missä se oli muka kielletty? Näytä!

Osa 7: Edellyttäminen epäkohteliasta

Merja: Mä kyllä teen valituksen työpaikkakiusaamisesta!

Pomo: Oho! Kuka kiusaa ja miten?

Merja: Matti on varsinainen työpaikkakiusaaja. Se antaa jatkuvasti lisää töitä ja kyselee koko ajan, onko ne hommat tehty.

Pomo: Mutta Mattihan on sinun esimiehesi. Eikö hänen hommansa ole antaa sinulle töitä ja seurata, että ne on tehty?

Merja: Mä arvasin, että tämä menee tällaiseksi. Ei tässä näköjään muu auta kuin lähteä hakemaan saikkua.

Osa 8: Suksi suksikauppaan

Pomo: Mikko, mikä vaivaa? Anna tulla.

Mikko: Voisinko tulla myöhemmin töihin, kun meiltä ei nykyään pääse bussilla oikein mitenkään seitsemäksi.

Pomo: Ymmärrät varmaan, että sitä on vähän vaikea järjestää, koska se ei olisi muille reilua.

Mikko: No voisiko meidän firma sitten maksaa kuljetukset? Voisinko mä tulla vaikka taksilla?

Pomo: Voi perkeleen perkele, sinähän tulet ihan omin avuin seitsemäksi töihin, koska kaikki muutkin tulevat! Jos ei muu auta, osta sukset ja kulje hiihtämällä!

Tällaista on suomalaisen esimiehen elämä nykyisin. Katkelmat perustuvat todellisiin tapahtumiin. Henkilöiden nimet ovat tietenkin keksittyjä.

24 vastausta

  1. Kovin tutun kuuloista ajalta, jolloin itsekin kävin töissä. Ei, en ollut pomo, vaan pikemminkin yksi noista vedättäjistä.

    Jalkauta tuossa nyt sitten visioita ja strategioita. Pitäisi tulla sota, että rahvaalla olisi muutakin mietittävää kuin se miten itse pääsee kaikkein helpoimmalla. Tosin se sota varmaan hävittäisiin, kun pullamössötyöläiset pakenisivat vihollisen leiriin hakemaan pullaa.

    1. Hannu, kiitos kommentistasi!

      Tämä juttu oli oikeastaan vastaus erään asiakkaani kysymykseen. Hän uteli alkuviikosta, olemmeko tietoisesti päättäneet pitää firmamme pienenä.

      Vastasin myöntävästi. Kuvaamani kahdeksan katkelmaa kertovat tärkeimmän syyn. Mikään palkinto maailmassa ei riitä, että tuhlaisin elämäni pyörittämällä aikuisille lastentarhaa.

      Tasapuolisuuden nimissä on myönnettävä, että osaan olla erittäin vittumainen pomo. On kaikkien yhteinen etu, ettei firmassamme ole ns. tavallisia työntekijöitä. On vain yrittäjiä ja alihankkijoita.

    2. Itsekin palkkatöissä ollessani sluibailin mahdollisimman paljon. Jos teki työt oikein tehokkaasti, sai palkkioksi yleensä enemmän töitä. Bonukset olivat sidottuja firman tulokseen, joten henkilökohtaisen panostuksen merkitys oli pieni.

      Lisäksi kun työstä oli alkuinnostuksen jälkeen tullut rutiiniomaista neppailua, ei tekninen tai tieteellinenkään kiinnostus ajanut työntekoon. Sen sijaan keskityin optimoimaan prosessia niin, että voisin hillua maksimaalisen ajan netissä ilman että pomo hermostuu.

      Kaltaiselleni laiskurille yrittäjyys sopii oikein hyvin. Edellisessä skenaariossa ainoa kannustin oli pomon ahdistelu, nykyisin parempia kannustimia löytyy niin negatiivisessa kuin positiivisessakin mielessä.

  2. Ei jumalauta voi olla totta, kyllä on porukka käynyt tyhmäksi/laiskaksi vai miksi näitä työntekijöitä oikein sanoisi. Kaikki nuo esimerkit saivat minut miettimään onko työntekijä kyvyilleen/älylleen liian vaativassa tehtävässä ja mitä asialle olisi tehtävissä.

    1. Mainittakoon varmuuden vuoksi, että suurin osa näistä kuvaamistani ammattilaisista on suorittanut loppututkinnon yliopistosta tai korkeakoulusta.

  3. Esimerkkitapausten kaltainen asenne on aivan käsittämättömän yleistä. Itse olen jostain kummasta omaksunut jo ennen työelämää näkökannan, että työnantaja ja työntekijä ovat yhteistyökumppaneita eivätkä suinkaan vihollisia. Minun etuni työntekijänä on se, että firmalla menee hyvin – ja selvää on, ettei firmalla mene hyvin, jos keskityn pikkuasioista vinkumiseen työnteon sijaan.

    Tokihan suomalaisessa johtamiskulttuurissa on paljon kehitettävää, mutta paljon enemmän parantamista löytyy työntekijöiden puolelta. Moni tuntuu pitävän työnantajaa riistäjänä, joka keksii uusia sääntöjä ja tulosvaatimuksia sekä kyttää vieressä ihan vaan ilkeyttään. Tämän takia ei kiinnosta juuri lainkaan päätyä minkäänlaiseen esimiesasemaan, ellei se ole sellainen, jossa saisin päättää itse aivan täysin omien alaisteni palkkauksesta ja erottamisesta.

    Asenteisiin pitäisi varmaan antaa koulutusta jo peruskoulutasolla, mutta siihen tuskin ikinä tullaan lähtemään. Käsittääkseni opettajat ovat keskimäärin melko vasemmistolaisia aatemaailmaltaan, joten tällainen ”kapitalistien pussiin pelaaminen” torpattaisiin aika nopeasti.

    1. Samuli, kiitos hyvästä kommentistasi!

      Kiteytät hyvin sen näkökulman, jota itsekin kannatan. Harvoin firma on mikään vihollinen. On vaikea ymmärtää jatkuvasti itseään jalkaan ampuvia työntekijötä. Joskus tuntuu, että duunarit saavat juuri sellaisia pomoja, joita he oikeasti ansaitsevatkin.

      1. Enpä yhtään ihmettele, miksi vuokratyö on yleistynyt niin nopeasti. Huonoista työntekijöistä nopeasti eroon pääseminen on hyvinkin tärkeää monelle työnantajalle.

        Ja tarkennettakoon vielä, etten mitenkään vastusta sitä, että työpaikka tarjoaa laajastikin erilaisia etuuksia työntekijöilleen. Hyvinvoiva työntekijä on luonnollisesti työnantajankin etu. Oleellista vain on, että etuuksista saatu hyöty heijastuu pidemmällä tähtäimellä työntekijän tuottavuuteen ja sitä kautta antaa hyötyä myös firmalle.

        Eli vinkkinä työnantajille: jos teiltä tullaan kinuamaan etuuksia, kannattaa aina ensimmäisenä kysyä, auttaako se työntekijää tuottamaan etuuden kustannuksen verran enemmän lisäarvoa firmalle.

    2. ”Vasemmistolaisessa ajatusmaailmassakaan” ihan normaali maalaisjärki ei kyllä ole kielletty. Luulen, että tollanen idioottimaisuus juurtuu ihmiseen ennemmin just sieltä korkeakoulusta, missä näistä esimerkkityöntekijöistä suurin osa on ilmeisesti käyny asenteita ammentamassa ennen työelämään päätymistä…

  4. Lisää sankaritarinoita: Viikko sitten perjantaina vedin treenejä (sanotaan nyt vaikka asiakasyrityksen) työntekijöille. Perehdytyksen päätteeksi sanoin, että kohta puetaan ulkovaatteet päälle ja lähdetään ulos katsomaan asiaa käytännössä ja samalla pääsette tupakille, mutta sitä ennen vielä viimeinen juttu.

    Kun selkäni käänsin, näin ikkunasta kaksi kaksi nuorehkoa hemmoa pökäle kädessä tupakkapaikalla. Olivat kai kuulleet sanan ”…tupakille”. Pyysin heidän pomoaan vinkkaamaan kaverit takaisin. Hän kävi pitkin hampain ovella – tuloksetta.

    Löin kolme kertaa nyrkillä ikkunaan, vinkkasin tulemaan sisälle ja mars mars merkkiä päälle. Kaverit tuli sitten sisään jupisten pipo silmillä. Tituleerasivat hitleriksi.

    Konsulentti taisi olla näiden miesten uralla ensimmäinen käskynantaja. Tällä viikolla aloitin esitykseni kertomalla kyseisen firman pomoille erilaisista rooleista työpaikalla.

  5. Sain tuossa syksyllä käteeni T-Lehden*, joka on tarkoitettu oleville ja tuleville tekniikan ammattilaisille. Ja siellä oli mm. juttu siitä, mistä tietotekniikan opiskelijat on tehty:

    1. Työnteon tärkein syy on rahan ansaitseminen
    2. Mieluummin helppo kuin haastellinen työ
    3. Taloudellinen merkitys on tärkeää

    Eli noista väittämistä opiskelijat olivat useinmiten samaa mieltä. Tuo kertoo aika paljon työn merkityksestä tuleville tekijöille.

    T-Lehti 2/2010, sivu 23

    1. Voittajia ovat siis ne, jotka osaavat motivoida nämä nykyajan playstation hiphopparit tekemään hyödyllistä työtä. Se miten se tapahtuu, onkin sitten mystisempi juttu.

  6. Ensinnäkin toivon todella, että esimerkit on kerätty pidemmän ajan kuluessa (kuin viikon), ja että esimerkkejä on kärjistetty pahasti. Valitettavasti esim. viime päivien uutiset Taloussanomissa eivät tue tätä haavekuvaani.

    Toiseksi, tällä vuosituhannella tietotekniikkaa opiskelleena olen järkyttynyt Karin mainitsemista T-Lehden tuloksista. Eikö työssä parasta ole kuitenkin juuri työn haasteellisuus?

    Helpoissa töissähän on vaarana, että kuka tahansa eli joku muu pystyy ne tekemään (ja yleensä vielä halvemmalla). Komppaan Samulia siinä, että kyllä työsuhteen pitää olla win-win-suhde molemmille osapuolille.

  7. Ensireaktioni kirjoituksiin oli, että nuo ovat keksittyjä yliampuvia juttuja… Mutta tovin naureskelun jälkeen mietin liki 10 päätoimisesti ja noin 10 osa-aikaisesti työllistävän yrityksen yrittäjä-tj:nä, että tätä aikuisten lastentarhaa joutuu oikeasti pitämään. Etenkin nuoremmat työntekijät ajattelevat työn olevan harrastus, jossa voi käydä esim. kavereiden kanssa kaupungilla hengailun ehdoilla. Eihän sitä nyt työtä voi ottaa vastaan keskiviikkoiltapäivälle, kun on tullut sovittua kavereiden kanssa menoa kaupungille? Toki sitten työtä pitäisi saada enemmän silloin, kun itselle niin sopii. =D

    No, jottei kirjoittelu mene ihan toisille ’naureskeluksi’ (=oman egon pönkittämiseen) niin lähtisin työnantajana myös katsomaan peiliin. Varmasti moni Edisteen kirjoituksista kiinnostuneista on myös lukenut Hyvästä paras (Jim Collins) kirjan. Hanki ensin oikeat ihmiset eli satsaa rekrytointiin! ”Kun laittaa osaamattoman neuvomaan halutonta tarpeettomaan työhön, tuntuu kuin turha työ valuisi hukkaan.” Älä tee kompromisseja, vaan löydä oikea ihminen tekemään hänelle oikeaa työtä. Kuinka usein se intuitio osuukaan oikeaan? Silloin kun se epäilys hiipii selkäpiitä myöten niin kyllähän se game over ovella jo odottaa… Organisaation sisäisillä muutoksilla voi löytää motivoivamman roolin työntekijälle. Minusta ns. motivointi ei pitäisi olla pomon arkea, vaan oikea työntekijä motivoituu itse työstään, kuten yrittäjäkin omastaan. Jos työ itsessään ei motivoi niin kyllä se on ihan turha motivoida (kuin täi tervassa!).

    Rekrytoinnissa 100% onnistujaa ei olekaan, mutta nostan yhtiökumppanille hattua muutaman helmen löytämisestä. Ai, että se on helppoa ja mukavaa työskennellä itsemotivoituneen työntekijän kanssa, joka esim. haluaa keksiä, miten voisi työskennellä käsileikkauksesta tms. huolimatta olematta saikulla. Kyllähän leikattu käsi estää käden fyysistä käyttöä, mutta kai sen pään pitäisi pelata? =D Monesti yrityksessä on erilaisia töitä. Oman kortensa voi laittaa kekoon, jos haluaa! Kaikki tietävät, että kyse on asenteesta!

    Minusta tuntuu, että niitäkin ihmisiä (työntekijöitä) tänä päivänä on paljon, jotta ymmärtävät, että samaa leipää sitä syödään ja kasvatetaan yrityksessä. Työnantaja/työntekijä vastakkaisasettelu on typerää. Itse pyrin perustelemaan työntekijöille, että turhat hankinnat ja rahan syytäminen typeryyksiin vie meiltä kaikilta työpaikan…

    Työnantajan velvollisuus on pitää leipä ”elossa”. Miksei se olisi mukava maksaa isompia palkkoja, mutta kun kyse ei ole mukavuudesta. Vastuullinen yrittäminen tarkoittaa pitkäjänteisesti kannattavaa liiketoimintaa.

    Kiitos hyvistä kommenteista kaikille! Ne antavat miettimisen aihetta.

    1. Juha, kiitos asiallisesta pohdinnastasi!

      Edisteellä olemme päätyneet aikanaan siihen, ettei firmassamme ole työntekijöitä lainkaan. Me kaikki olemme alihankkijoita. Käytännössä siis jokainen ns. työntekijämme on yrittäjä, joka laskuttaa Edistettä palveluistaan.

      Asiakkaillemme tämä järjestely ei näy millään tavalla. Paitsi toivottavasti niin, ettei meille pääse pesiytymään edesvastuuttomia selittelijöitä. Yrittäjyys toimii ainakin jonkinlaisena esikarsintana ja päivittäisenä muistutuksena niin, että jokainen meistä tajuaa, kuka on oikeasti palkanmaksajamme.

      Edisteellä ei ole setelipainoa kellarissa. Kaikki rahat tulevat asiakkailtamme. He maksavat meille vain, jos se heille sopii.

      Tosin ei yrittäjyyskään mitään välttämättä takaa. Etenkin aloittavat yrittäjät saattavat olla ihan yhtä pihalla kuin jotkut palkkatyöntekijät. Heille maito tulee kaupasta, seteleitä saa seinästä ja sähkö valuu töpselistä. Heidän ikkunaremonttinsa maksaa taloyhtiö, eivät he itse. He osallistuvat mielenosoitukseen, jonka iskulause on ”Verot valtion maksettavaksi!”.

      Onneksi yrittäjienkin asenneongelmat paljastuvat tosi nopeasti. Silloin yt-neuvottelumme ovat aika helpot: tällainen alihankkija ei saa meiltä seuraavaa tilausta.

  8. Myös minun ensireaktioni oli, että tämä ei voi mitenkään olla totta. Kuvatut keskustelut kuulostavat aivan käsittämättömiltä, uskomattomilta! Tulevana liiketalouden asiantuntijana ja mahdollisesti esimiehenä ei voi kuin kuunnella järkytyksellä!

    En ole yhdessäkään työpaikassani (joihin kuuluu esim. puolustusvoimia, palvelualaa ja kaupan alaa) törmännyt kuvatun kaltaisiin tapauksiin. Pääsääntö on aina ollut, että työnantajaa kunnioitetaan, työt tehdään mahdollisimman hyvin ja turhasta ei narista. Tervettä nöyryyttä pitää työntekijällä olla! Muunlainen toiminta johtaa hyvin nopeasti työnantajan ja muiden työntekijöiden kunnioituksen häviämiseen tai jopa työpaikan menetykseen.

    En tiedä voiko kyse olla alueellisista eroista, sillä olen mm. kuullut Etelä-Suomeen töihin lähteneiltä tuttaviltani, että täältäpäin tulleita pidetään sielläpäin hyvinä ja kuuliaisina työntekijöinä. Toisaalta kyllähän työtä ja työnantajaa arvostaa ihan eri tavalla, kun on kotoisin alueelta, jossa on korkea työttömyys ja tietää, että työpaikka ei ole itsestäänselvyys.

  9. Ottamatta kantaa yliampuvilta kuulostaviin yksittäistapauksiin, vaikkakin kenties todellisiin, eräs näkökulma keskustelusta puuttuu; nimittäin työntekijät sisäisinä asiakkaina. Maailmanmenon kauhistelun ja nuorempien ikäluokkien arvostusten ja käyttäytymistapojen päivittelyn lomassa voisi olla kannattavaa pohtia myös, miten minun yritykseni tunnistaa, poimii, ja pitää kiinni kultajyväsistä tulevaisuudessa?

    Jos työntekijöiden asenteet ja arvot ovat muutoksessa, varmasti sama muutos on nähtävissä ja ennakoitavissa myös ulkoisissa asiakasryhmissä? Mooseksenaikaiset visiot, tuotekehitysmallit, palkitsemiskeinot ja tuotantoprosessit kohtaavat neo-postmodernin, cybersosiaalisen ja maanishedonistisen kuluttaja-työntekijän, jolle työnantajan ja työtehtävien pitää AIDOSTI luoda muutakin arvoa kuin tilipussin, tyky-päivät ja muut satunnaiset saunaillat.

  10. Mua taas jäi vaivaamaan syrjäkylillä autottomana asuneena se, että miten Mikko oikeasti pääsee töihin, ellei minkäänlaista liukumaa ole. o_-

    1. Maailma on täynnä hommia, jotka on tehtävä tiettyyn määräaikaan mennessä. Niin tässäkin tapauksessa. Siksi toisekseen tuo Mikkomme asui Helsingissä kantakaupungissa.

  11. Tulospalkkaus ratkaisee tuollaiset sluibailu-ongelmat helposti. Tulospalkkausta voidaan soveltaa lähes alalle kuin alalle.

  12. Yllä kuvatut tapaukset kuullostavat jo melkein blondi-vitseiltä… huonoilta sellaisilta. Mutta näitä tosiaankin ihan todellisessa elämässä riittää.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.