Ei keksintöäkään sitten aamiaisen

26.4.2008    Jari Parantainen   1 kommentti

Edison oli epäilemättä työnarkomaani ja kova poika ideoimaan. Mutta hänestä tuli maailman kuuluisin keksijä nimenomaan siksi, että hän osasi markkinoida asiantuntemustaan.

Joulukuun 7. päivänä 1877 Thomas Alva Edison marssi Scientific American -lehden toimitukseen. Hänellä oli mukanaan firmansa epävirallinen PR-päällikkö Edward Johnsson ja oikea kätensä Charles Batchelor.

Edison laski pöydälle pienen laitteen. Hän väänsi sen kampea.

Toimituksen väki ällistyi. Kone alkoi puhua!

”Mitä kuuluu”, se kysyi. ”Mitä pidätte fonografista?”. Sitten laatikko vakuutti itse voivansa varsin hyvin. Lopuksi se toivotti kaikille hyvää yötä.*

Lehden toimittajat olivat äimänä. Miten noin pieni laite voi jäljitellä noin tarkasti ihmisen ääntä? Pöydän ympärille kokoontuneet asiantuntijat tiesivät oikein hyvin, millaisia järkäleitä puheen tuottamiseen rakennetut laitteet olivat.

Siihen saakka teknisesti edistyneimmät ratkaisut olivat nimittäin kirkkourkujen kokoisia härveleitä, jotka yrittivät simuloida kumisten huulten, putkien ja koskettimien avulla avulla ihmisen puhe-elimiä. Silti tuloksena oli vain kaikkea muuta kuin puhetta muistuttavaa ujellusta.

Paitsi että Edisonin esittelemä laite oli käsittämättömän pieni, se oli myös täysin mekaaninen. Se ei siis tarvinnut lainkaan sähköä tai ulkoista voimaa toimiakseen.

Scientific American pysäytti painokoneet. Lehti julkaistiin päivää aiottua myöhemmin, jotta juttu mullistavasta uutuudesta saatiin vielä mukaan.

Aikalaisia tuntui kutkuttavan erityisesti se, että Edisonin keksinnön avulla olisi mahdollista tallentaa ihmisen puhetta hänen elinaikanaan – ja kuunnella sitä sitten hänen kuolemansa jälkeen! Kyseessä oli siis todellinen aikakone.

Vain muutamaa päivää myöhemmin Edisonin tilanne oli muuttunut radikaalisti. Hänestä tuli julkkis jo 30-vuotiaana. Sellaisena hän pysyi loppuelämänsä.

Toki Edison oli työnarkomaani. Hän myös ruokki tätä käsitystä määrätietoisesti. Esimerkiksi vuonna 1878 Edward Johnson uskoutui toimittajalle, että Edisonin ”ainoa paha tapa” oli työ. Hänen mukaansa pomo oli työskennellyt viimeisimmät 10 vuotta keskimäärin 18 tuntia vuorokaudessa.

Edison oli kuitenkin liikemies. Firman menestyksen kannalta vielä rankkaa raatamistakin paljon oleellisempaa oli se, että keksijä osasi markkinoida osaamistaan. Hän tiesi, miten lehtimiehiä piti käsitellä.

Edisonilla oli ensinnäkin muutamia luottotoimittajia, kuten Edwin Fox New York Heraldista. Miehet olivat alun perin tutustuneet jo silloin, kun molemmat titasivat vielä rautateiden palveluksessa sähköttäjinä.

Lisäksi Edison osasi kutkutella lehtimiesten uteliaisuutta. Hän lipsautteli usein puolihuolimattomasti vakuuttavan tuntuisia tietoja mullistavista keksinnöistä, jotka olisivat pian valmiita julkaistavaksi. Toimittajat saivat sitten itse päätellä loput.

Esimerkiksi puhelimen keksijänä pidetty Alexander Graham Bell jäi pahasti Edisonin varjoon. Ensin Edison sai irtopisteitä, kun hän kehitti puhelimeen Bellin alkuperäistä ratkaisua paljon paremman mikrofonin. Kun Edison sitten vielä julkaisi fonografinsa, julkisuuspeli kääntyi lopullisesti Bellin tappioksi 6-0.

Pian Edison oli superjulkkis. Hänen nimestään tuli suurelle yleisölle niin tuttu, että toimittajat saattoivat viitata häneen ilman taustaselityksiä.

Niinpä lehdessä saattoi lukea esimerkiksi että ”Edison ei ole keksinyt mitään sitten aamiaisen. Lääkäri on jo kutsuttu.”

Etenkin koulusta valmistunut kuvittelee usein, että mitä perusteellisemmin hän paneutuu alaansa, sen paremmin hän pärjää. Todellisuudessa se on vasta puoli voittoa. Lisäksi hänen on osattava viestiä osaamisestaan koituvista hyödyistä muille.

* Applen perustaja Steve Jobs kopioi Edisonin tempun yli sata vuotta myöhemmin. Tammikuussa 1984 hän nosti esiintymislavalla laukustaan ensimmäisen Macintosh-tietokoneen. Kottaraispönttö sanoi: ”Hei, olen Macintosh. Olipa hienoa päästä ulos tuosta laukusta.”

Lähteet: The Wizard of Menlo Park, Randall Stross 2007 & Insanely Great: The Life and Times of Macintosh, the Computer That Changed Everything, Steven Levy 1994
 (0)



1 kommentti

  1. Ras kirjoitti:

    Puhelimen taisi keksiä kuitenkin Antonio Meucci, joka ei ilmeisesti osannut markkinoida itseään yhtään.

     (0)
     (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *