Kameleontti-ilmiö, osa 2

25.9.2008    Jari Parantainen   3 kommenttia

Ennakkokäsityksesi muovaa ihmisistä odotustesi mukaisia. Jos pidät työntekijääsi lupaavana, lisäät hänen onnistumisensa todennäköisyyttä merkittävästi.

Israelissa 105 sotilasta valmistautui vaativaan 15-viikkoiseen valmennusohjelmaan. Luvassa oli 16 tunnin päiviä, kovaa keskittymistä ja fyysistä rääkkiä.

Johtajakokelaat eivät tienneet, että heidän koulutuksensa poikkeaisi kaikista aikaisemmista.

Ennen ohjelman alkua professori Dov Eden kertoi kurssin opettajina toimiville upseereille, että hän oli kerännyt koulutettavista perinpohjaiset taustatiedot. Ne sisälsivät esimerkiksi psykologisten testien tulokset ja osallistujien aikaisempien esimiesten arviot.

Eden kertoi upseereille, että näiden historiatietojen perusteella 105 oppilasta oli jaettu kolmeen kategoriaan johtajapotentiaalinsa perusteella.

Luokitukset olivat ”lupaava”, ”keskiverto” tai ”tuntematon”. Viimeksi mainittuun ryhmään päätyivät ne, joista ei ollut riittävästi taustatietoa olemassa.

Valmennettavat jaettiin neljään opetusryhmään, joista kuhunkin tuli mukaan sama määrä eri kategorioihin luokiteltuja sotilaita.

Kouluttajien tuli tutustua kunkin sotilaan aineistoon ja arvioituihin johtajaominaisuuksiin ennen valmennusohjelman lähtölaukausta.

Sotilaat eivät tienneet taustatiedoista tai upseereille annetuista ohjeista mitään.

Upseerit puolestaan eivät tienneet, että ”johtajapotentiaali” ja sitä tukeva taustoitus oli repäisty hatusta.

Kunkin sotilaan pisteytykset oli määritelty täysin satunnaisesti. Niillä ei ollut mitään tekemistä heidän aikaisemman suorituskykynsä, tulostensa tai älykkyytensä kanssa.

Viisitoista viikkoa myöhemmin valmennus oli ohitse. Eden teetti sotilailla armeijan vakiotestin, joka selvitti osallistujien omaksumia tietoja esimerkiksi taktiikasta, suunnistuksesta ja aseiden käytöstä.

Tulokset olivat selkeitä. Ne sotilaat pärjäsivät testissä parhaiten, joita upseerit pitivät taustatietojen perusteella lupaavimpina johtajina. Pisteiden keskiarvo oli 78.

Keskinkertaisiksi etukäteen arvioidut osallistujat saivat kokeesta keskimäärin 72 pistettä.

Ne, joiden ns. johtajapotentiaalista ei ollut esimateriaalissa tarkkaa tietoa, jäivät 65 pisteeseen.

Kurssilla toimivien opettajien ennakkokäsitykset vaikuttivat siis sotilaan käytännön suorituskykyyn merkittävästi.

Jos kouluttaja piti oppilastaan lupaavana, sotilas pärjäsi loppukokeessa jopa 23 prosenttia paremmin kuin muut koulutettavat!

Tutkimuksesta kannattaa huomata se, että se mittasi sotilaiden todellista suoritusta – ei siis heidän omia mielipiteitään tai arvioitaan. Lisäksi on hyvä muistaa, etteivät sen enempää opettajat kuin oppilaatkaan tienneet osallistuvansa mihinkään tutkimukseen.

Jos pidät työntekijääsi osaavana, hänestä todennäköisesti tulee sellainen.

Lähde: SWAY – The Irresistible Pull of Irrational Behavior, Ori Brafman & Rom Brafman 2008
 (0)
Aiheet:



3 kommenttia

  1. Tekstiurakoitsija kirjoitti:

    Jännä juttu tuossa testissä on tuo "tuntematon" luokka. Miksi epävarmuus tuottaa huonompaa tulosta kuin keskinkertaiseksi luuleminen? Itse toivoisin kouluttajana että sieltä tuntemattomien luokasta löytyisi superlahjakkuuksia.

    Mahtaisiko tämä muuten soveltua myös myyntitilanteeseen: Jos oletan että asiakas innostuu kaikesta mitä sanon, hän todennäköisesti tekee niin?

     (0)
     (0)
  2. Jari Parantainen kirjoitti:

    Kiitos osuvista kysymyksistäsi!

    Mietin itse aivan samaa: miksi taustatietojen puute johti siihen, että opettajat vähättelivät näitä kokelaita eniten? Siitähän lienee kyse, eikö niin? Onko niin, että tuttu on aina jossain mielessä parempi kuin taustaltaan tuntematon (= arvaamaton) tyyppi?

    Bisnestilanteissa myyjän osoittama energia ja into on mielestäni yksi selkeimpiä menestyksen ennustajia. Jos kauppias pursuu tarmoa, se tarttuu vastapuoleen tosi helposti. Jos myyjä ei usko viestinsä uppoavan, se luultavasti jälleen kerran näkyy hänen naamastaan.

     (0)
     (0)
  3. Tekstiurakoitsija kirjoitti:

    Tulipa muuten nyt otsikosta mieleen:

    (yleisestä harhaluulosta huolimatta) kameleontti ei todellisuudessa muuta väriään ympäristön mukaan vaan kuvastaakseen aikeitaan. Esim. vihastuessaan ne muuttavat väriään kirkuvan punaiseksi ja leppoisina ovat vihreitä tms.

    Sen sijaan mm. tursaat (mustekalat) kykenevät muuttamaan väriään siten että sulautuvat ympäristöönsä miltein täydellisesti.

     (0)
     (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *