Mäntyniemi-halvaus

23.5.2008    Jari Parantainen   12 kommenttia

Onko kaapissasi käyttämättömiä kenkiä, paitoja tai housuja, joita et pysty heittämään pois? Sama halvaus estää sinua vaihtamasta bisneksesi suuntaa.

Vaimoni on siitä outo otus, että hän kärrää kierrätykseen säkillisen vaatteitaan vähintään kerran vuodessa. Itse en ole läheskään niin kova.

Kaapissani on nököttänyt kymmenisen vuotta pari superlämpimiä talvikenkiä. Olen käyttänyt niitä muistaakseni kerran. Olivat muuten hiukan ahtaat. Ilmastomuutoskaan ei ennusta popoilleni hyvää.

Tiedän ihan hyvin, etten tule käyttämään kenkiä koskaan. Mutta koska ostos oli aikanaan kallis, en silti pysty heittämään niitä UFF:in laatikkoon. Semminkin, kun tiettävästi eräs mersukuski käy päivittäin hakemassa sieltä myytävää (ilmeisesti) kirpputorille.

Hyllyssäni on kirjoja, joita tuskin tulen koskaan lukemaan. Kiintolevylläni on musiikkia, jota en halua enää kuunnella. Firmani varastossa on esitteitä, jotka happanivat jo aikoja sitten.

Eräässä tutkimuksessa ihmisille tarjottiin kausilippuja paikalliseen teatteriin. Osa tutkittavista sai lippunsa täyteen hintaan, osa alennuksella. Sen jälkeen tutkijat mittasivat, kuinka usein lippuja ostaneet todella kävivät näytöksissä.

Kävi tietenkin ilmi, että täyden hinnan maksaneet kävivät teatterissa enemmän kuin alennuslippuja ostaneet.

Tutkijoiden mukaan tutkittavat halusivat minimoida tappiomielialojaan. Mitä enemmän he olivat lipuistaan maksaneet, sen enemmän väliin jääneet teatterikappaleet olisivat kaduttaneet.

Menneisyyden pohtimisessa ei ole paljonkaan järkeä. Olen maksanut kengistäni hinnan jo vuosia sitten. Tilanne ei muutu miksikään, säilytän niitä kaapissani kuinka pitkään tahansa.

Vastaavasti kausilipun ostanut on jo maksunsa maksanut. Päätöstä ei voi enää perua. Siksi kausilipun hankkineen pitäisi vain miettiä, mikä olisi hänen kannaltaan mukavin illanviettotapa. Jos esimerkiksi reipas iltalenkki houkuttaa pitkästyttävää teatterinäytöstä enemmän, menneisyyden päätösten ei pitäisi pakottaa teatteriin torkkumaan.

Sama ajatuskulku estää USA:ta nostamasta kytkintä Irakista. Kaikki tietävät, että sota tulee päättymään katkeraan vetäytymiseen jonain päivänä. Mutta operaatiosta on maksettu niin kova hinta, että päätös venyy ja venyy. Muuten tuhansien henkensä tai terveytensä menettäneiden amerikkalaissotilaiden uhraukset tuntuisivat aivan turhilta.

Yksikään vainaa ei kuitenkaan herää enää henkiin. Tähän mennessä maksettu hinta on vain niin suuri, että Yhdysvaltojen on ”pakko” tapattaa poikiaan päivä päivältä lisää.

Järkevä valmentaja antaa eniten peliaikaa joukkueensa parhaita tuloksia tahkoaville pelaajille. Tai niin luulisi. Todellisuudessa esimerkiksi koripallovalmentajat antavat eniten peliaikaa pelaajille, joista seura on maksanut eniten.

Lähes jokainen pörssiosakkeisiin sijoittanut tietää, että pahasti tappiolle painuneista ostoksista on hyvin vaikea luopua siksi, että niistä tuli joskus maksetuksi niin paljon. Myyntipäätöksen pitäisi tietenkin riippua vain siitä, miltä osakkeen tuleva kurssi vaikuttaa.

Kyse on samasta tuskasta, jota kutsun Mäntyniemi-halvaukseksi. Se pakottaa myös johtajia ja yrittäjiä ajamaan päin seinää. Menneet päätökset estävät tekemästä uusia. Muuten olisi luovuttava jostain aikanaan kalliiksi käyneestä investoinnista. Huonon rahan perään on pakko heittää aina vain enemmän hyvää rahaa.

Kun presidenttimme lukaalia aikanaan rakennettiin Mäntyniemeen, kustannukset kasvoivat ”yllättäen” rakennusaikana moninkertaiseksi alkuperäiseen budjettin nähden. Eduskunnan oli pakko lihottaa pottia moneen otteeseen. Perustelu oli joka kerta sama klassikko: rakennustyöhön oli jo käytetty niin paljon rahaa, ettei hanketta olisi ollut enää mitään järkeä peruakaan.

Olet jo maksanut nykyisten tuotteidesi ja palvelujesi kehityskulut. Se raha ei tule takaisin enää. Vain tulevaisuudella on merkitystä. Saisitko jostain muusta enemmän tuottoa, jos vain uskaltaisit tappaa vanhat bisneksesi?

Lähde: The Paradox of Choice, Barry Schwartz 2005
 (0)
Aiheet:



12 kommenttia

  1. Eemeli Ahonen kirjoitti:

    Näinhän se on. Ihmis mieli ei tavallisesti tahdo luopua mistään. Vaikeaa on lupua vanhoista sarjakuvista tai eritoten Lego palikoista. Vanhemmat aina vain hokevat niiden olevan todella arvokkaita, vaikka tottahan sekin on.

     (0)
     (0)
  2. Sami Hurme kirjoitti:

    Katselen tuossa toimiston lattialla lojuvaa vinyylilevykasaa ja mietin samaa... Jotain niillekin on pitänyt jo pitkään tehdä, mutta kun ei halua luopua... muistoista... kuinka kävi sen ensimmäisen vinyylin ostamassa...

    Herää nyt jo! Niitä on sinulla tuossa hirveä kasa. Niistä pitää päästä eroon ja heti!

     (0)
     (0)
  3. Tommi Helenius kirjoitti:

    Henkilökohtaisesta varastotavarasta pääsee kätevästi eroon, kun muuttaa riittävän usein. Toisista asioista ei tietysti halua luopua helpolla ja ne kulkevat muutosta toiseen samassa laatikossa varastosta varastoon.

    Yritykselle uudistuminen on tietysti aivan eri tavalla tärkeää. General Electric taitaa saada suurimmat tuottonsa nykyään rahoituspalveluista eikä komponenttien valmistamisesta.

    Omalla kohdallamme uudistuminen on tarkoittanut luopumista ja tehtyjen rahallisten sekä henkisten panosten uhraamista. Viime vuonna uudistimme yrityksemme visuaalisen ilmeen ja samalla myös palveluvalikoimaa. 4 kuukauden ikäiset painetut esitteet vanhenivat yhdessä yössä molemmissa suhteissa.

    Koulutuspalvelujen tarjoajan näkökulmasta uudistuminen on sisäänrakennettua. Sitä myydään mille on kysyntää. Turhat palvelut on karsittava pois. Puu pysyy terveenä, kun kuolleet tai kuolevat oksat karsitaan.

     (0)
     (0)
  4. Marinka Wieru kirjoitti:

    Eemeli ja Sami,
    yrityksemme auttaa ihmisiä pääsemään eroon turhasta tavarasta eli toivottavasti voimme auttaa teitä! Ja ei, tämä ei tarkoita sitä, että kaikki kipataan kaatopaikalle vaan toimimme tavaran luonnollisen kiertokulun mukaan. Uudet nettisivumme avautuvat kahden viikon sisällä osoitteessa www.mambogambo.fi Tervetuloa tutustumaan!

    Itse Mäntyniemi-halvaukseen: luulen, että yksi syy siihen, miksi bisneselämässä on vaikea kääntää kelkkaa on se, että suunnan muuttaminen on selvä merkki siitä, että aiemmin on tehty raskaita virheitä. Ja virheiden myöntäminen - julkisesti - tuppaa ottamaan koville.

    Jari, kaunis kiitos blogistasi! Olen seurannut sitä n. vuoden verran aina innostuen ja inspiroituen! Nyt iloitsen myös blogin tasokkaista ja mielenkiintoisista keskusteluista.

     (0)
     (0)
  5. Jari Parantainen kirjoitti:

    Marinka,

    Osut naulan kantaan: harhaan osuneita päätöksiä on tuskallista myöntää.

    Sain aikanaan nauttia esimiehestä, joka ei ollut koskaan väärässä. Hän väitti vaikka mustaa valkoiseksi, jos ei muu auttanut - mutta vika ei koskaan ollut oma.

    Useimmat poliitikkomme tuntuvat olevan samaa seurakuntaa.

    Muistan vieläkin, miten kipeäksi persuukseni äityi, kun liikenneministeri Matti Aura erosi yllättäen Sonera-sotkujen vuoksi vuonna 1999. Vammani syntyi tietenkin siitä, että putosin jakkaralta, kun kuulin uutisen.

    Niin taisi käydä monille muillekin. Edes toimittajat eivät oikein tuntuneet tietävän, miten moiseen poikkeuskäytökseen olisi pitänyt suhtautua.

     (0)
     (0)
  6. Tommi Helenius kirjoitti:

    Lainaanpa tässä osin itseäni ja osin Bob Suttonia:

    "Although most mistakes and setbacks seem to provoke leaders to cover them-up, claim that it wasn't their fault, to point fingers at others, say"no comment," or perhaps say something mealy-mouth like "I misspoke, but it really wasn't a mistake" I especially love the term "mistakes were made," as it almost seems to be admission of error, but the leader or politician in question never quite associates the term "mistake" with "I" or "we.""
    http://bobsutton.typepad.com/my_weblog/2008/05/leaders-apologies-doing-it-the-right-way.html

    Virheitä on tehty ja virheitä tehtiin ilmaisut kuuluvat Suomessakin viralliseen puhe- ja raportointikäytäntöön. Kun vastuuta ei uskalleta itse kantaa, on helppo piiloutua ilmaisujen taakse joilla melkein, mutta ei aivan myönnetään, että joku, jossakin kantaa vastuun tapahtuneesta.

     (0)
     (0)
  7. Jari Parantainen kirjoitti:

    Tommi,

    Kiitos mainiosta tiivistyksestäsi! Talouselämä-lehden päätoimittaja Pekka Seppänen kirjoitti viime viikon perjantaina tarkkanäköiseen tapaansa, miten eräät yritysjohtajat parhaillaan selittelevät firmojensa alavireisiä tuloksia.

    Syynä on tietenkin heikentynyt dollari. Mutta kun valuuttakurssi oli vielä voimissaan, hyvä tulos oli johtajien omaa ansiota. Vahvan taalan antamasta vetoavusta ei kumma kyllä ollut silloin mitään puhetta.

    Tässä Pekka Seppäsen mainio Pelin henki -kolumni kokonaisuudessaan:

    http://www.talouselama.fi/docview.do?f_id=1365684

     (0)
     (0)
  8. Par kirjoitti:

    Haluaisin nostaa esiin myös kolikon kääntöpuolen. Kuinka monta yritystä on rakennettu luovuttamalla ja olemalla väärässä? Eikö kaikki uudenlaiset ideat aluksi kyseenalaisteta ja väitetä hankkeita mahdottomiksi?

    Wikipediassa kirjoitetaan yrittäjän ominaisuuksista mm. seuraava:

    "With persistence and determination, the entrepreneur develops strategies to change the vision into reality."

    Jos tällä mentaliteetilla on rakennettu jotakin toimivaa, on mielestäni luonnollista ettei heikkouden näkeminen itsessään ole helppoa. Usein on tärkeämpää tehdä jotakin, kun tehdä tasan oikein.

     (0)
     (0)
  9. Tommi Helenius kirjoitti:

    Usein on tärkeämpää tehdä jotakin, kun tehdä tasan oikein.

    Alan Weissia siteeraten: "Kun idea on 80-prosenttisen valmis, on aika alkaa markkinoida".

     (0)
     (0)
  10. Jari Parantainen kirjoitti:

    Olen samaa mieltä, että jos yrittäjä uskoo ideaansa, sivuille ei kannata juuri vilkuilla. Ulkopuoliset yrittävät ihan varmasti torpata kaikki vähänkään totutuista kaavoista poikkeavat ideat.

    Alkuperäisessä esimerkissäni on kuitenkin kyse siitä, että kaikki jo tietävät, että homma on menossa kiville. Siis esimerkiksi yrittäjä itse. Hän ei vain voi katkaista tappiokierrettä, koska hän joutuisi myöntämään epäonnistuneensa (sillä kertaa).

    Projektihallinnan gurut sanovat, että yrityksen kulttuuri on sitä paremmassa jamassa, mitä enemmän johto uskaltaa tappaa projekteja kesken matkan. Päinvastainen käytäntö johtaa tyypillisesti aivan järjettömiin tappioihin.

     (0)
     (0)
  11. Samppa kirjoitti:

    "Lähes jokainen pörssiosakkeisiin sijoittanut tietää, että pahasti tappiolle painuneista ostoksista on hyvin vaikea luopua siksi, että niistä tuli joskus maksetuksi niin paljon. Myyntipäätöksen pitäisi tietenkin riippua vain siitä, miltä osakkeen tuleva kurssi vaikuttaa."

    Eilen luin erään pikkupaikkakunnan lehteä ja siinä oli haastateltu paikallisen Nordea-pankin jotain pikkujohtajaa, koska ihmiset ovat huolissaan talletuksistaan ja sijoituksistaan. Korkorahastoista täti selitti miten mitään ei ole hävitty vielä, jos ei aleta lunastaa niitä:)

     (0)
     (0)
  12. Jari Parantainen kirjoitti:

    Juuri näin! Ammattilaiset ostavat osakkeita, kun kurssit ovat pohjamudissa. Sitten he myyvät ne taas lähellä huippusuhdannetta. Mutta toisella puolen on oltava myyjä. Se on piensijoittaja, joka myy tai ostaa aina väärään aikaan.

    Asetelma on sama kuin verkkopokerissa. Harvalukuiset ammattilaiset (tai robotit / tietokone-ohjelmat) vapauttavat tuhansia amatöörejä rahoistaan. Siinä mielessä kyse on yhden sortin pyramidipelistä.

     (0)
     (0)

Osallistu keskusteluun!