Malmin Korupaja mainostaa myyvänsä palautettua ryöstösaalista puoleen hintaan. Se on periaatteessa mainio idea. Mutta mikä meni pieleen?
Joitain vuosia sitten luin lehdestä uutisen, että poliisi oli löytänyt hangesta virolaisten roistojen piilottamat hienot rannekellot.
Ryöstetyn liikkeen johtaja harmitteli, että arvoesineet olivat kärsineet rytäkässä. Mutta vakuutusyhtiö kuulemma korvaisi vahingot.
Pohdin silloin, että kauppias ei jaksanut miettiä markkinointiasioita nenäänsä pidemmälle. Hän menetti tuhansien eurojen tilaisuuden. Olen käyttänyt tapausta usein esimerkkinä, miten sissimarkkinoija ei olisi toiminut vastaavassa tilanteessa.
Siksi riemastuin perjantaina. Malmin Korupajan väki oli loikannut aimo loikan oikeaan suuntaan!
Markkinointi & Mainonta julkaisi tuoreessa lehdessä kuvan, joka oli otettu 18. maaliskuuta. Malmilaiset olivat ripustaneet seinälleen ison keltaisen bannerin, jossa luki näkyvin kirjaimin näin:
ERÄ KULTAKORUJA ½ HINTAAN
Saimme ryöstösaaliin takaisin
Nyt joku oli sentään saanut vainun siitä, että hänellä on tarina kerrottavanaan. Erinomaista!
Toisaalta harmitti. Korukauppias oli jättänyt homman puolitiehen. Mainosbannerissa oli perustavaa laatua oleva ajatusvirhe.
Ryöstetty kello tai koru on tietenkin paljon arvokkaampi kuin ryöstämätön. Sen hinta pitäisi vähintään tuplata.
Malmilaiset tekivät siis saman munauksen kuin heidän kohtalotoverinsa aikaisemmissa tapauksissa. Ryöstö nostaa tavaran arvoa, ei suinkaan laske sitä.
Mieti asiaa itse. Ranteessasi on Rolex. Onko se arvokkaampi naarmuttomana? Vai kenties naarmuisena siksi, että sen ovat virolaiset gangsterit kerran anastaneet?
Ryöstetyn aikaraudan omistajalla on aina erittäin mielenkiintoinen tarina kerrottavanaan. Pakasta vedetyn kellon omistajalla on vain kello, oli se miten hieno tahansa.
Tavaran – ja monen muun asian – arvo riippuu siitä, millainen tarina siihen liittyy.
Vuoden 2005 mallia oleva käytetty Chrysler 300C Hemi maksaa USA:ssa ehkä kymppitonnin tai pari.
Paitsi jos autolla on körötellyt työmatkojaan herra nimeltään Barack Obama.
Hänen kotterostaan maksettiin eBayn huutokaupassa tammikuussa 271 300 dollaria. Alkuperäinen hintapyyntö oli 100 000 dollaria.
Sissi hinnoittelee tuotteet, palvelut ja yritykset tarinoiden perusteella. Etsi aina kiinnostavia tarinoita ja opettele tunnistamaan ne.
5 vastausta
Kiitos hyvästä pointista!
Tämä fakta on myös antiikkikauppiaille tuttu. Sama tavara on täysin eri hintainen sen mukaan, onko sen aiempi omistaja ollut Maija Meikäläinen vai marsalkka Mannerheim.
Tätä ilmiötä voisi todellakin hyödyntää myös muussa liiketoiminnassa kuin vanhan tavaran kaupassa.
Tarina tuo tavaran eloon.
Loistavaa juttua! Eksyin ensimmäistä kertaa blogiisi ja luin sen kerralla läpi. Osaat selkeästi vaikuttaa asiakkaaseen/lukijaan, sillä tunnen itseni nämä tekstit omaksuttuani kaksi kertaa fiksummaksi. Tulen ehdottomasti seuraamaan jatkossakin!
Ja taideteosten kohdalla tuo näkyy erinomaisen selvästi, jos Picasson, Munckin tai Van Goghin teoksen arvo määräytyy huutokaupassa esim. 50 miljoonan tienoille, on saman taulun arvo varastettuna vähintään kaksinkertinen.
Asiallinen teksti Jari. Mikään tavarahan ei loppukädessä aivan oikeasti ole arvokasta vaan perustuu sopimuksiin, mielikuviin ja vähyys-/saatavuusaspektiin.
Vähittäiskaupan puolella hyvänä esimerkkinä samaa tavaraa myyvän Stockman ja Seppälä, ja laatumielikuvat niistä (ainakin vielä Stockman vaikuttaa laadukkaalta, mutta keltaiset ale-kyltit voivat vielä muuttaa tämänkin asian).
Metsähinen: Varsinkin van Goghin tapauksessa tämä on hauska tilanne siinäkin valossa, että hänelle naurettiin hänen kuolemaansa saakka. 😉
No sanon tämän vain itseni puolesta, että en naarmuisesta kellosta maksa samaa hintaa kuin uudesta.
Mutta en olekkaan rikas, enkä täten ymmärrä heidän päähänpistojaan.