Poliitikon persvakuutus

4.6.2008    Jari Parantainen   5 kommenttia

Onnistuuko rekrytointi paremmin, kun haastattelukierroksia on monta? Vai onko lopulta kyse siitä, että vain työnantajan oma olo paranee, kun hän tuntee tehneensä kaikkensa?

John ja Rhonda Hunterin klassikkotutkimus vuodelta 1984 kertoi, ettei tyypillisestä työpaikkahaastattelusta ollut oikeastaan mitään hyötyä.

Sopivin kandidaatti olisi löytynyt kolikkoakin heittämällä 50 prosentin todennäköisyydellä. Haastattelun ansiosta onnistumisen todennäköisyys kasvoi 52 prosenttiin.

Haastattelun vaikutus oli siis vain 2 prosenttiyksikköä!

Toki rekrytoijat ovat lisänneet varusteisiinsa monia muita menetelmiä haastattelujen lisäksi. Niiden tavoite on tietenkin varmistaa, että oikea työntekijä löytyisi mahdollisimman usein.

Tutkijat ovat kuitenkin aprikoineet, mahtavatko monivaiheiset, jopa kuukausia kestävät ennakkotestit parantaa tilannetta juuri lainkaan. Arvaaminen on nimittäin vaikeaa, vaikka siitä yrittäisi tehdä miten tieteellisen tuntuista.

Miksi yritykset ovat silti valmiita maksamaan hurjia summia, että erilaiset asiantuntijat yrittävät ennustaa työnhakijoiden mahdolliset metkut etukäteen?

Yksi syy on luultavasti se, että maksumies ostaa itselleen turvallisuuden tunteen. Hän on tehnyt varmasti kaikkensa.

Mitä pidempi ja mutkikkaampi prosessi, sen hankalampi päättäjää on syyttää huithapeliksi.

Vastaavia näennäisoperaatioita riittää joka puolella. Niiden ideana on suojata johtajien tai virkamiesten persuukset. Tarkoitus on vain osoittaa, että jotain alkaa tapahtua. Tuloksilla ei ole niin merkitystä:

  1. British Journal of Psychiatry kertoi viime vuonna, että suuronnettomuuksien yhteydessä suositun jälkipuinnin hyötyjä (debriefing) on selvästi liioiteltu. Katastrofin märehtiminen jälkikäteen jopa haitallista. Silti kriisiryhmät ryntäävät ihmisten ”avuksi” joka tapauksessa.
  2. Lentokenttien turvatarkastukset toimivat miten sattuu. Esimerkiksi Norjassa ilmailuviranomaisten tuoreet testitulokset olivat murskaavia. Oslon kentällä parveilevien turvatarkastajien ja läpivalaisulaitteiden ohi pääsi pommeja, puukkoja ja patruunoita kuin tyhjää vain.
  3. Helsingin Sanomien toimittaja kokeili Jokelan jälkeen helmikuussa 2008, miten poliisi myöntää aselupia. Kävi ilmi, että kontrolli vuotaa kuin seula. Poliisi ei viitsinyt noudattaa edes omia ohjeitaan. Ja vaikka niin olisi tehtykin, käytännössä kuka tahansa täyspäinen saa aseen, jos hän niin haluaa.
  4. Älyvapaista markkinatutkimuksista olenkin kirjoittanut usein. Niiden tärkein tehtävä on vain poistaa tilaajansa vastuu. Huonojen päätösten seuraukset on mukavinta sysätä tutkimustulosten kontolle.

Piratismin ja lapsipornon vastustajat nikkaroivat loistavia esimerkkejä vastaavista sumuverhoista. Lakialoitteet iskevät tavallisiin kuluttajiin, joista ei ole mitään harmia ollut tähänkään saakka.

Todelliset elokuvia tai musiikkia kopioivat ammattilaiset tai pedofiilit kiertävät moiset pilipaliesteet koska tahansa viidessä minuutissa.

Tärkeintä on kuitenkin osoittaa kansalaisille tai osakkeenomistajille, että poliitikot, virkamiehet tai johtajat ovat edes yrittäneet tehdä jotain. Onko puuhastelusta mitään todellista hyötyä, on sitten ihan toinen asia.

Kehitätkö näennäistöitä vain siksi, että näyttäisit jonkun muun mielestä hyvältä?

Lähde: John E. Hunter and Ronda F. Hunter, ”Validity and Utility of Alternative Predictors of Job Performance”, Psychological Bulletin, Vol. 96, No. 1, 1984, p. 90
 (0)
Aiheet:



5 kommenttia

  1. teppo kirjoitti:

    Kirjoitat mukaansa tempaavasti mutta joskus oiot mutkissa niin paljon, että totuus unohtuu. Valitut palatkin tuntuu jo tiedelehdelle tämän blogin jälkeen.

    Esim. kohta 3. Kävi ilmi, että kontrolli vuotaa kuin seula.

    Laitapas lähde näkyviin niin puntaroidaan asiaa. Jos tarkoitat HS:n toimittajan itselleen hakemaan aselupaa, niin liioittelet aika rajusti. Toimittajalta kesti pauttiarallaa puoli vuotta saada aselupa. Muutenkaan luvan myöntämisperusteissa ei ollut mitään hämärää eikä seulamaista. Hakija oli täysissä järissä oleva normaali ihminen, jolle ei ollut mitään syytä olla myöntämättä lupaa.

     (0)
     (0)
  2. Jari Parantainen kirjoitti:

    Teppo,

    Kiitos asiallisesta palautteestasi. Helsingin Sanomat 12.2.2008 kirjoittaa asiasta seuraavasti:

    [Lainaus alkaa]

    Poliisiylijohtaja Markku Salmisella on vaikeuksia käsittää, miksi HS:n testissä (10.2.) toimittajalle myönnettiin Helsingin poliisissa lupa .22-kaliiperiselle pistoolille mitättömällä kokemuksella ja ilman poliisin haastattelua.

    "Minä en ymmärrä, miksi se [aseluvan hankkiminen] täytyi sinun kohdallasi olla näin helpooa", hän sanoo.

    Markku Salminen oli laatimassa viime lokakuussa poliisilaitoksille jaettuja ohjeita, joissa korostettiin nimenomaan henkilökohtaisen haastattelun merkitystä aselupahakemusta käsiteltäessä.

    Salmisen mukaan ohjetta "on pakko noudattaa". Työvoimapula ei hänestä käy selitykseksi haastattelematta jättämiseen.

    [Lainaus loppuu]

    Helsingin Sanomien toimittajalla Mikko-Pekka Heikkisellä ei mennyt puuhaan puolta vuotta. Hän sai pistoolinsa kahdessa kuukaudessa.

    Olen edelleen sitä mieltä, että kontrolli vuotaa kuin seula. Aseluvan hankintaprosessi on tyypillinen esimerkki kansalaisten mielenrauhan vuoksi kehitetystä näennäispuuhastelusta, joka saattaa joskus vahingossa karsia kaikkein kahjoimmat yrittäjät. Esimerkiksi psykopaatti menee kontrollista läpi niin että heilahtaa.

     (0)
     (0)
  3. anssi kirjoitti:

    Päätökset täytyy perustella, ihminen tai robotti ei vapaasta tahdosta tee mitään. Aina on joku laskelma tai hameenhelma joka ajaa päätöksiin. "Musta tuntuu":kin on peruste.

    Päätöksiä tehdään, koska on joku tavoite.

    Tavoite voidaan asettaa väärin perustein. Oikeaan tavoitteeseen voidaan tehdä vääriä päätöksiä toimia. Vääräkin päätös perustellaan jotenkin.

    Perustelun arviointiin vaikutetaan hyvillä työkaluilla.

    Silti vaikka ennalta mitataan, analysoidaan ja toimitaan, ei riskittä voida tehdä mitään päätöksiä.

    Päätöksenteon riskittömyyden mahdottomuuskaan ei silti riitä perusteeksi huonolle päätökselle jälkikäteenkään.

    Tältä musta ainakin tuntuu.

    (onnistuinko oikomaan mutkat kuin Jari itse?)

     (0)
     (0)
  4. Base kirjoitti:

    "käytännössä kuka tahansa täyspäinen saa aseen, jos hän niin haluaa"

    Näinpä, mutta paljon pelottavampi on tämä tosiasia:

    Käytännössä kuka tahansa täyspäinen saa hankittua/tehtyä jopa tuhansia kertoja enemmän tappo/tuhovoimaa omaavia aseita, verrattuna kymmenen patruunaa sisällään pitävään pistooliin, jos vain niin haluaa.

    (Oletetaan että tässä nyt puhutaan vielä Auvisesta ja hänen Sig Saueristaan.)

     (0)
     (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *