Hyvä kriisi hukkaan

13.1.2009    Jari Parantainen   11 kommenttia

Puhuvat päät kannustavat kansalaisia elämään niin kuin ennenkin. Lamapeikkoa ei saisi pelästyä. Ikävä kyllä hyssyttelijät tuhlaavat harvinaisen tilaisuuden.

Maaliskuun puoliväliin mennessä pitäisi naputella kirja sisäisestä markkinoinnista. Siksi olen viime aikoina lukenut aihetta sivuavia opuksia.

Yksi niistä on Leading Change, jonka John P. Kotter on kirjoittanut muutosjohtamisesta (Tommi, kiitos vinkistä!).

Kotter lienee yksi tunnetuimpia liikkeenjohdon strategiaguruja. Hän ei onneksi hienostele vaikeilla sanoilla. Vätysjohtajat saavat kuraa ja kylmää kyytiä.

Jokainen meistä tietää, ettei kukaan muuta tapojaan tuumaakaan vapaaehtoisesti. Uudet vinkeet saavat mahdollisuuden vain, jos siihen on jokin pakko. Tämä on meille kaikille tuttua yrityksistä, joilla menee (tai on vielä hiljattain mennyt) liian hyvin.

Mitä tässä turhaa hötkyillä? Vasta jouduimme avaamaan uusia tilejä, kun kassavarat eivät mahtuneet entisille!

Kotterin päätelmää harva uskaltaa lukea muuten kuin peiton alla taskulamppu tanassa.

Hän nimittäin neuvoo, että jos tarvitset muutoksen, kehitä ensin kriisi. Muuten työntekijäsi eivät viitsi kuunnella. Hyvätkin ideat jäävät aikeiksi.

Kriisin tarkoituksena on luoda yrityksesi väelle kiireen tunne. Jos jotain ei tehdä ja äkkiä, koko pulju on kohta kanttuvei. Löysäily saa riittää, tarttis tehdä jotain toisin!

Koska Kotter on käytännöllinen heppu, hän neuvoo muutamia kriisi-ideoita:

  • Kehitä jostain kunnon tappiot (tai päästä ne päivänvaloon).
  • Osoita, miten paljon parempia kilpailijat ovat.
  • Nosta asiakkaiden ja päämiesten todellinen tyytymättömyys esiin.
  • Lopeta puheet siitä, miten hyvin bisneksesi ovat aina sujuneet.
  • Hävitä kaikki ökysymbolit (kuten hiihtomajat ja autonkuljettajat).
  • Muuta koko firma selvästi nykyistä karumpiin tiloihin.

Keksi itse lisää kriisitunnuksia listan jatkoksi. Ainakin yhden apuvälineen äkkäät helposti.

Se on tietenkin lama.

Viime päivinä olet saanut lukea lehdistä, miten Jukka ”Bob” Kurttila on masinoinut ”Älä ruoki lamaa” -mainoskampanjan. Jos oikein tulkitsen, operaatio rohkaisee niin kuluttajia kuin yrityksiä jatkamaan kuin lamaa ei olisikaan.

Kampanjan ideaa on vaikea vastustaa. Talouden pyörien on parempi päristä. Paskahalvaus on pahasta.

Mutta johtajien näkökulmasta asia on toinen. Tässähän saattaa mennä hyvä kriisi hukkaan.

Ovatko yrityksesi asiat muka loistokunnossa? Vai olisiko aika vihdoin myllätä koko firman kulttuuri uuteen uskoon? 

Jos et osaa kehittää porukoillesi kovin kaksista kiireen tuntua, nyt saisit lamapuheista loistavaa vetoapua. Kannattaako oiva – kaikesta huolimatta kohtalaisen harvinainen – tilaisuus jättää hyödyntämättä?

Entä onko Suomi-niminen organisaatio olevinaan parhaassa mahdollisessa iskussa? Käsittääkseni hallituksen työlistalla on loputon lista toinen toistaan hankalampia uudistuksia.

Mitä siis miettii pönäkkä poliitikko, joka rauhoittelee kansalaisia? Eikö olisi sen sijaan miljardien veroäyrien sauma rusikoida läpi kunnon muutoksia?

Entä jos jättäisit hyssyttelyn? Lietso sen sijaan paniikkia ja pelkoa. Kerrankin kaikki haluavat kuulla, mitä ehdotat seuraavaksi.

 (0)



11 kommenttia

  1. Sami Hurme kirjoitti:

    Niin, tämähän on otollinen tilaisuus yrityksille siivota nurkat tyhjäntoimittajista, saamattomista työntekijöistä. Nyt jos koskaan sen voi tehdä. Kukaan ei kyseenalaista kuivien lehtien ravistelua, kun on "lama".

     (0)
     (0)
  2. Janne Kauppi kirjoitti:

    Loistava näkökulma! Se onkin ainoa hauska asia koko lamassa, nimittäin uudet näkökulmat. Nyt vasta laman myötä rahastosäästäjätkin ovat havahtuneet, ettei heidän rahat olekaan pankin kellarissa, niillä pelataan bingoa pörssissä ja nyt tullut muutama huti, verkko-osuma ja pari takarajan ylitystäkin. Se nyt vaan on niin helppoa olla ajattelematta, sitä kun ei juuri tarvitse erikseen edes yrittää.

     (0)
     (0)
  3. Tommi kirjoitti:

    Kotterilta on muuten samasta aiheesta tullut uudempi kirja A sence of Urgency. Koko kirja pelkästään tuosta ensimmäisestä stepistä muutoksen luomiseksi, eli miten herättää organisaatio.

     (0)
     (0)
  4. Matti kirjoitti:

    Parastahan tässä lamassa on se, että täällä paskavalumon alimmilla portailla se ei muuten tunnu missään! Lähinnä naurattavat nuo lamakauhistelut lehdissä ja yritysjohtajien satojen tuhansien tappiot. Itsellä kun ei ole kuin tuulen huuhtoma takamus, niin ei ole kyllä mitään mitä lama voisi viedä.

    No työt voivat toki lähteä alta, mutta kun sillä pienellä työpätkällä on ehtinyt opintolainankin jo maksamaan eikä velkaa ole mihinkään suuntaan niin sekään ei tässä maassa säästäväistä ojaan kaada. Että tervetuloa lama, do your worst. Turha oikeastaan kenenkään yhtä rahakriisiä murehtia, koska lopulta - se on vain rahaa.

     (0)
     (0)
  5. Jari Sarja kirjoitti:

    Ehkä ei niinkään ole kyse siitä, että yritys pääsee eroon muutamasta työntekijästä ja alkaa tehdä tulosta. Kansantalouden kannalta on kysymys siitä, että päästään eroon huonoista yrityksistä.

     (0)
     (0)
  6. Jari Parantainen kirjoitti:

    Naulan kantaan kaimaseni!

    Vaikutus näkyy myös tällaiselle mikroyrittäjälle. Ainakin yksi kilpailija on jo heittänyt hanskat tiskiin.

    Firmani kassa on kunnossa ja kiinteät kulut ovat mitättömät. Niinpä pulju kestää lamaa vaikka 5 vuotta.

    Jos bisnes hiipuu, samalla aukeaa mahdollisuus keskittyä tuotekehityshommiin kaikessa rauhassa. Ei lama todellakaan ole pelkästään kielteinen asia.

     (0)
     (0)
  7. Harri Vihriälä kirjoitti:

    Hei Jari!

    Kiitos taas todella hyvästä kirjoituksesta! Se pelasti päivän!

    Tässäpä suora linkki

    http://www.alaruokilamaa.fi/

     (0)
     (0)
  8. Sisko kirjoitti:

    Moikka Jari,

    Lama- kehitys- into- uutta päreistä ja uusi näkökulma!

    Ihan niin! Viime laman nurkilla iski suunnittelijakuntaan hirveä lama.
    No, onneksi eräs isompi merellisiä vientihommia tekevä yritys, joka vähän ennen kompastui, vedettiin uutena versiona silloin karismaattisen ison miehen johdolla ja kaikesta päättäen myös uusia toimintamalleja tuottaneiden joukkojen avulla hartiavoimin täyteen kukoistukseen.

    Vanha byrokratia heitettiin laidan yli, kehitettiin uutta vauhdilla ja kas töitä ja intoa riitti ja ennen kaikkea loistavia tuotoksia!

    Ei edes muistettu sanaa lama!

    Vähän kuin ensimmäiseen kesäduuniinsa päässeen nuoren miehen kommentti työttömyydestä, kyllä toitä löytyy ja rahaa tulee, jos viitsii tehdä!

    Mutta kas, byrokratia alkoi taas kasvaa, johtajia sinne ja tänne, mitä sitten tapahtuikaan? Into ja kehitys taisi kadota lähtijöiden mukana, kaikki muu katosi kenties jo sitä ennen byrokratian rattaisiin.

     (0)
     (0)
  9. Poika kirjoitti:

    Asiaa
    Kotterin mukaista muutosjohtamista sovelsivat muuten jo Stalin ja Hitler aikanaan. Vekkulit veijot kaipailivat elintilaa ja haaveilivat maailmanvallankumouksesta.
    Miten saatiin koneisto ja kansa mukaan "muutokseen"?
    Kehittämällä kriisi nimeltä terrori. Valtionvihollisia (lamapeikkoja) vaani joka puollella ja loppujen lopuksi kansa uskoi kaiken ja oli valmis muutokseen.
    Hirveä analogia. Onneksi nyt puhutaan vain talouden telaketjuista!

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Ihan väkisin tulee mieleen eräs teksasilainen ex-kuvernööri, joka hänkin tarvitsi äkkiä kriisin. Kolmen sekunnin pohdinnan jälkeen karttapallosta löytyi Afganistan ja hetkeä myöhemmin Irak. Sota terrrorismia vastaan tarjosi oivan tilaisuuden monipuolisille tulonsiirroille.

       (0)
       (0)
  10. Jari Sarja kirjoitti:

    Kyllä kriisi synnyttää taatusti vipinää yrityksessä eli laiskat vätykset aktivoituvat. Toisaalta se voi yhtä lailla synnyttää hirveää hössytystä ja kiirettä, jolloin kaikki vaan hoseltaa eikä kukaan enään hoida rutiineja. Käy kuten firmassa, jossa työtä kehitettiin niin paljon, ettei kukaan ehtinyt tehdä töitä.

    Mutta miten käy Erikssonin, kun pistävät 1000 konsulttia pihalle. Onko yritys tuomittu muuttumattomuuteen?

    Ja lopuksi vielä yhteiskunnallinen näkökulma. Harri Holkeri puhui pääministerinä hallitusta rakennemuutoksesta. No ei tullut hallittua rakennemuutosta vaan kunnon kriisi, jonka aiheuttajista kiistellään vieläkin. Ehkä kriisin aiheuttajia pitäisi kiittää julkisesti, kun mahdollistivat muutoksen. Toisaalta muutoksen hinta oli kova. Aina joku joutuu muutoksesta maksamaan kovaa hintaa.

     (0)
     (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *