Hullu tuijottaa sormea, osa 1

26.2.2008    Jari Parantainen   2 kommenttia

Sinäkin olet nähnyt monta todella upeaa tv-mainosta. Vitsi oli hauska tai tarina kosketti. Harmi vain, ettet muista lainkaan, mitä mainoksen oli tarkoitus markkinoida.

Pitihän se arvata, mitä tapahtuu. Käytin eilisessä blogikirjoituksessani Susitarina puree aina esimerkkinä tiedotusvälineiden petovihaa lietsovaa ”uutisointia”.

Tietenkin postilaatikkooni alkoi heti putoilla tietynlaisia viestejä. Niiden lähettäjät selittävät, miten fiksua on tappaa villieläimiä ajanvietteeksi. Tai ettei kaupunkilaisilla ole oikeutta petoja koskeviin mielipiteisiin.

Kirjoittajat eivät siis puhu juttuni aiheesta. Se oli kuitenkin se, että miten joitain ammattitaidottomia toimittajia on helppo jallittaa levittämään satuja. Tai miten tehokkain myyntipuhe saattaa perustua menettämisen pelkoon.

Vastaavan ilmiön on huomannut moni hienon tv-mainoksen tilaaja.

Kaikki filmin nähneet saattavat muistaa vaikuttavasti tiivistetyn tarinan tai nauraa riemukkaalle huumoripläjäykselle.

Ikävä kyllä vain harva muistaa, mitä reklaami yritti myydä. Puhumattakaan, että joku olisi ymmärtänyt, miksi tuote kannattaisi ostaa.

Tilanne on hiukan sama kuin jos puolialaston missi pitäisi puheen. Yleisöön kuuluvat miehet pysyisivät varmasti hereillä. Mutta vaikka esiintyjällä olisi miten mielenkiintoista sanottavaa, kuulijoiden muistikuvat koskisivat kaikkea muuta.

Jokainen tuntee sanonnan ”älä tapa viestinviejää”. Siitä tarvittaisiin siis myös hiukan eri tarkoitukseen versio ”älä riisu viestinviejää”.

Olen itsekin masinoinut useita sissimarkkinointi-iskuja, jotka ovat menneet ainakin osittain kaseikkoon tästä samasta syystä.

Operaatio on saattanut saada muikeasti huomiota tiedotusvälineissä. Kansalaiset ovat yltyneet keskustelemaan, kuten tarkoitus olikin.

Harva siinä hässäkässä kuitenkaan muistaa, mistä oli alun perin kyse. Asiakkaat alkavat taivastella itse kampanjaa. Varsinainen markkinointiviesti katoaa yleiseen pöhinään. Myyntitulokset jäävät mitättömiksi.*

Samasta syystä yritän koulutuksissani välttää kuulijakunnan oman toimialan esimerkkejä. Jos erehdyn näyttämään jostain elävän elämän tapauksesta vähänkään liian yksityiskohtaisia tietoja, homma lähtee heti lapasesta.

Yleisön joukossa istuvat asiantuntijat alkavat saivarrella keskenään teknisistä yksityiskohdista. Itse tarinan sisältämä opetus unohtuu kokonaan.

Muinainen viisas kiinalainen onkin sanonut asiasta näppärästi tähän tapaan: ”Kun osoitan kuuta, hullu tuijottaa sormeani.”

Varo haaskaamasta rahaasi markkinointiin, jonka muoto varastaa kohderyhmäsi kaiken huomion.

*Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että kohderyhmä kannattaisi tylsistyttää tajuttomaksi. Kuuluisa mainosmies David Ogilvy totesi aikanaan, ettet voi pitkästyttämällä pakottaa asiakasta ostamaan.

 (0)
Aiheet:



2 kommenttia

  1. ¡ıoɥ snolɐʇoıɯonH

    ud uo s s s unnl su duo n ssuu...

     (0)
     (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *