Ei ostopakkoa

1.12.2007    Jari Parantainen   kommentoi

Aikanaan tavaratalo oli mullistava uutuus, joka kuumensi tunteita. Miten voisit uudistaa oman alasi käytäntöjä vastaavalla tavalla?

Maailman ensimmäinen tavaratalo oli pariisilainen Au Bon Marché (suomeksi "hyvä ostos"). Sen perusti normandialainen Aristide Boucicaut vuonna 1869.

Uusi kauppakonsepti oli kuohutti: tavarat olivat esillä hyllyissä ja niitä sai hypistellä ilman ostopakkoa. Liike myi tylysti vain käteisellä, mutta se ei yllättäen menoa haitannut.

Toisaalta kaupassa oli mahdollista viettää aikaa, mikä oli tuolloin aivan outo ajatus. Edes sisäänpääsymaksua ei peritty, vaikka kaupassa järjestettiin opastettuja kierroksia.

Hinnat olivat röyhkeästi esillä. Mikä ällistyttävintä, niistä ei enää ollut tarkoitus tinkiä lainkaan. Ei silti, ei sellainen ehkä ollut enää edes tarpeen. Kun tavaratalo osti suuria määriä tavaraa, se pystyi pudottamaan hintojaan jopa kolmanneksella pieniin putiikkeihin verrattuna.

Paheksujat uskoivat Boucicautin tavaratalojen suistavan naiset turmioon, kleptomaniaan ja sivettömyyteen. Paitsi että naiset saivat ostaa tavaratalon tuotteita, myös heidän työskentelynsä moisessa paheen pesässä oli ennenkuulumatonta.

Au Bon Marché aloitti myös alennusmyynnit. Aikaisemmin asiakkaita ei kuulunut houkutella hinnoilla tai mainonnalla. Sellaista pidettiin epäilyttävänä. Liikkeellä oli oma kalenterinsa, josta löytyi säännöllisiä myyntitapahtumia ja konsertteja. Näyteikkunoihin alkoi ilmestyä joulusomistuksia.

Vuosiohjelmaan kuului mm. valkoisen värin teemaviikko 1800-luvun lopulla. Tuleeko mieleesi yhtään tavarataloa, joka järjestäisi nykyisin jotain samantapaista?

Alennushyllyt sijoitettiin tarkoituksellisen ahtaisiin paikkoihin, jotta niiden ympärille kertyi muuta väkeä houkuttavaa kuhinaa.

Yksi Boucicautin uutuuksista oli valmiiksi ommellut vaatteet, kuten leningit. Tosin konseptiin kuului myös esimerkiksi korjausompelimo.

Au Bon Marchén osastot olivat sellaisessa järjestyksessä, että niiden kiertämiseen kului aikaa. Samalla asiakas eteni tuoteryhmästä toiseen. Onneksi tällaisesta on sentään päästy jo nykyisin eroon – vai onko sittenkään…

Kaupan johtajat kasvatettiin yrityksen omista joukoista. Näin syntyvä uramahdollisuus teki työntekijöistä uskollisia työnantajalleen.

Boucicaut kuoli jo vuonna 1877. Hän ei ehtinyt nähdä radikaalin bisneksensä nousua hurjaan kukoistukseen. Vain 9 vuotta myöhemmin liikkeen myynti rikkoi 200 miljoonan frangin ja henkilöstö 4500 työntekijän rajan.

Mitä nykyisen bisneksesi vakiintuneita tapoja ihmiset pitävät muutaman vuosikymmenen päästä täysin naurettavina muinaisjäänteinä? Olisiko viisasta, että ryhtyisit toimialasi Boucicautiksi?

Lähde: Michael B. Miller, The Bon Marché, 1981

 (0)



Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *