Kekkosellekin kelpasi

3.2.2008    Jari Parantainen   3 kommenttia

Jos asiakas sattuu haluamaan huippulaatua, hän on Suomessa pulassa. Täältä ei ole helppo löytää kunnon palvelua, oli siitä valmis maksamaan mitä tahansa.

Vuosia sitten eräs vanha ystäväni rikastui. Sitten hän halusi rakennuttaa Kauniaisiin todella laadukkaan talon. Siis sellaisen, joka kestäisi kaatosateet ja roudat vaikka vuosikymmeniä.

Se oli tosi huono idea! Ainakin rakennusalan ammattilaisten mielestä.

Ensinnäkin arkkitehti yritti suunnitella mahdollisimman edullista aina, kun maksumies käänsi selkänsä sekunniksikin. Mikään ei tuntunut auttavan. Arava-laatua pukkasi, vaikka tilaaja yritti selittää, että hän haluaisi jotain parempaa.

Sama homma jatkui rakennusvaiheessa. Ystäväni halusi talonsa perustuksien ympärille sekä salaojat, patolevyt että muutamia muita vesieristystä parantavia rakenteita.

Rakennusmiehet alkoivat valittaa, ettei sellaisessa ole mitään järkeä. Kuulemma edes uimahalleissa ei tarvita niin moninkertaista varmistusta. Niin että ei parempaa saa kukaan muukaan haluta.

Tilasin kerran puusepänliikkeestä sohvapöydän. Sanoin, ettei hinnalla ole niin oleellista merkitystä, kunhan se on jossain järjen rajoissa. Pääasia oli, että jälki olisi viimeisen päälle siistiä.

Kaluste valmistui muutamassa viikossa. Tulos oli muuten hyvä, mutta pöytälevy oli täynnä liimatahroja ja sormenjälkiä.

Olin jo ensin tyypilliseen suomalaiseen tapaan tyytymässä osaani. Mutta sitten päätin rohkaistua. Utelin varovaisen kohteliaasti, miten jälki näytti näin maallikon mielestä aika surkealta.

Yrittäjä suuttui kuin ampiainen. Hän tiuskaisi, että heidän firmansa laatu kelpasi aikanaan Kekkosellekin!

Ammattimies päätti neuvottelut siihen ja toivotti tervemenneeksi. Pöytääkään en saanut mukaani.

Monille palvelualan ammattilaisille tuntuu olevan vieläkin epäselvää, että sotavuodet menivät jo aika kauan sitten. Elintaso on jonkin verran noussut niistä ajoista. Suomessa on pelkästään Nokian ansiosta satoja miljonäärejä.

Jo vuoden 2005 verotustiedoista löytyi 3333 henkilöä, joiden verotettava varallisuus oli yli miljoona euroa. Eikä tuo lukema kerro läheskään koko totuutta. Suomessa kun on esimerkiksi yli miljoonan euron kämppiä kymmenin tuhansin (Talouselämä 2.11.2007). Useimmiten ne ovat yksityisten omistamia.

Uusvarakkaat venäläiset ovat jo törmänneet suomalaisten asenteisiin. He valittavat, että täältä on vaikea löytää riittävän tasokkaita palveluja rahallakaan.

Sama pätee yrityspalveluihin. Firmojen siivousbisnes on hyvä esimerkki. Alan toimijat kilpailevat vuodesta toiseen lähinnä siitä, kuka halvimmalla ei tee sitä, mitä lupasi.

Myös it-yritysten, kirjapainojen tai mainostoimistojen puheet luotettavasta pitkäaikaisesta kumppanuudesta ovat ikävän usein korkeintaan puolikkaan palaneen puupennin arvoisia.

Voisiko yrityksesi keskittyä todella maksukykyisten asiakkaiden joukkoon? Se tosin edellyttäisi laatua, joka ylittää totutun selvästi. Tavallinen suomalainen hällä väliä -meininki ei riitä mihinkään.

 (0)
Aiheet:



3 kommenttia

  1. Samuel kirjoitti:

    Sä olet niin oikeassa, että mua vituttaa. Näin se taitaa olla, että oikeaa laatua ei saa, vaikka maksaisi mitä. Toisaalta, keskiluokassa hinta/laatusuhde on aina paras, puhuttiin mistä tahansa, joten ehkä pitää tyytyä parhaaseen edes siinä suhteessa. Itse en ole rikas, vaan persaukinen pitkätukka, mutta joskus tulee sellaisia tilanteita, jossa olisi valmis maksamaan jostain tuotteesta enemmän kuin se yleensä maksaa ja haluaisi hyvän, mutta se ei vain ole mahdollista.

     (0)
     (0)
  2. Karvajalka kirjoitti:

    Komppaan täysin Samuelia. Tässä on jokunen vuosi pyöritetty elämysalan firmaa parin kaverin kanssa. Välineet on ja tietotaitoakin, mutta yleinen suhtautuminen yksityiskohtiin on se, että "tavan jantterille se on ihan yksi hailee" miten yksityiskohdat toteutetaan. Tämä sitten näkyy siinä, että kalusto on keskinkertaista, työntekijöiden toiminta ja tekniikkapuolen hallinta on keskinkertaista, kaikki on keskinkertaista. Kyllähän viimeisen päälle olevat laitteet maksaa ja itse pitää nähdä vaivaa, että harjaantuu todelliseksi Tekijäksi, mutta ne on minun mielestä niitä seikkoja, joilla asiakas saadaan toteamaan "Whoa!". Tinkimättömyyttä puuttuu.

     (0)
     (0)
  3. Yrittäjä kirjoitti:

    Juu, tuttu on tunne. Olen itse törmännyt useisiin asiakaspalvelutilanteisiin, joissa minua ostajana tai mahdollisesti käyttämääni rahamäärää aliarvioidaan. Kukkakauppiasisoäitini periaatteena oli palvella asiakasta aina tarjoamalla ensin kalleinta mahdollista kukkaa tai kimppua. Tämä toimintatapa oli hänen (ja varmasti sen ajan) tapa osoittaa asiakkaalle arvostusta.

    Miten siis tunnistaa myyjänä tilanne, jossa asiakkaalle voisi tarjota enemmän tai kalliimpaa? Koska asiakas ostaa vain optimoidusti halvimman mahdollisen tuotteen täyttääkseen tarpeensa?

     (0)
     (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *