Etsi kirjoituksia
Close this search box.
Pölli tästä -blogi on ideavarkaan apaja

Nokia kiduttaa ammattilaisiaan

Jari Parantainen
Jari Parantainen
Olen Suomen kokenein tuotteistaja. Koulutan & konsultoin. Aiheina tuotteistaminen ja hinnoittelu. Palkittu Pölli tästä -blogi & bisneskirjoja. [email protected] ✆ 050 5229 529

Nokian katakombeista kaikuu tuskanhuutoja. Julma kapitalistisikatyönantaja on keksinyt jälleen uuden henkisen kidutuksen muodon, joka ajaa insinöörejä hermoromahduksen partaalle.

Kauppalehti (8.1.2009) raportoi sokeeraavassa uutisessaan, että ”kännykkäjätti Nokian eropaketti on nostanut ahtailla aikarajoillaan nurinaa ja hämmennystä työntekijöiden keskuudessa.”

Yhtiön johto on sössinyt taas pahan kerran. Se on nimittäin mennyt ehdottamaan vapaaehtoista erorahaa. Se sopisi  noin sadalle nokialaiselle, joille on kertynyt 15 vuoden uraputki firman palveluksessa.

Nokia Devicen henkilöstön edustaja Juha Hara on luonnollisesti aivan järkyttynyt:

Työntekijälle jää aikaa päätökselleen enintään vuoden päivät! Sen jälkeen tilaisuus menee ohitse.

Lisäksi Hara toteaa, että taloustilanne on muutenkin huono päätösten kannalta. 

Suomessa on tosiaan lomautettu viime aikoina 46 000 työntekijää yli 4 000:sta yrityksestä. Mutta kotona kökkivien upporikkaiden trukkikuskien murheet ovat toki mitättömiä verrattuna siihen kiusaamiseen ja uhkailuun, jota nokialainen kurjalisto joutuu kestämään päivät pääksytysten.

Tähän on tultu. Vasta pari vuotta sitten kännykkäväki sai edellisen kerran kylmää kyytiä. Julmuudestaan tunnettu yhtiö alkoi saivarrella mitättömistä yksityiskohdista. Pulju ei yltänyt tavoitteisiinsa, mutta raatajien bonukset jätettiin silti maksamatta!

Akateemisesti koulutettujen asiantuntijoiden järki karjui toisin. Tuloksesta maksettavan palkanlisän olisi pitänyt rapsahtaa tilille tuloksesta riippumatta.

Ja nyt taas Espoon Keilaniemestä roimitaan märkää rättiä naamaan.

Ymmärrän Nokian henkilöstön järkytyksen. Reaktio on looginen. Tyypillisen suomalaisen insinöörin elämä nimittäin etenee näin:

  1. Synnytyslaitoksella kätilö auttaa tulokkaan puuhastelemaan äidin muhkeiden rintojen pariin.
  2. Kotona vanhemmat tupsauttelevat talkit peppuun ensimmäiset kolme vuotta.
  3. Pian päiväkodin täti kertoo, milloin on päiväunien aika.
  4. Peruskoulussa opettaja solmii kengännauhat ja taluttaa ruokalaan.
  5. Lukiossa tai ammattikorkeassa lukujärjestys neuvoo, mihin reppu pitäisi raijata.
  6. Puolustusvoimien vääpeli vaatii, että mokkeri vaihtaa puhtaat kalsarit ainakin kerran viikossa.
  7. Korkeakoulu tai yliopisto järjestää ohjattua toimintaa vähintään puoleksi vuosikymmeneksi.
  8. Pian Nokia ottaa untuvikon haltuunsa ja kertoo, missä seuraava palaveri pidetään.
  9. Verkkosukkapuolueen puheenjohtaja rauhoittelee, että ällös huoli: kaikesta huolehtii joku muu kuin sinä. Valtiolla rahaa riittää, ja lisää kertyy joka päivä.

Kaiken tämän hyvin alkaneen elämän jälkeen työnantaja alkaa ryppyillä.

Ennalta arvaamatta esihenkilö hiihtelee ovelan näköisenä utelemaan, aikooko nörttimme vakavissaan viettää vielä toisetkin 15 vuotta näissä nurkissa.

Pomo kehtaa kaiken kukkuraksi vihjata, että läksiäislahjaksi kolahtaisi (kellon, kakun ja kättelyn lisäksi) vain surkean säälittävä rupupotti. Tarjolla olisi mitätön vuoden liksa! Eihän sillä pärjäisi kuin…ööö…niin, siis enintään vuoden tai jotain!

Vähemmästäkin ihminen vinksahtaa tolaltaan.

Jotta kärsimys olisi suurin mahdollinen, lisäksi olisi ihan itse päätettävä, haluaisiko tarttua tähän vapaaehtoiseen tilaisuuteen. Miten joku voi edes kuvitella, että insinööri ottaisi noin vain yhtäkkiä vastuun omasta elämästään?

Eikä tässäkään vielä kaikki. Vastaus olisi puserrettava alle 12 kuukaudessa! Olisiko se edes teoriassa mahdollista?

Aikaa on vain yksi talvi, kevät, kesä ja syksy. Kuka taulapää natsi kuvittelee, että vuosi riittäisi yhteen päätökseen? Töissä niitä syntyy hädin tuskin kahdessakaan.

Millainen ihmishirviö on saattanut keksiä jotain näin pöyristyttävää? Eikö johtajien röyhkeydellä ole mitään rajaa? Onko tämä edes laillista?

Miksei kukaan (mieluiten joku muu kuin minä*) tee mitään nurkkaan ahdistettujen nokialaispolojen puolesta? Help! Piip! Kääk! Äiti!

Varo palkkaamasta työntekijöitä yritykseesi. Rakenna mieluummin virtuaalinen organisaatio. Muuten päädyt pyörittämään pilalle hemmoteltujen nelikymppisten päivähoitopalvelua.

* Voisiko SDP (tai joku muu kuin minä) perustaa päivystävän puhelinpalvelun, josta jokainen voisi kysyä vinkkiä, kuka se muu olisi? Ehkä (jonkun muun) kannattaisi jopa perustaa lomautetuista tai muista joutilaista muuvalmiusjoukko. Myös verkkotunnus jokumuu.fi olisi näköjään vielä vapaana.

6 vastausta

  1. Ei tähän oikein ole mitään lisättävää. Surullisia totuuden sanoja maailmasta jossa yksilöllä ei ole mitään vastuuta elämästään.

  2. Itse tein tuplaten Nokiaa isommalle tietokonevalmistajalle töitä ”alihankkijana” kuusi vuotta. Firman nimi vaihtui välillä fuusion myötä, mutta meininki pysyi amerikkalaisena. Koko kuuden vuoden ajan minua odotti lähtöpassit kun menossa oleva 3 kuukauden sopimusjakso loppuu. Jossain vaiheessa siitä stressasi, mutta sitten kun se lähtö oikeasti tuli, niin se oli kyllä jo melko huojentavaa.

    Minä ja kaikki muutkin, jotka ovat tehneet töitä isoille it-taloille ja päässeet paukuttamaan henkseleitään etätyön hienoudella. Sillä että voi jäädä kotiin ja pitää puhelinpalaveria eurooppalaisten kollegoiden kanssa kotisohvalta kalsareillaan. Minä ja kaltaiseni olemme oppineet yhden asian. Jos jotain työtä voi tehdä etänä – sitä voi silloin tehdä etänä myös Romaniasta 250 euroa kuussa brutto. Tämä oppi ojaan kaataa.

  3. Jos olisin Nokia-nörtti, tarttuisin tuollaiseen tilaisuuteen välittömästi. Ei siinä tarvita edes päivän miettimisaikaa.

    Mikähän mahtoi olla insinööreille tarjottu päätöksentekoaika tiukimmillaan? Ymmärrän, että jos päätös pitää tehdä kuukauden sisällä, tiukilla elävä lapsiperhe joutuu pohtimaan asiaa tarkkaan – varsinkin jos toinen puoliso on jo valmiiksi työtön.

    Yritin löytää Kauppalehdestä alkuperäistä uutista, mutta sitä ei enää ollut tarjolla.

    Kiitos ylipäätään nasevista teksteistä ja erityisesti paluusta blogin pariin! Olen ollut vakiolukija, mutta nyt vasta tuli kirjoitettua palautetta.

    1. Katleena,

      Kiitos kommentistasi! Kauppalehti sanoo asiasta täsmälleen näin: ”Eropaketin ottaminen on nyt lyötävä lukkoon vuoden aikarajalla, joka yltää 14 ja puolesta työvuodesta 15 ja puolen vuoden työrupeamaan.”

      Taidatkos tuota enää epäselvemmin ja kapulakielisemmin sanoa!

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Aiheeseen liittyvät muut kirjoitukset

Vinkit kriisijohtamiseen
Minna Elomaa

Nesteestä nosteeseen – TOP 10 vinkit kriisijohtamiseen

Tuotteistuksen kolme vaihetta on lupaus, lunastus ja paikkaus. Paikkausvaiheeseen päästään, jos jotain menee pieleen. Kokosin omista kokemuksistani vuosien varrelta kriisitilanteen haltuunottoon vinkit, joita olen arjessa

fossiili-3
Jari Parantainen

Valtuutetun vaarallinen johtamisvinkki

Päätä ensin tavoitteet ja vasta sitten resurssit. Jos annat resurssien ohjata tavoitteita, organisaatiosi päätyy muiden fossiilien seuraksi aika pian.

Palvelun tuotteistaminen

Pakerratko insinöörien esimiehenä?

Tämä 120-sivuinen e-kirja neuvoo vaihe vaiheelta, miten puserrat asiantuntijoittesi osaamisesta enemmän kate-euroja tuotteistamisen keinoin.

Teoksen vinkit perustuvat Suomen kokeneimman tuotteistajan käytännön kokemuksiin sadoista insinööritalojen tuotteistusprojekteista 17 vuoden aikana.

Tuotepäällikön pelastuspakkaus

Pärähtävätkö päiväsi tulipalojen sammutteluun? Näperteletkö oikeastaan yksityiskohtien parissa? 

Tämä 73-sivuinen opas kertoo, miten pääset kiireestä eroon lopullisesti. 

 

Tilaa uutiskirjeemme!

Saat vinkit tuotteistukseen sekä uusimmat blogikirjoitukset ja asiakastarinamme. Lähetämme korkeintaan kaksi sähköpostia kuukaudessa.