Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Röyhkeä varas uimarannalla

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Eräs Ediste-gurukerhomme jäsen kysyi, miksi uusin klubipostituksemme alkoi itsestäänselvyydellä. Pari viestimme ensimmäistä virkettä näyttivät nimittäin tältä:

Olet aikanaan ilmoittautunut Ediste-gurukerhomme jäseneksi. Ohessa saat uuden näytteen syksyllä ilmestyvästä Gurumarkkinointi-kirjastamme.

Miksi pitää jankuttaa, että vastaanottaja on liittynyt sisäpiiriimme? Kai nyt jokainen tietää, onko hän sellainen vai ei.

Taustalla on johdonmukaisuuden laki, josta olen kirjoittanut ennenkin (Lue jutut: Taukki kuin tuuliviiri, osa 1 & osa 2). Postituksemme ensimmäisen lauseen tarkoitus on sanoa näin:

Itse olet tätä pyytänyt, joten älä yhtään yritä venkoilla. Nyt saat sitä, mitä tilaat. Koska tämä ei siis ole kutsumaton viesti, lue se.

Samasta syystä kysyn aina saman kysymyksen jokaiselta asiakkaaltani, jolle lahjoitan vaikkapa Tuotteistaminen-kirjani:

Jos annan tämän pläjäyksen sinulle, lupaatko sitten myös lukea sen?

Jos en saa myöntävää vastausta, ei tipu kirjaakaan. Jotkut muuten kiemurtelevat tosi pitkään ennen kuin saavat puristetuksi lupauksensa ilmoille.

Mitä järkeä tällaisessa siten on? Eihän mikään ole helpompaa kuin valehdella. Mikä takaa, ettei antamani opus joudu saman tien kesämökille kiukaan sytykkeeksi?

Jo vuosikymmeniä sitten monet psykologit (kuten kuuluisan kognitiivisen dissonanssin teorian kehittänyt Leon Festinger (1919-1989)) päätyivät siihen, että johdonmukaisuuden tarve ohjaa ihmisten käytöstä voimakkaasti. Sen vuoksi monet meistä toimivat ajoittain jopa oman etunsa vastaisesti.

Sosiaalipsykologi Thomas Moriarty julkaisi vuonna 1975 mielenkiintoisen koetuloksen siitä, miten johdonmukaisuuden laki toimii käytännössä.

Hänen tutkimuksensa kohteena olivat auringonottajat Jones Beachilla New Yorkissa heinä-elokuussa vuonna 1972. Koehenkilöitä kertyi yhteensä 72.

Yksi tutkijoista valitsi rannalla makailevan auringonottajan. Hän levitti pyyhkeensä puolentoista metrin päähän tästä satunnaisesta koehenkilöstä. Sitten tutkija valitsi radiostaan rokkia soittavan aseman, käänsi äänenvoimakkuusnupin kaakkoon ja alkoi käristää nahkaansa.

Jonkin ajan kuluttua hän nousi, pyysi naapurilta tulta tupakkaansa ja lähti kuljeskelemaan rannalla.

Toinen tutkimusryhmän jäsen teeskenteli varasta, nappasi ”huolimattoman” kollegansa radion käteensä ja lähti kävelemään ripeästi rannalla samoilevasta uhrista poispäin.

Kuten arvata saattaa, tutkijamme vieressä makaileva tutkittava oli harvoin halukas puuttumaan tilanteeseen mitenkään. Miksi hankkia itselleen ties millaisia harmeja?

Vain neljä kahdestakymmenestä koehenkilöstä yritti estää varasta.

Kun tutkijat muuttivat koejärjestelyä hiukan, tulokset muuttuivat radikaalisti.

Tällä kertaa (jo varmaankin hyvin ruskettunut) tutkija pyysi tulen sijaan naapuria vahtimaan tavaroitaan, kun hän lähti kävelylleen. Luonnollisesti jokainen lähimmäinen vastasi pyyntöön myönteisesti.

Nyt johdonmukaisuuden laki näytti voimansa.

Kahdestakymmenestä koehenkilöstä peräti 19 ampaisi varkaan perään, pysäytti hänet ja vaati selitystä. Usein he kävivät käsiksi näpistelijään ja nappasivat radion takaisin.

Tutkijaryhmä toisti kokeen myös pikaruokalassa, jossa ”varas” sieppasi naisen pöytään jättämän salkun. Jos uhri oli pyytänyt vieressä istuvaa asiakasta vahtimaan tavaroitaan, jokainen kahdeksasta koehenkilöstä pysäytti varkaan.

Muussa tapauksessa vain yksi yksi kahdeksasta* reagoi varkauteen.

Toki on selvää, ettei johdonmukaisuuden laki toimi sataprosenttisesti. Joukossamme on aina niitä, joille sitoumukset ovat pelkkää ilmaa.

Tieteisromaanistaan Uljas uusi maailma tunnettu Aldous Huxley (1894-1963) totesikin tyylilleen uskollisesti, että kuolleet ovat ainoita todella johdonmukaisia ihmisiä.

Katso asiakasta silmiin ja pyydä häntä vahvistamaan, että hän aikoo toimia sovitulla tavalla. Se ei maksa mitään, mutta vaikuttaa useimpien käytökseen.

*Ikävä kyllä häiriöistä suivaantunut ravintolapäällikkö heitti tutkijat ulos kesken kokeen, joten siihen ehti osallistua vain 16 koehenkilöä. Mutta silti tulokset olivat vakuuttavia.

Lähde: Moriarity, T. 1975. Crime, commitment, and the responsive bystander: Two field experiments. Journal of Personality and Social Psychology 31:370–376.

6 vastausta

  1. Näin mutuna, ehkä kyse ei ole niinkään johdonmukaisuudesta vaan siitä, että ihminen haluaa olla luottamuksen arvoinen? Hänelle on annettu tietty tehtävä ja hän haluaa osoittaa pystyvänsä hoitamaan sen. Kai tätäkin voi tietysti johdonmukaisuudeksi kutsua, mutta itse käyttäisin jotain muuta termiä. Itse takana oleva pointti on toki hyvin mielenkiintoinen ja ajatuksia herättävä.

    1. Maija, kiitos kommentistasi!

      Juuri tuo mainintani kognitiivisesta dissonanssista (huh!) selittänee sitä, miksi puhun johdonmukaisuudesta.

      Kognitiivinen dissonanssi tarkoittaa sitä, että joku tietää toimivansa omien tavoitteidensa tai arvojensa vastaisesti. Se taas aiheuttaa monenlaista henkistä oireilua + ehkä vaikuttaa jopa fyysiseen terveyteen.

      Johdonmukaisuudella viittaan päinvastaiseen tilanteeseen, jossa ihminen yrittää välttää moisia sisäisiä ristiriitoja. Se saa hänet toimimaan asenteisiinsa, tietoihinsa tai arvoihinsa nähden johdonmukaisesti. Sitä lupaustenkin pitäminen lienee.

  2. Tämä on mielenkiintoinen ilmiö. Ja erityisen mielenkiintoiseksi se muuttuu, kun siirrytään kasvokkain tapahtuvasta kommunikoinnista esim. online-ympäristöön. Siinä on hankalampi hakea katsekontaktia (jos ei nyt videota oteta huomioon) tai saada muuten asiakas henkkoht. johdonmukaisuusnalkkiin.

    Yksi keino on kuitenkin osoittautunut hyvin toimivaksi: asiakkaan intresseihin pureutuva monivalintakysely, mielellään vielä monen sivun mittainen. Siinä asiakas tulee antaneeksi lausuntoja itsestään, mieltymyksistään ja arvoistaan… ja kun sen perään esitetään tarjous, on aika paljon todennäköistä että tuntee tarvetta toimia sen mukaan mitä juuri tuli sanottua.

    Ei vesitiivis metodi, mutta aika hyvin se on toiminut, siitäkin huolimatta että vie jonkin verran aikaa tehdä. Jos on Cialdininsa lukenut niin sen kyllä saa toimimaan…

    1. Juho, luulen, että olet aivan oikeilla jäljillä.

      Monissa käyttäytymistieteilijöiden tutkimuksissa näyttää olevan osana koejärjestelyä ns. self affirmation -vaihe (mitä sekin lienee suomeksi, ”itsevahvistus” vai?).

      Sehän on juuri tuollainen kuvaamasi kaltainen kysely esimerkiksi osallistujan mielipiteistä, arvoista tai moraalikäsityksistä. Takoituksena on, että koehenkilö joutuu pohtimaan asioita ja tekemään itselleenkin selväksi, mikä hänen kantansa on.

      On tosi mielenkiintoinen juttu, että itsevahvistusvaihe vaikuttaa siihen, miten suvaitsevainen tai suvaitsematon ihminen on sen jälkeen.

      Itse olisin kuvitellut, että oman kantansa kanveesiin naulannut muuttuisi vain jyrkemmäksi vastarannankiiskiä kohtaan. Todellisuudessa näyttää käyvän päinvastoin. Omasta näkemyksestään varma ottaa vähemmän pulttia vastustajien mekkaloinnista.

  3. Olin jo liittymässä Edisteen Gurukerhoon sen laadukkaan sisällön vuoksi. Täytin yhteystietoni (sillä kertaa ihan oikeilla tiedoilla) ja juuri ennen kuin olin painamassa lähetä-nappia tulin ajatelleeksi että mihinkähän näitäkin yhteystietoja tullaan nyt tai tulevaisuudessa käyttämään ja lähdin etsimään sivuilta rekisteriselostetta.
    Miksei Ediste oy:n tai sen Gurukerhon rekisteriselostetta ole nähtävillä firman nettisivuilla?

    1. Tuomas, kiitos aivan oikeaan osuvasta palautteestasi! Laitamme tämän asian tiptop-kuntoon heti alkavalla viikolla.

      Toivottavasti sitten pääset turvallisin mielin liittymään kerhomme jäseneksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Crazy chemist with a failed experiment, explosion in laboratory
Jari Parantainen

Vain supertähtien tuotteistaminen unohtui

Jopa maailman tunnetuimpien gurujen asiantuntemus muuttuu rahaksi hyvin nihkeästi – ainakin, jos palvelujen tuotteistaminen unohtui. Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja Steven D. Levitt kertoi hiljattain omasta firmastaan, joka ei menestynyt.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.