Vatsahaavan syntymekanismi oli pitkään täysi arvoitus. Sitten kaksi tuntematonta miestä pääsi aiheuttajan jäljille. Harmi vain, ettei kukaan uskonut heitä.
Meistä joka kymmenes kehittää itselleen vatsahaavan jossain elämänsä vaiheessa. Se ei ole juuri koskaan hengenvaarallista, mutta kivuliasta kuitenkin. Toisilla tauti ei koskaan uusiudu. Toiset taas kärsivät siitä jatkuvasti.
Vuosikymmenten ajan ajateltiin, että vatsahaava syntyy siten, että ylimääräinen vatsahappo syövyttää reikiä vatsalaukun seinämään. Jokainen tietää, miten vatsahapot saa liikkeelle. Ei tarvitse kuin hankkia stressi, ahmia tulista ruokaa tai kiskoa viinaa kaksin käsin kitusiinsa.
Kahdeksankymmentäluvun alussa kaksi australialaista lääketieteen tutkijaa teki ällistyttävän havainnon. Barry Marshall ja Robin Warren vakuuttuivat varsin pian siitä, että vatsahaavan aiheutti pieni kierteinen helicobakteeri (myöhemmin se sai nimen Helicobacter pylori).
Ajatus oli tietenkin vallankumouksellinen. Tauti on tavattoman yleinen. Jos vatsahaava olisi hoidettavissa – ja vieläpä yksinkertaisesti antibiooteilla – sillä olisi valtava merkitys satojen miljoonien ihmisten elämänlaatuun.
Alkoiko tiedeyhteisö ylistää keksijöitä?
Mitä vielä: kukaan ei uskonut Marshallin ja Warrenin ideaan pätkän vertaa!
Päinvastoin, koko ajatus oli monin tavoin järjetön. Onhan esimerkiksi selvää, ettei bakteeri selviäisi hengissä vatsassa. Se on täynnä happoa, joka sulattaa rautanaulankin.
Sitä paitsi Robin Warren oli vain tavallinen patologi. Mikä pahinta, vasta 30-vuotias Barry Marshall ei ollut vielä edes valmis lääkäri. Kaiken lisäksi molemmat työskentelivät maapallon alapuolella (siis päät alaspäin) syrjässä kaikesta.
Tiedeyhteisön oli vaikea ajatella, että moinen jymyuutinen voisi tulla mistään muualta kuin jonkin tunnetun tutkijaryhmän huippuvarustellusta tutkimuslaitoksesta.
Lääketieteelliset julkaisut kieltäytyivät ottamasta australialaiskaksikon tutkimustuloksia sivuilleen.
Vuonna 1984 Marshallin mitta oli täysi. Hänen kääminsä kärähtivät.
Eräänä aamuna hän pyysi kollegat laboratorioon katsomaan, kuinka hän nielaisi noin miljardin helicobakteerin cocktailin. Se maistui hänen mukaansa hyvältä kuin suovesi.
Jo muutaman päivän päästä Marshall kärsi klassisista vatsahaavan ensioireista. Kollegat saattoivat todeta tähystimellä, että vatsalaukku, joka oli vielä muutamia päiviä aikaisemmin täysin terve, oli nyt punainen ja tulehtunut.
Sitten Marshall nieli sopivan kuurin antibiootteja. Ja katso, pian hän oli jälleen entisellään.
Vaikka taistelu ei ollut vielä suinkaan ohitse, demonstraatio antoi kuitenkin puhtia bakteeriteorian kannattajille.
Silti vasta kymmenen vuotta myöhemmin kaikki olivat valmiit myöntämään, että vatsahaavan hoitoon tulisi käyttää ensisijaisesti antibioottilääkitystä.
Vuonna 2005 Warren ja Marshall pokkasivat keksinnöstään lääketieteen Nobelin.
Jos asiakas ei pidä sinua, yritystäsi tai tuotettasi uskottavana, hän ei osta. Hyvä demo on jokaisen tuotteistajan tehokkaimpia riskinpoistajia.
Lähde: Made to Stick, Chip Heath & Dan Heath 2007
Yksi vastaus