Etsi kirjoituksia
Close this search box.

Kirja alkaa kannesta

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Kirjaprojektin ensimmäisiä vaiheita on keksiä kirjalle kansi. Ilman sitä opuksen markkinointi ei oikein pääse käyntiin.

Seuraavat kaksi kirjaani ilmestyvät keskiviikkona, syyskuun 1. päivänä 2010. Tai täsmälleen ottaen meidän kirjamme ilmestyvät.

Ensimmäisen kirjan nimi on Gurumarkkinointi. Yhtiökumppanini Antti Apunen on teoksen toinen kirjoittaja.

Toisen opuksen nimi on Gurumarkkinoijan hunajapurkki. Sen kanteen painetaan Antin nimi ensin, itse soitan kakkosviulua.

Ensimmäinen opus on tarkoitettu asiantuntijoiden esimiehille. Se keskittyy strategiaan ja johtamiseen.

Toinen kirja on käytännöllinen opus. Se on tarkoitettu markkinoijalle. Jos ensimmäinen jauhaa strategiaa, kakkonen käsittelee sitten taktiikkaa.

Aloitamme kirjojen ennakkomyynnin kerrankin ajoissa. Julkaisupäivään on aikaa runsaat 10 kuukautta.

Joudumme siis kuvaamaan ostajaehdokkaille jotain sellaista, mitä ei vielä ole olemassakaan.

Ensimmäisten markkinointitehtävien joukossa onkin pusertaa kirjasta kuva. Se on yllättävän tärkeä juttu edelleen. Kuvaa varten tarvitaan teokselle tietenkin kansi.

Mutta sitten päästäänkin mielenkiintoiseen pohdintaan: millainen hyvä kirjan kansi on?

Uhrasin asialle tunnin ja taitoin tällaiset ensimmäiset luonnokset:

Gurumarkkinointi-kirjan kansiluonnos 1.
Gurumarkkinointi-kirjan kansiluonnos.
Gurumarkkinoijan hunajapurkki -kirjan kansiluonnos
Gurumarkkinoijan hunajapurkki -kirjan kansiluonnos.

Olin jo ehtinyt pajattaa kansien merkityksestä myös lempikustantajalleni Talentumille. Niinpä sieltä kustannustoimittajamme Liisa Poikolainen lähetti alustavia kansiluonnoksia ihmeteltäväksemme.

Hahmotelmissa on jäljellä yksi kakkoskirjan työnimistä, eli Gurumarkkinoinnin niksikirja. Se siis muuttuu vielä hunajapurkiksi. Mutta siitä viis, Talentumin ehdotukset näyttävät tältä:

Gurumarkkinoinnin niksikirja – Talentumin kansiluonnos 1.
Gurumarkkinoinnin niksikirja - Talentumin kansiluonnos 2
Gurumarkkinoinnin niksikirja – Talentumin kansiluonnos 2.
Gurumarkkinoinnin niksikirja – Talentumin kansiluonnos 3.
Gurumarkkinoinnin niksikirja – Talentumin kansiluonnos 4.

Nyt pyydän apuasi. Voisitko kertoa näkemyksesi ja vastata kaikkiin tai osaan seuraavista kysymyksistä:

  1. Mikä oheisista kirjan kansiluonnoksista on paras. Miksi?
  2. Jos olisit itse ohjaimissa, millaisen kannen haluaisit?
  3. Mitkä ovat ylipäätään hyvän bisneskirjan kannen ominaisuudet / kriteerit?

Entä tarvitsetko jotain lisätietoa, jotta voisit kommentoida ja/tai perustella näkemyksesi?

57 vastausta

  1. En mahda mitään, mutta Talentumin luonnokset ovat hiukkasen huvittavia. Ensimmäiset viittaavat jotenkin menneeseen Neuvostoliittoon ja työnsankareihin ja jälkimmäiset kaksi ovat grunge- tyylineen tuovat mieleen opuksen jostain 70-luvulta.

    Eniten pidän hunajapurkki- kuvasta

    1. Samaa mieltä karin kanssa. En tarttuisi tällaiseen kirjaan.

      Kolmonen ja nelonen vaikuttavat sotaisilta ja ykkönen ja kakkonen työnsankareilta. Järkyttävää.

      Hunajapurkki rulettaa.

  2. Terve

    1) Täytyy kyllä todeta että yllättävän latteat ehdotukset ovat tallentumilla esittää. Sinäänsä ihan hienot retro kannet, ei siinä mitään, mutta ei mielestäni kovin myyvät tai silmään pistävät.

    Mielestäni paras kansi on gurumarkkinoinnilla. Se saa hymyilemään ja tarttumaan kirjaan kaupan hyllyssä. Hunajapurkki seuraa hyvänä kakkosena, tosin se vaikuttaa enempi talentum:in tekemältä. Kirjan nimi on hunajapurkki, niin laitetaan kanteen hunajapurkkin kuva.

    2) Mielestäni olet onnistunut hyvin edellisissä kirjoissasi. Hieman erilainen koko on eduksi. Myös kansia leimaa laatu ja selkeys.

    3) En osaa vastata mitkä ovat hyvän kannen ominaisuudet, mutta tärkeät ne kannet ovat. Usein tulee nettikirjakauppoja selattua ajankuluksi. Jos en hae mitään tiettyä kirjaa niin kyllä kansien mukaan valikoin mitkä avaan uudelle välilehdelle tarkempaa tutkiskelua varten.

  3. Olen samaa mieltä, en itse lähtisi talentumin ehdotuksien pohjalta työstämään oikein mitään. Tuo hunajapurkki on erittäin hyvä, ja saanee ihmiset tarttumaan siihen kaupassa kuten yllä jo kerrottiin.

    Ykköskirjasta taas en olisi niinkään varma, onko toi propellihattu hyvä. Tulee mieleen lastenkirja. Toisaalta sekin on vähän erilainen ja saa tutkimaan teosta lähemmin.

  4. Talentumin ehdotukset ovat muodikkaita ja kuvaavat hyvin tämänhetkistä grafiikkavirtausta, jos olet yhtään seuraillut mainostoimistojen suoltamaa mainosgrafiikkaa niin tiedät varmasti mitä tarkoitan.

    1) Vipperälippalakkikuva on paras. Itse päädyin lukemaan ensimmäisen kirjasi (ja kaikki loput sitä myöten) sukkuloidessani kirjastossa ja katsellessani ympärilleni. Sissimarkkinointi-kirjan kansi jäi mieleen markkinointikirjojen harmaasta massasta, ja jouduin puolen tunnin kuluttua poistuttuani kirjastosta hakemaan sen, koska se jäi kutkuttamaan mieleeni.

    2) Kannessa tulisi olla särmää. Siksi lähtisin kehittämään vipperähattu-ideaa. Hunajapurkki on riskaabeli nimi, sillä kaikki eivät välttämättä tiedä mitä tarkoitat hunajapurkilla ja kirja jää herkästi hankkimatta.

    3) Mielenkiinnon on herättävä. Jos oma nimi ei ole tunnettu niin mielenkiinto on herätettävä jotenkin muuten. Jorma Ollilan bisneskirjan ei tarvitse olla kanneltaan erikoinen, sillä kaikki haluavat lukea sen kirjoittajan menestyksen vuoksi, mutta pienissä piireissä tunnetun täytyy herättää huomio jotenkin muuten. Hyvä nimi on elinehto ja koukuttava iskulause avustaa. Kun onnistunut visuaalinen osuus kruunaa kokonaisuuden, niin satunnaisesti kirjoja kaupassa pläräävä saattaa sen hankkia uteliaisuuttaan.

  5. Ensisilmäys tärkeää,
    siksi en paljoa tutkinut kuvia
    enkä kysymyksiäkään.

    Jarin luonnos lämmin ja selkeä,
    Talentumin luonnokset kylmiä ja epäselviä.

    Nyt vain pitäisi tietää kumpi toimii paremmin 🙂
    -> Talentum voisi palkata konsultin asialle :=)

  6. Komppaan Jesseä: hunajapurkki on toimiva, mutta propellille en lämpene.

    Toisaalta koko kysymyksenasettelu on osittain turha. Kun Jari esittelee lopulliset kirjankannet – ovatpa ne mitkä tahansa – ne jäävät blogin ansiosta katsojan mieleen. Niinpä kirja tunnistetaan myös kirjakaupassa ja netissä, vaikka sen kannessa olisi mummo ja vaaleanpunaista pitsiä.

    Mutta millaiset ovat hyvät bisneskirjan kannet ylipäätään? Parasta on, jos kannessa konkretisoituu jokin teoria tai väline valokuvana tai piirroksena (vrt. hunajapurkki). On turha yrittää grafiikalla kuvata jotain abstraktia käsitettä, jos asiasta voi rakentaa konkreettisen vertauksen.

  7. Tervehdys,

    Kirjoja odotellessa, kommentteja.

    1) Itse tekemäsi kannet ovat tunnelmaltaan hyviä, raakileita ehkä, mutta designauksella niistä voisi tulla hyviä. No, ehkä johtamisopuksessa propellipään käyttöä voi vielä miettiä.

    2) Talentumin kansiluonnokset 3 ja 4 ovat harvinaisen tylsiä. 1 ja 2 olisivat hyviä ja sopisivat ”yleiseen linjaanne” jos puhuttaisiin sissimarkkinoinnista. Gurumarkkinointi on kuitenkin ehkä jotain muuta kuin maastopuvussa metsässä tetsaamista.

  8. Joo-o. Talentumin kirjakannet olivat arkistoista repäistyjä grafiikoita, joilla ei ollut mitään tekemistä itse aiheen kanssa. Jos tuon tyylisen grafiikan saisi yhdistettyä aiheeseen, voitaisiin puhua asiasta uudelleen. Niistä valittuna paras on toinen ylhäältä. Siinä on suora yhteys niksikirjaan ja oivaltavaan lukijaan.

    Itse vastustin hunajapurkkia silti eniten. Se on minusta liian kliininen, liian itsestäänselvä ja tästä johtuen hippasen tylsä. Hunajapurkin rakentaminen ei ole mikään itsestäänselvyyksien jana, vaan se vaatii omistautumista ja raakaa työtä. Toki jos tuote on niin valmis, että ihmiset jonottavat sen luokse, niin tuo viesti riittää. Ymmärsin kuitenkin, että kirjassa kerrotaan myös gurutoiminnan rakentamisesta, ei pelkästään sen myymisestä.

    Jos Hunajapurkki-kirjan kannen purkki olisi täynnä mehiläisiä ja hunaja vasta pohjalla, olisi viesti aivan eri tasolla: ”et saa mitään ilmaiseksi, mutta sen tavoittelu palkitsee”.

    Kuva-aiheista paras oli eka. Kuva itsessään on kyllä kömpelö, vaikka idea on kohdallaan. Propellipään katse kohdistuu väärään suuntaan ja nuo hassut varjot seinällä näyttävät täysin epäluonnollisilta. Paras aihio silti näistä tarjotuista, onko oikeasti tarkoitus ottaa näistä joku käyttöön vai oliko kyseessä ensimmäinen vedoskierros?

    1. Näin alussa on tärkeää saada kirjalle jokin hahmo. Kaikki ehdottamani versiot ovat sikäli vasta luonnoksia. Mutta kohtalainenkin ilme on parempi kuin ei ilmettä lainkaan.

      Tähän tulee jokainen törmäämään omissa kirjahankkeissaan. Käytännössä kustantajan on aika vaikea laatia esitteitä, verkkosivuja sun muita ilman, että kirjasta on kuvaa. Kun se puuttuu, arvokasta myyntiaikaa saattaa palaa jopa kuukausia turhaan patusteluun. Siksi kannet on mietittävä ainakin johonkin kuntoon heti aluksi.

      Omasta mielestäni kirjan kansiin pätee montakin nyrkkisääntöä, joita ei kannata ohittaa muuten vain. Mutta palaan niihin sitten, jos kukaan muu ei tule samoja esittäneeksi.

  9. Propellipelle on kömpelö…
    Jotenkin kuvittelen ymmärtäväni, mitä haet takaa (guru ei välttämättä kulje liituraidassa/ulkonäkö ei ole tiedon tae?), mutta joku siinä ei toimi. En ostaisi, jos valinta pitäisi tehdä pelkästään kannen perusteella enkä ”tuntisi” kirjoittajaa ja kirjoittajan ajatuksia virtuaalisesti.

    Hunajapurkki-idea on omasta mielestäni parempi.
    Tuo purkki on vähän yksinäinen tuossa… se vaatisi jotakin vauhtia ympärilleen.

    Mutta yhtä kaikki, kuten jo yllä on todettu, ovat huomattavasti parempia kuin kaksi alinta versiota. Ne tuovat mieleeni jonkun kirpputorikirjan, joka ei käy kaupaksi.

  10. Ensimmäinen kansi on hauska, tarttuisin siihen, samoin toiseen, mutta Talentumin vaihtoehdot jäisivät hyllyyn.

    Propellipäätä tosin voisi vielä hioa jotenkin. Tarkoitan, että se ei saa kuitenkaan pysähtymään ihan yhtä hyvin, kuin Sissimarkkinointikirjan kuva. Ja hunajapurkki-kuva on ”ihan kiva”, eli siitä puuttuu hauskuus / oivaltavuus / kaksimielisyys / muu särmä. Ja ne muut kannet: eivät herätä mitään tunteita.

  11. Vaikka kirjaa ei kannata koskaan arvioida kansien perusteella, me valitsemme kirjan yllättävän usein kansien perusteella, jos emme ennakkoon tunne sisältöä.

    Ensimmäisenä tuli mieleen kysymys, kuka ostaa kyseisen kirjan? Graafikko? AD? Minä?

    Ehkä kaikki niistä, mutta minä ostaisin noista vaihtoehdoista ehdottomasti propellipään. Se on juuri niin hauskan särmä, rohkea ja erikoinen, jopa siloittelematon, joten se houkuttelee minua eniten.

    Lisäksi, koska tässä kohtaa tiedän kyseessä olevan Jarin ja kumppanien tekele, se olisi eniten juuri heidän näköisensä. Enkä tarkoita tällä sitä, että Jari tai Apunen olisivat propellipäitä, vaikka voivatkin olla, eikä siinä ole mitään pahaa, vaan tarkoitan sitä itseironiaa, jollaisesta pidän erityisen paljon. Kaverit nähtävästi luottavat itseensä, kun lyövät propellipään kanteen.

    Hunajapurkki on myös hyvä. Kuten joku mainitsi, kliinisempi, rauhallisempi, joten sisällöltä voisi odottaa ehkä jotain jollain tavalla syvällisempää pohdintaa, ehkä myös raskaampaa tai rennompaa (en tiedä kumpaa) luettavaa kuin propellipään kirja.

    Talentumin versioista kaksi alimmaista ovat ihan hirveitä. Jos en tietäisi sisällöstä, kirja jäisi aina hyllyyn. Samoin kävisi Talentumin kahdelle muulle vaihtoehdolle. Miksi Gurumarkkinointi olisi jollain tavalla venäläistä ja/tai taistolaista? En minä halua myydä ja markkinoida mitään venäläisittäin, vaikka siellä osattaisiin kuinka hyvin markkinoinnin niksit.

    Kolmanteen kysymykseen on aika vaikea vastata. Kansien pitää joka tapauksessa herättää kaupassa jotain tuntemuksia. Sen pitää herättää jotain mielenkiintoa sisältöä kohtaan. Sen pitää saada minut tarttumaan kirjaan, koska muuten se ei koskaan kävele kanssani kassalle, ellei sillä ole omia jalkoja.

    Viimeisin kirja, jonka ostin pelkästään raamatullisten kansiensa vuoksi oli tämä. Kirjassa on vielä kullatut sivujen päädyt, joten se tosiaan näyttää Raamatulta. Ihan hyvä ostos.

    Donald Trump kannessa myy tietylle kohderyhmälle minkä tahansa kirjan, mutta en tiedä, löytyykö Suomesta vielä niin vahvaa kasvoa, että sen voisi lätkäistä bisneskirjan kanteen. Jos löytyisi, se ehkä olisi paras. Ainakin sitä käytetään jonkin verran. Kasvot myyvät.

    Kansi on kirjan mainos, joten siinä on ne samat ongelmat, jotka ovat mainoksissa. Graafisen alan ammattilaiset eivät osaa katsoa niitä Tauno Tasalakin silmin. Graafikot hakevat kansista varjoja ja asentoja tai muita älyttömiä juttuja, joita Tauno ei koskaan edes opi katsomaan, vaikka mahdollisesti haluaisi. Tauno katsoo kantta lapsen silmin ja joko pitää siitä tai ei.

  12. Talentumin kaksi ylintä ehdotusta ovat tosiaan kuin jostain neuvostopropagandan materiaalista väsätyt. Alimmat kaksi puolestaan on väsätty StockPhoton kuvien pohjalta, itseltäkin muuten löytyy ko. tekstuurit kovalevyn kätköistä. Ei mitään aasinsiltaa itse aiheeseen yhdelläkään ehdotuksella.

    Jarin omat kannet puolestaan ovat omalla tavallaan loistavia, tosin liika hiominen voi viedä niistä munan. Mutta ehkä tuo propelipää voisi olla jotain muuta…mitä?

  13. Mietin vielä, että pitäisikö hunajapurkkikannessa olla vihainen ampiainen/mehiläinen/karhu tuomassa särmää?

    Lukijahan on se vihainen otus, joka haluaa päästä purkin hunajaan käsiksi…

  14. Ensimmäiseen kirjaan laittaisin propellipään tilalle näkymän tetrispelistä, jossa juuri kolme alinta riviä tulee juuri täyteen ja muuttuu kultaharkoksi.

    Hunajapurkkikuvasta puuttuu oikealta ylhäältä lähestyvä mehiläisparvi, joissa mehiläisillä on ihmisten päät;)

    Tämmöisiä outoja ajatuksia tuli ensimmäisenä mieleen…

  15. Mikäli kirjan hinta on 50e+ niin en ostaisi kirjaa jonka kannessa on propellihattu, vaikka muuten hyvä kansikuva onkin. Sen sijaan Hunajapurkin kansi on ihanteellisen simppeli ja jotenkin oudolla tavalla koukuttava.

    Talentumin ehdotukset ovat jo päällikuvaltaan niin ahdistavia, etten todellakaan tarttuisi kirjaan lukeakseni edes takakantta. Totta puhuen talentumin kansikuvat ovat niin vanhoillisia, etten huomaisi tulkita kirjoja etsimikseni markkinointikirjoiksi.

    Ko. kansilla kuvitetun kirjan voisin kuvitella löytäväni kirpputorilta parin euron hintalapulla varustettuna. Mikäli huomaisin, että kirjoittajana on ollu Jari Parantainen, niin tarttuisin kyllä kirjaan tarkistaakseni, että onko kyseessä sama henkilö ja että onkos nämä jotain Jarin esikoiskirjoja kun näin vanhanäköiset kannetkin.

    Talentumin kannet näyttävät kuluneilta ja vanhoilta. Tällä hetkellä on muotia ostaa valmiiksi kuluneennäköisiä merkkifarkkuja, mutta mielestäni kirjoissa ei kyseinen villitys toimi. Ainakaan vielä.

    Hunajapurkkikansi on ehdoton lempparini. Propellihatusta vielä sen verran, että mikäli esittelyteksti ei ole aivan uskomaton ja omaa luokkaansa, en kirjasta maksaisi uutena 30euroa enempää.

    Bisneskirjan kanne pitää olla houkutteleva, ammattimaisuutta huokuva, mutta samaan aikaan asiallinen ja mielenkiintoa herättävä.

  16. Mää veikkaan, että olet tilannut Talentumilta vasiten kaikkein kaameimmat kannet…?

    Propelipää on minusta mainio. Samaa henkeä kuin aikaisemmissa kirjoissa. Hunajapurkki on puolestaan vähän kliininen. Siihen vois tyrkätä kuvan jostain perhosrysästä tai muusta vastaavasta pyydyksestä.

  17. Propellihattukansi on rehellisesti sanottuna kammottava ja antaa kaikkea muuta kuin mielikuvan laadukkaasta sisällöstä. Josko on haettava analogiaa sisällön ja kansitaiteen välillä, miettisin kulmaksi mieluummin kultaharkkoa tai vaikka ruoskaa, kuohuvaa ja ruusuja.

    Hunapurkkikannesta mieleeni tulee keittokirja. Ideassa on kuitenkin sympaattinen idea, mutta se vaatisi rohkeutta ollakseen kiinnostava.

    Talentumin ideat ovat trendikkäitä, mutta mikäli tekstinne kirjoissa on yhtä provosoivaa kuin blogissa, niin turhan munattomia. Kultamunattomia.

  18. Ps. Sissimarkkinoinnin kansi on upea. Ostaisin heti, jos vastaan tulisi.

  19. Mikä / millainen on kohderyhmä? Määrittely varmasti vaikuttaa suunnittelutyöhön. Tavoitteletko uusia asiakkaita, jotka eivät tunne hunajapurkkia tai kirjailijoita nimeltä?

    Paljon tässäkin porukassa siteerattu Seth Godin osaa ”paketoida” ajatuksensa loistaviin kuoriin, jotka taatusti herättävät huomion ja tarttuvat matkaan. Hyviä ideoitaha ei aina tarvitse itse keksiä. Kirjan kansia löytyy hänen blogisivultaan.

    1. No niin Jussi, kysyt oikeita kysymyksiä – hienoa!

      Gurumarkkinointi-kirjan tärkein kohderyhmä on keskisuurten ja suurten yritysten johtajat ja nimenomaan asiantuntijoiden esimiehet. Firma myy huipputekniikkaa tai asiantuntijapalveluja.

      Näiden johtajien ongelma on se, että a) erillistä myyntitiimiä ei ehkä ole lainkaan – tai se on aika pieni ja b) asiantuntijat ovat (ja haluavat pysyäkin) muiden kiireidensä vuoksi etäällä markkinointi- ja myyntityöstä.

      Kirja tarjoaa ratkaisuja, joiden avulla johtaja voi tarjota asiantuntijoilleen motivoivia, heidän omaan osaamiseensa liittyviä tavoitteita. Tällä kertaa hyöty ei kuitenkaan jää yksin asiantuntijan riemuksi, vaan samalla firman johto saa aina vain fiksummista ammattilaisistaan uutta potkua markkinointiin.

      Osaaminen siirtyy yksilöiltä firman taseeseen. Henkilöriskit pienenevät. Samalla uusien, lupaavien kykyjen rekrytointi helpottuu.

      Gurumarkkinoijan hunajapurkki on tarkoitettu em. yrityksen markkinointijohtajalle tai -päällikölle, jonka johtoajatus on päässyt katoamaan. Firmalla ei oikein ole kilpailijoista erottuvaa viestinnän linjaa, eikä sitä ole näköpiirissäkään.

      Hän on ehkä etsinyt apua mainostoimistosta, mutta yksittäiset kampanjat eivät ole tuottaneet kaksisia tuloksia. Ulkoistettu telemarkkinointikin on alkanut piiputtaa, kun päättäjät eivät enää suostu ottamaan myyjiä vastaan.

      Opus kertoo kädestä pitäen, miten markkinoija rakentaa pitkälle automatisoidun, asiantuntijoidensa maineen varassa puksuttavan imumarkkinoinnin järjestelmän – tietenkin gurumarkkinoinnin oppien mukaisesti!

      Lukija pääsee kampanjaluonteisesta ryntäilystä pitkäaikaiseen ja tappavan tasaisesti asiakkaita koukuttavaan työhön. Kaiken lisäksi tämä markkinoijamme pystyy vihdoin mittaamaan (ja siis todistamaan) työnsä tulokset.

      Kirjojen kohderyhmä ei tietenkään ole hatusta repäisty. Kuvaus on suoraan tyypilliseltä asiakaskäynniltämme.

  20. Loistavaa! Kohderyhmä on rajattu tarkasti, joten viestin ( kannen ) räätälöintiä ei tarvitse tehdä henkilökohtaisen taiteellisen maun perusteella. Minulla ei ole esittää konkreettisia ideoita, mutta johtajille myydään raha edellä ja markkinointiväelle luovalla ja erottuvalla idealla. Talentumin versioista ei löytynyt kumpaakaan. Propelipää on hyvä idea. Gurumarkkinointi sanan löisin isolla kanteen.

  21. Hiukan halvan vaikutelman jätät omilla versioillasi (etenkin räiskäle). Lisäksi etenkin propellipääversio muistuttaa liiaksi aiempia kirjojasi. Kieltämättä tyyli on melko itsesi näköinen, mutta jos ei sinua ennalta tunne, mietin, mahtaako kirjoja ostava kansa ottaa asiasi tarpeeksi vakavasti. Vaikka kijoitatkin hauskasti, olet kuitenkin asiantuntija, etkä mikään helppoheikki tai huumorikirjojen sarjatehtailija. Talentumin kannet ovat kyllä vielä huonompia.

    Aiempaan liittymättä; aikakauslehdissähän on tutkimusten mukaan edullisinta täyttää kansi hirveällä määrällä nostoja sisällöstä. Toimisikohan tämä myös kirjoissa?

    Hunajapurkkikansi on hiukan tylsä, mutta nimi toimii

    1. Antti, luulen, että olet jäljillä. Nimittäin yksi rapakon takaa tulevan bestsellerin tunnusmerkeistä on se, että kannessa saattaa olla aika paljonkin tekstiä kirjan sisällöstä. Ainakin alaotsikko on usein aika pitkä virke, joka kertoo kirjan idean napakasti. Luulen, että suuressa maailmassa kansia on oikeasti jopa testattu. Todennäköisesti tekstin määrä ei ole siis sattumaa.

      Siitä olen samaa mieltä, että halvan vaikutelmaa kannesta ei saisi tulla. Mutta eiköhän ammattigraafikko hoida sen asian kuntoon aika helposti.

  22. Talentumin ehdotuksista vain kakkosvaihtoehto oli hyvä, mutta sekin on mennen talven lumia. Jos kirjan nimi olisi: ”Sissimarkkinointi”, niin tuo Tuntematon sotilas teema olisi ok. Nyt sekin ampuu ohi.

    Omat ehdotuksesti ovat jo varsin hyviä. Jopa sellaisia että ne voisivat kelvata ellei parempaa ideaa tule mieleen. Ihan kuningas-luokkaa ne ei ehkä mun mielestä ole, mutta ei huonoja.

    Omasta mielestäni tämän tyyppisen kirjallisuuden parhaita kansia ikinä on nämä: https://www.newgeekontheblock.com/storage/post-images/godin.jpg
    https://www.tvonlinesurveys.com/enquete/unleashing-the-ideavirus_.jpg

    Röyhkeää, huomiota herättävää ja haastaa lukijan! Lisäksi kansi kertoo jo sisällöstä yhtä paljon kuin ingressi lehtijutusta. Näissä tapauksissa, jo pelkän kannen näkeminen kertoo, mitä sisällä on ja että kannattaako siihen hukata rahaa. Kansi on kirjan paras mainos – ihan sellaisenaan. Varsin lehtimainosmainenkin lähestymistapa toimii.

    Ja miksi ei toimisi? Onhan tilaakin käytettävissä suunnilleen saman verran!

    Noista omista kansistasi kansista Hunajapurkki on sikäli paras että se kertoo että sisältö on arvokasta. Propellipää ei sitä tee, mutta tykkään sen rohkeudesta!

    Voisiko ajatukset yhdistää?

    Entäs yläpalkissa oleva teema:
    – Bill Gatesin näköinen mies, kainalot märkinä ja pari käsittämättömän kuumaa daamia pörräämässä kummallakin puolella… seteleitä sataa taivaalta ja hunajapurkki on se yrittäjä (kirjan luettuaan) ?!

    1. Koivulahti, kiitos kommenteistasi!

      Tuo Seth Godinin All Marketers Are Liars -kirjan valehtelijakansi on mielenkiintoinen juttu, koska uusimmassa painoksessa se on vaihdettu kokonaan toisenlaiseksi.

      Olin aika yllättynyt, että juuri tämä kirjailija alkoi jänistää. Seth Godin nimittäin kertoi hiljattain blogissaan, että kirjan alkuperäinen nimi sai monet lukijat loukkaantumaan: syyttääkö Godin minua valehtelijaksi!?

      Olen itsekin saanut kuraa niskaan Sissimarkkinointi-kirjan kannesta vaikka kuinka paljon. Kuva pikkuhousujaan esittelevistä sisseistä ei todellakaan miellytä kaikkia. Mutta silti (tai ehkä osittain senkin takia) se on eniten myyty kirjani. Ainakin kannesta voi jokainen olla jotain mieltä. Useimmiten kannet ovat niin mitättömiä, etteivät ne herätä tunteita sen enempää puolesta kuin vastaankaan.

      1. Niin.. Kikka, Frederik ja Nylon Beat sen todistaa: ”Jos kukaan ei sitä vihaa, ei sitä myöskään kukaan rakasta!”. Hajuton ja mauton on yhtä tyhjän kanssa, sillä se ei saa kukkaron nyörejä aukenemaan.

        Arvaan että Seth Godinilla oli tuossa syvällisempikin taka-ajatus:
        Hän halusi osoittaa, että välittää yleisöstään. Eikä kannen vaihto seuraavaan painokseen varmasti mikään jättisuuri ongelma ole 🙂

        – Sitä paitsi tuokin on hyvä kansi ja divarit tulevat taistelemaan niistä vanhoista versioista 😀

  23. En tykkää propellipäästä. En tykkää Talentumin ideoista. Hunajapurkki on noista se paras. Siinä on vähän samaa henkeä kuin Godinin ”Meatball Sundaessa”, eli takakannessa voi selittää miksi etukannessa on hunajapurkki. Mutta siihenkin pätee jossain määrin se, että suuressa ja vanhoillisessa yrityksessä jos keskijohdon pitäisi myydä idea ylemmälle johdolle, niin sen pitäisi olla ”vakavastiotettavan” oloinen.
    Rullailin istockphotoa ja siellä oli minusta sopivia:
    11214900 – sopisi sissimarkkinoinnin aavistuksen sotilaaliseen ilmeeseenne.
    9205605 – Moderni versio Gurusta?
    4886795 – Tyylikäs ja silti hauska(?), erottuva ainakin.
    8951883 – tästä leikaten tuo keskimmäinen pää. Guru levittää ajatuksia. Tämä olisi myös vähän sukunäköinen Tuotteistamisen kirjan kanssa.

    Kannen merkitystä ei pidä vähätellä. Kun tilaan kirjoja Amazonista, niin se vaikuttaa aika paljon päätökseen – muiden lukijoiden suositusten lisäksi. Katselin vähän kirjahyllyäni ja huomasin, että tilaan keskimäärin kirjoja, joiden kansi on hyvin yksinkertainen. Eli applemainen design tuntuu toimivan kirjoissakin. Aika monessa on valkealla tai ainakin yksivärisellä pohjalla joku yksinkertainen kuva, kirjan nimi ja tekijä. Ja kuva on aina jotenkin kytkettävissä teemaan helpolla havainnolla. Kantta ei tarvitse miettiä. Yksi parhaista on mielestäni ”Made to Stick” ja oranssilla pohjalla oleva ilmastointiteippipala.

    1. Tommi, kiitos kuvaehdotuksista!

      Sen olemme jo tosiaan huomanneet, että hunajapurkin idea jää (latteudestaan huolimatta) ihmisten mieleen kertalaakista. Sitä ei tarvitse selittää kovin monta minuuttia. Tuo gurujuttu on jo astetta vaikeampi kuvitettava.

      Yksi hyvä kansitesti saattaakin olla tämä: jos kannesta otetaan pois kaikki tekstit, tajuaako siitä silti kertavilkaisulla, mistä kirja saattaisi puhua.

      Pidemmälle vietynä periaate tarkoittaisi myös sitä, että saman kirjailijan tekeleet pitäisi pystyä tunnistamaan juuri hänen opuksikseen ilman, että kannessa lukee sanaakaan. Mutta sellaiseen en ole tainnut törmätä koskaan, että kustantaja olisi alusta asti luonut oman kirjailijabrändin niin jämerästi.

      Enemmänkin kustannustalot yrittävät huolehtia, että kansissa näkyisi heidän oman firmansa linja (logo nyt ainakin, jos ei muuta).

  24. Kaikki on huonoja, aloita alusta.

    Jos nyt välttämättä joku pitää valita, niin sinun tekemät ovat parempia selkeyden vuoksi, mutta kuvitukset menevät metsään. Propellihattupäinen kaveri ei varsinaisesti näytä rahaa takovalta gurulta — ehkä kotikeksijältä, jota ei kahiseva kiinnosta. Hunajapurkin kuvitus on taas mielestäni lapsellinen ja liian alleviivaava.

    Tiedän, että pystytte parempaan.

    1. Ismo, kiitos suorasta palautteestasi!

      Ehkä kuvia ei pitäisi ryhtyä selittelemään. Mutta jonkin verran tiedän, mitä kohderyhmämme (= asiantuntijoiden esimiehet) miettivät.

      Monet heistä esimerkiksi kiroilevat propellihattujensa kirkasotsaisuutta / onnettomia viestintätaitoja / pedanttiutta. Kuvassa ei siis ole guru, vaan esimiehen alainen, josta pitäisi se guru tavalla tai toisella taikoa.

      Se on sitten toinen juttu, onko kuva tai taitto laadukas. Tai että pitäisikö myös gurukirjan kannessa olla mieluummin kuva ratkaisusta (eikä ongelmasta).

      Hunajapurkista tuskin luovumme enää (tässä tulivat taas ne kuuluisat viimeiset sanat). Se on jo ehtinyt osoittaa toimivuutensa, vaikka kyse onkin viiden pennin vertauskuvasta. Sana ja idea jää kaikille mieleen saman tien. Se on tosi harvinaista.

  25. Kun katsoo hunajapurkki-versiota muutaman metrin päästä, näkee vain otsikon ’Hunajapurkki’ ja hunajapurkin kuvan. Guru-asia jää huomaamatta.

    Itse jatkaisin propellipään suuntaan, jos noista joku on valittava.

  26. Eiköhän tämä ala olemaan aika selvä? Kirjoissa ovat hunajapurkki ja propellipää, kun ne ilmestyvät, vai mitä?

    Hunajapurkin oivaltavat kaikki. Se saa selvän puollon melkein joka suunnasta.

    Propellipää saa yhtä paljon puolesta kuin vastaan olevia kommentteja, joten se menee booty call -kannen kanssa samaan sarjaan, koska se herättää tunteita. Toimii siis. Booty call -kansi on loistava!

    Tommin ehdottamat kuvat eivät ole aikaisempien kirjojen linjan mukaisia. (Eivät kyllä oikein istuneet muutenkaan silmääni) Olen samaa mieltä, että kirjojen pitää näyttää tekijöiltään, varsinkin kun on kyse kirjasarjasta, jota ilman ei kannata myydä tai johtaa mitään.

    Godinilla on myös huonoja kansia. Yhden Godinin kirjan jätin juuri hyllyyn, kun siinä ei puhutellut kuin tekijän nimi.

    Olennaista on kannen antama ensivaikutelma, ei se, onko siinä taitto- tai grafiikkamielessä virheitä tai ammattitaidottomuuksia. Niitä pohditaan joka tapauksessa vasta ensivaikutelman jälkeen.

    Joka tapauksessa hienosti aloitettu ennakkomarkkinointi. Koska kirjoja voi tilata? Pitchmen-tyylinen ennakkotilauslaskuri blogin kylkeen, tilaa tästä -napin kohdalle?

    1. Sami, koska olet blogisti, saat tietenkin kirjat maksutta arvioitasi varten (jo ennen virallista julkaisua). Lisään nimesi tuonne listan kärkipaikalle.

      Kiitos tilauksestasi! Olet siis joka tapauksessa ensimmäinen, vaikka laskua emme lähetäkään.

      Kirjojen tilauksia otan vastaan jo nyt. Verkkokauppa sun muut lienevät kunnossa viikon tai parin päästä.

      1. Kiitoksia, Jari, tarjouksesta. Maksaisin kyllä ihan mielelläni kirjoista ja annan omat arviotkin ihan vastikeetta. Koen olevani jo etuoikeutettu siitä, jos pääsen lukemaan ne ennen virallista julkaisua.

        Jokaisesta ostamastani kirjastasi olen saanut taskuuni huomattavan paljon enemmän rahaa, jonka kirja on koskaan maksanut. Niistä ostoksista taitaa tulla rahaa taskuun ihan joka päivä, kuten kaikista oppaistasi ja blogiteksteistä.

        Niistä ei voi kuin kiittää.

        Kirjojen mukana saa siis ihan hyvin tulla lasku. Eikö se kirja ole tehty myyntiä varten? Olen oppinut tämän jostakin, mutta en nyt muista, mistä…

      2. Minäkin mieluusti ennakkolukisin ja arvioisin kirjasi, mutta onko niiden sisältö sama kuin näissä verkkojulkaisuissa, vai onko niissä ihan uuttakin sisältöä?

        1. Koivulahti, saat ilman muuta kirjat ennakkoarvioitavaksi!

          Totta kai sisältö pyörii saman teeman ympärillä. Mutta kun opukset ovat tiukasti kysymys-vastaus-muotoisia, niissä asiat on pakko pilkkoa pienempiin kokonaisuuksiin. Sikäli sisältö ei millään ole yksi yhteen blogien tai pikaoppaidemme kanssa.

          Tuo 101 kysymystä -rakenne on osoittautunut hyväksi siksi, ettei sitä tarvitse lukemalla lukea tietyssä järjestyksessä. Opusta on sitä paitsi mukavampi silmäillä lentokentällä, junassa tai muuten vain, jos varsinaiseen syventymiseen ei ole aikaa.

  27. Talentumin kansiehdotukset 1 ja 2 kertovat minulle kirjan sisällön olevan puhdasta propakandaa. Ehdotukset 3 ja 4 ovat puolestaan mitään sanomatonta retroilua. Lukion oppikirjoja. Neuvosto-propaganda ja retroilu on trendikästä juuri nyt, mutta vuoden päästä jo tylsää. Itse pidän propellipäästä. Se kertoo tarinaa. Se kertonee kirjan tyylistä ja toteutuksesta. Tuskin olette nimittäin kovin ryppyotsaista kirjaa kirjoittamassa. Hunajapurkki puolestaan jää vähän kesken. On vain hunajapurkki ja hunajapurkki, torta på torta. Veisin ideaa rohkeasti pidemmälle. Mielestäni Sissimarkkinointi -kirjan kansi toimii juuri sen vuoksi, että se kertoo kirjan näkökulmasta, tyylistä ja sissimarkkinoijan ennakkoluulottomattomuudesta juuri samaa tarinaa kuin kirja itse.

  28. ”Hunajapurkin oivaltavat kaikki.” Minä taidan olla vähän pöpi, kun en oivalla heti, ainakaan samalla tavalla kuin oivalsin propellipään. Jospa hunajapurkissa olisikin sisällä rahaa, raha on aina mukavaa.

    1. Tuumas, et ole pöpi. Tai saatat ollakin, mutta sitä pitäisi pohtia jollain lääkäripalstalla.

      Tarkoitin vain, että kun hunajapurkin idea on avattu parilla lauseella, kaikki ymmärtävät sen idean. Kirjan kanteen & liepeisiin tulee aikanaan sen verran tekstiä, ettei ajatusta tarvitse yrittää keksiä pelkästä kuvasta.

  29. Ei, kun sitä rahaa ei nimenomaan saa laittaa…

    Eiköhän sen nyt itse kukin ymmärrä bisneskirjaa ostaessaan, että tarkoitus olisi saada sen avulla vähän enemmän rahaa vähän vähemmällä vaivalla, vaikka sitä ei rautalangasta väännettäisikään. Tai ei ehkä vähemmällä vaivallakaan, mutta helpommin ehkä.

    Pitää jättää katsojalle oivaltamisen ilo. Ei saa selittää liikaa

  30. Ensifiilikset luonnoksista:

    Propellipää: ärsyttävä, jopa huono – en ostaisi
    Hunajapurkki: ihan jees, raikas – ostaisin
    Talentumit: no huh..

    Ja näistä sitten voi vetää johtopäätökset, kuinka hyvin tarttuisi kouraan hypisteltäväksi jos olisin satunnainen kulkija akateemisessa..

    Värimaailman valinnalla on merkitystä ja itse ainakin miettisin sen tarkkaan. Kuvavalintojen kanssa ei voi olla ikinä oikeassa – mikä uppoaa kehenkin. Jos haluaa varman päälle pelata, niin hilataan räväkkyyden rimaa hieman alaspäin. Nuo 101 kysymystä -iskulauseet ovat hyvänä koukkuna. Vai viljelläänkö samaa tyyliä jo liikaa, vrt. esim. Myynninmurtajat -kannen slogan https://www.myynninmurtajat.fi

  31. Kiitos Jarille kansista, nämä ovat näemmä myyneet jo, ainakin yhden kappaleen;) Suosikkikustantajan yhtenä äänenä voin tunnustaa, että en pidä propellipäästä, hunajapurkissa on kyllä jotain. Talentumin ehdokkaita taidankin olla jäävi arvioimaan. Kannen tekeminen ei ole koskaan kerralla selvä, enkä siksikään oikein jaksa uskoa, että propelli ja hunajapurkki menisivät läpi sellaisenaan, sori. Mutta kirjan ja kannen tekemisen kannalta taidamme olla peräti kiinnostavassa tilanteessa, teos puhuttaa jo, vaikka edes kansia ei ole julkaistu.
    Lainaan kirjakauppiaan sanomana tältä päivältä: ’kirjan kannessa pitää näkyä kirjan ja kirjoittajan nimi selvästi’. Se oli aika hyvin tiivistetty.
    Peräti inhimillinen kokeilu voisi olla paikallaan: laitatko Jari uuden blogin ja esittelet kannet eripäin: graafikon tekemät ensin ja omasi sitten. Ihan vaan testataksemme, josko Pekka Seppäsen kolumni ’Nopein päättää muiden puolesta’ (https://www.talouselama.fi/pelin_henki/article328966.ece) 18.9.2009 pitää paikkansa.

  32. Moi! Olisi myös kiva, jos kaikki kannet olisivat samassa muodossa ja saman kokoisina, siis vain etukansi näkyvillä. Harmi että en (et) muokannut niitä siihen uskoon. Nyt kannet eivät ole samalla viivalla.
    Mutta hienoa kuulla mielipiteitä, ja hajontaa tuntuu olevan, kuten aina.

    1. Liisa & Heikki, kiitos kommenteistanne!

      Olisi kieltämättä ollut hauska kokeilla niin, etten olisi kertonut, mistä mikäkin kansi on peräisin. Olisi se saattanut vaikuttaa keskustelijoidemme mielipiteisiin.

      Muille lukijoille tiedoksi, että Heikki on Talentumin Ammattikirjat-yksikön vastaava kustannuspäällikkö. Liisa puolestaan on kustannustoimittajamme.

  33. Olisiko Talentumilla mahdollisuuksia matkia O’Reillyn Rough Cuts:eja (https://oreilly.com/roughcuts/) ?

    Tässä mallissa kirjan ostaja maksaa siitä, että hän pääsee lukemaan kirjan käsikirjoitusta ja kommentoimaan sitä. Ostaja pääsee lataamaan kirjan tai alkuvaiheessa sen raakileen PDF-tiedostona.

    PDF-tiedostot ovat tietenkin vesileimattuja.

    1. J, tämä on mainio idea, kiitos siitä!

      Kirjasta tulisi taatusti tuplasti parempi, jos sen heikot kohdat löytyisivät jo kirjoitusvaiheessa.

  34. Pyytäisin talentumia vielä kehittelemään jotain uutta tai parantamaan noita versioita. Hunajapurkki on sikäli tylsä että yhtä ideaa ei kannata esittää sekä sanoin että kuvin. Propellihattukuva taas antaa vähän halvan kuvan. Se näyttää kirjalta jonka ihmiset löytävät vasta euron alennuskorista.

  35. Oli niin turvallisia kansia Talentumilta. Onko heillä ajatus siitä että retro tai neuvosto olisi jotain innovatiivista. Ei ainakaan Neuvostoliitto minulle heijasta mitään uutta ja positiivistä.

    Sinun hunjapurkki sinänsä oli hyvä, mutta värit taustalla minusta hukutti kirjan raikkaan sisällön, vaikka sitä ei edes vielä ole kirjoitettu. Sen takia ottaisin hunajapurkin valkoisella taustalla, josta valuu hunajaa ja siihen liitettynä piirretty hyväntahtoinen ampiainen. Laitan kuvan erikseen, jotta saat näkemyksen mitä se voisi olla.

    Gurusta tekisin sarjakuvapiirroksen, jossa guru pukupäällä ilman skragaa, lootusasennossa leijailee matolla yli toimiston muitten työtekijöiden. Matolla voisi olla läppäri ja kännykkä.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Crazy chemist with a failed experiment, explosion in laboratory
Jari Parantainen

Vain supertähtien tuotteistaminen unohtui

Jopa maailman tunnetuimpien gurujen asiantuntemus muuttuu rahaksi hyvin nihkeästi – ainakin, jos palvelujen tuotteistaminen unohtui. Freakonomics-kirjan toinen kirjoittaja Steven D. Levitt kertoi hiljattain omasta firmastaan, joka ei menestynyt.

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Selkopuhe voitti asiantuntijan jorinan

Rooger Doodley pohti Neuromarketing-blogissaan jo kauan sitten, miksi Donald Trumpin viesti tuntuu uppoavan äänestäjiin. Uusimmassa tekstissään (Trump Surprise: Four Neuromarketing Takeaways from the 2016 Election) hän käy läpi muutamia

Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja
Jari Parantainen

Karisma kumpuaa vikkelyydestä

Harvard Business Review (3/2016) kirjoitti Queenslandin yliopiston professori William von Hippelin tutkimuksesta (juu ei, nimi ei ole aprillipilaa). Tulokset kertoivat, että mitä vikkelämmin koehenkilön pää toimii,

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.