Kiinalainen kuittilotto

1.11.2007    Jari Parantainen   3 kommenttia

Älä heittäydy epätoivoiseksi, vaikka asiakkaat tuntuisivat toimivan vastoin tahtoasi. Et ole vain vielä keksinyt sopivia kannustimia, jotka ohjaisivat heitä oikeaan suuntaan.

Osallistuuko asiakas palvelusi toimitusvaiheeseen? Siinä tapauksessa tulosten laatu riippuu paitsi omien työntekijöidesi, myös asiakkaasi toimista.

Toisaalta palveluun osallistuvia "ulkopuolisia" on turha yrittää pakottaa mihinkään. Toisaalta vallattomasti säntäilevät, hyperaktiiviset AHDH-tyypit saattavat mitätöidä konseptisi tulokset kokonaan.

Vaikka sekoilun todellinen syy olisi ostaja itse, hänen näkökulmastaan palvelusi on epäonnistunut joka tapauksessa.

Siksi tuotteistajan kannattaa etsiä ja tutkia erilaisia kannustimia. Kun sovellat niitä sopivasti, saat asiakkaasi toimimaan aivan vapaaehtoisesti kaikkien yhteisen edun mukaisesti.

Tunnettu esimerkki liittyy kiinalaisten verotukseen.

Vuonna 1989 Sanghain veroviranomaiset tarkastivat runsaan kymmenentuhannen yksityisyrittäjän kirjanpidon. Yhdeksän kymmenestä tutkitusta oli kiertänyt veroja.

Sitä paitsi kärähtäneet olivat sentään rekisteröityjä yrittäjiä. Rekisteröimättömistä todennäköisesti sata prosenttia jätti veronsa maksamatta.

Niinpä maassa alettiin saman tien suunnitella keinoa, jolla verotulot saataisiin kasvuun. Idea kopioitiin Taiwanista, jossa jo 1960-luvulla syntynyt käytäntö on siitä saakka tuottanut hyviä tuloksia.

Kiinalaiset virkamiehet eivät liene maailman ripeimpiä, sillä valmisteluihin paloi lähes 10 vuotta. Mutta tammikuussa 1998 he ottivat uuden menetelmän koekäyttöön Haikoun kaupungissa Hainanin provinssissa.

Järjestelmän periaate on hyvin yksinkertainen: jokainen kassakuitti on samalla kuin suomalainen ässäarpa. Kuitissa on raaputuspinta, jonka alta löytyy arpajaisnumero.

Ei liene kenellekään yllätys, että yhtäkkiä jokainen ostaja alkoi edellyttää myyjältä kuittia.

Kiinan verovirasto raportoi vuonna 2002, että kokeiluun osallistuneilla alueilla jokainen arpajaisjärjestelmän kautta palkintona maksettu yuan tuotti 30 yuania verotuloja. Paikoin tuotto oli jopa nelikymmenkertainen.

Toimivatko asiakkaasi mielestäsi järjenvastaisesti? Todennäköisesti heillä on siihen syynsä. Löydätkö tilalle parempia kannustimia, jotka saavat asiakkaasi muuttamaan käytöstään vapaaehtoisesti?

Lähde: "The Incentive to Declare Taxes and Tax Revenue: The Lottery Receipt Experiment in China", Junmin Wan, Osaka University 2006.

 (0)



3 kommenttia

  1. Tekstiurakotisija kirjoitti:

    Nämä jutut eivät nähtävästi vanhene. Hyvin potkivat nämä tekstisi vielä näin parin vuoden jälkeenkin. Mikähän siinä on että vanhoja logijuttuja tulee luettua niin harvoin uudelleen vaikka kirjahyllyn kirjojen kanssa tilanne on toinen.

     (0)
     (0)
    • Jari Parantainen kirjoitti:

      Olen yrittänyt alun perinkin kirjoittaa osan jutuista niin, että ne kestäisivät kierrätystä. Toki jotkut jutut ovat niin ajankohtaisia, että ne vanhenevat väistämättä. Mutta monia tarinoita voisi uusiokäyttää monin tavoin vaikka kuinka pitkään.

      Samaa ideaa alamme hyödyntää omien asiakkaidemme guruohjelmissa. Laadimme kullekin omia tarinoitaan niin, että niitä voisi käyttää blogissa, uutiskirjeissä, pikaoppaissa, kirjoissa, koulutuksissa jne. uudelleen ja uudelleen. Sitä paitsi tarinat sopivat asiantuntijoiden osaamisen markkinointiin paljon perinteistä myyntihöpinää paremmin.

       (0)
       (0)
  2. Tekstiurakoitsija kirjoitti:

    Aivan. Tämän tyyppisillä tarinaesimerkeillä on mahdollista konkretisoida asioita niin, että maallikkokin ne ymmärtää, mutta silti kovemmankin kokemuspohjan kerännyt kaveri saa niistä jotain irti (vähintäänkin kollegatiivisesta näkövinkkelistä katsottuna).

    Lisäksi (taisit sinäkin siitä joskus kirjoitella) tarina jää paljon paremmin mieleen kuin raaka fakta.

    "Renkinä" mainostoimistossa, olen muuten monesti ihmetellyt sitä kuinka paljon juuri tekstien osalta tehdään jatkuvasti turhaa työtä koska:
    • Ei tajuta että KAIKKI vanha tekstimateriaali ja tieto auttaa uutta copya.
    • Tekstimateriaalia ei alunperinkään laadita sillä menttaliteetilla että niiden tulisi kestää aikaa.
    • Toimituksellista materiaalia ei arkistoida kunnolla, tai jos niin tehdään, arkistoa ei silti ole asiakkaalla.

    Mun näkemyksen mukaan kaikki nämä ovat sellaisia asioita, jotka yksinomaan tuovat (lisätuntien muodossa) rahaa mainostoimiston kassaan, mutta syövät duunin tehokkuusastetta ja siten tekevät hallaa mainostajalle. Sitten ihmetellään miksi homma ei toimi edes toimistoa vaihtamalla, vaikka ei se tietenkään toimi kun seuraavassa(kin) paikassa aloitetaan taas nollatilanteesta ja keksitään pyörä uudelleen :D

    Vaikka grafiikoiden kanssa työn määrän suhde työn tulokseen, on usein vieläkin huonompi, niin pohjamateriaalista ei silti (yleensä) ole samalla tavalla pulaa.

    Eri toimistojen ja asiakasfirmojen toimintakulttuurista kait toki riippunee aika paljon myös. Itsellä kokemukset kuitenkin tämän suuntaisia.

     (0)
     (0)

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *