Ryhdy fiksusti tyhmäksi

28.8.2008    Jari Parantainen   3 kommenttia

Yrittäjillä, johtajilla ja asiantuntijoilla on yhteinen ongelma. He eivät uskalla olla tyhmiä. Siitä seuraa paljon harmia. Aikaa ja rahaa kuluu turhaan. Joskus tulee jopa ruumiita.

Jälleenmyyjän markkinointijohtaja halusi periä osan kampanjakuluista päämieheltään. Hän kutsui tehtaan edustajan aamupalaveriin ja selitti, millainen lanseeraus olisi luvassa.

Valmistajan heppu oli innoissaan. Hän nyökytteli ja kirjoitti muistiinpanoja niin että paperi savusi.

Iltapäivällä saman jälleenmyyjän toinen johtaja sai puhelun. Keskustelun aihe oli yllättävä.

Kävi ilmi, ettei aamuinen vieras ollut tajunnut markkinointijohtajan kertomasta oikeastaan mitään. Mutta hän ei tietenkään ollut kehdannut sanoa sitä suoraan. Sen sijaan hän oli vain teeskennellyt ymmärtävänsä.

Viitisentoista vuotta sitten sain usein nauttia ihan päinvastaisesta esityksestä. Olin osastonvetäjänä PC-tukkurilla. Esimieheni, toimitusjohtaja Pertti ”Pepe” Ervi oli armoton. Jos hän ei ymmärtänyt vastapuolen turinasta jotain, hän kyllä uskalsi kertoa sen.

Opin kantapään kautta, että Pepeä oli turha yrittää sumuttaa epämääräisillä höpinöillä. Niin oppivat muutkin hänen alaisensa. Jokainen meistä tiesi, että kaikista selityksistä jäi kiinni joka tapauksessa. Se tehosti toimintaamme varmasti enemmän kuin yksikään bonusjärjestely.

Kerran Englannista marssi firmaamme pari siirtomaahenkistä prosessorivalistaja Intelin edusmiestä. Heillä oli meille takapajulan porukoille bisnesehdotus.

Saimme kuulla itsevarman esityksen, josta ei kauniita PowerPointeja puuttunut.

Kun Ervi oli riittävän monta kertaa kysynyt tyhmiä kysymyksiä, kävi ilmi, etteivät pukuäijät tienneet lainkaan, mistä olivat tulleet puhumaan.

Egot romahtivat savuaviksi raunioiksi. Vieraat köröttelivät noloina takaisin lentokentälle ja hakivat uutta vauhtia sumujen saareltaan.

Tyhmyys säästäisi jopa ihmishenkiä. Jälkikäteen on havaittu, että esimerkiksi satojen lentomatkustajien henki olisi todennäköisesti säästynyt, jos vain perämies olisi uskaltanut kysyä kapteenilta typerän kysymyksen. Nykyisin tyhmyyden harjoittelu kuuluukin lentohenkilökunnan koulutukseen.

Tietenkin aidosti tyhmillä ja fiksusti tyhmillä kysymyksillä on vissi ero.

Joulukuun vaihteessa 2003 Atlantin yllä eräs British Airwaysin reittilennon kapteeni hieraisi silmiään. Hän äkkäsi tuntemattoman sinivalkoisen Boeing 747:n lentävän läheltä konettaan.

Kapteeni otti radioyhteyden jumboon ja sanoi ällistyneenä  ”Näinkö juuri Air Force -ykkösen?”

Vastaus tuli hetken päästä: ”Tämä on Gulfstream 5” (= pieni bisnesjetti).

BA:n lentäjä oli kotvan hiljaa ja tajusi sitten. Hän sanoi vain: ”Ai jaa”.

Viestin tärkein ominaisuus on sen ymmärrettävyys. Vaikka vastuu on viestin lähettäjällä, kuulijakin voisi hiukan auttaa. Ryhdy siis reippaasti ammattityhmäksi. Kysy niin monta kertaa, että ymmärrät. Paitsi että se on hauskaa, se säästää rahaasi ja aikaasi.

Lähde: CNN.com 2.12.2003, Air Force One kuljetti George Bushia salaisella lennolla Bagdadiin.
 (0)



3 kommenttia

  1. Sakari Turunen kirjoitti:

    Tuo viimeinen lainaus Bushin lennolta oli sen verran innostava, että piti ihan pysähtyä maistelemaan hetkeksi. Ilmeisesti vielä pitää paikkansa, että kun valheen kertoo riittävän vakuuttavasti (ja usein ja sopivasti suurennellen), niin se menee läpi. Hätkähtäminen saa hyväksymään, kun aivot menevät riittäväksi aikaa solmuun.

    (Enemmän löytyy googlessa esim. hakusanoilla "bush 2003 air force one secret bagdad flight")

     (0)
     (0)
  2. Jari Parantainen kirjoitti:

    Sakari,

    Kiitos kommentistasi. Olet täsmälleen oikeassa!

    Tosin se, etteivät Bushin virkamiehet vahvista tapahtunutta, ei kai heidän kaltaistensa ammattivalehtelijoiden tapauksessa tarvitse merkitä mitään.

     (0)
     (0)
  3. Tekstiurakoitsija kirjoitti:

    Jep.. Näin se menee.

    Haluaisin tähän väliin vingahtaa että useiden yritysten kulttuurissa on pahasti jotain vialla kun se joka kysyy saa usein osaamattoman (vaikka ei ehkä huonon) työntekijän leiman.

    Typerät kysymykset tulkitaan ammattitaidottomuudeksi, kun taas "fiksut kysymykset" erityiseksi ammattitaidoksi. "Typeränä kysymyksenä" pidetään yleensä sellaista kysymystä joka esitetään siksi ettei ymmärretä puhetta (vaikka johtajan terminologiaa tai muuten epäselvää ilmaisua). Vastaavasti "fiksut kysymykset" ovat niitä jotka liittyvät itse asiaan ja mahdollisesti esim. toimintamallin puutteisiin, joita puhuja ei ole tullut ajatelleeksi.

    Tästäkin huomaa kuinka usein on tärkeämpää, kuten toisessa jutussa kirjoitit, puhuja itse, sen sijaan että pyrittäisiin parhaaseen mahdolliseen lopputulokseen.

    Mainoshommissa varsinkin on tärkeää että uskaltaa vaikkapa juuri esimiehelle esittää typeriäkin ehdotuksia, ilman että pitää pelätä ammatillisen maineensa puolesta. Jo vaikka autokorjaamollakin typerältänäyttämisen pelko voi aiheuttaa ihan kuoleman tapauksiakin. Tulee heti mieleen vaikka että jos "harjoittelija" mokaa jarrurempassa?!

     (0)
     (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *