Kuka hyötyy talouskasvusta?

22.4.2017    Jari Parantainen   20 kommenttia

Tänään Elina Halttunen-Riikonen kirjoitti Hesarin mielipidesivulla, että hänen lasinsa näyttäisi läikkyneen puolityhjäksi:

”Nyt olisi toimittajilla tuhannen taalan paikka esittää kysymys siitä, keitä kasvu hyödyttää, sen sijaan, että talouskasvusta puhutaan kaikkien etuna ja yhteisenä tavoitteena. Tutkimusten mukaan talouskasvun hedelmät ovat kasvuvuosina menneet jo ennestään varakkaille. Palkat tai etuudet eivät ole kohonneet samassa tahdissa.”

Lisäksi hän totesi, ettei talouskasvu automaattisesti lisää tasa-arvoa. Hän ei ymmärtänyt sitäkään, miksi hyvin menevän talouden pitäisi ilahduttaa työttömyysturvan leikkauksesta kärsivää työtöntä.

Tavallaan kyllä ymmärrän purnaajaa. Nythän työttömyysturva tuntuu putkahtavan jostain ehtymättömästä lähteestä. Silloin saattaa tulla mieleen, että miksei valtio voisi saman tien maksaa verojakin kansalaistensa puolesta.

Lue lisää →

 (0)

Kaikki ei löydy Googlesta

19.4.2017    Jari Parantainen   8 kommenttia

Vedin koulutusta juristeille. Juttelimme gurumarkkinoinnin keinoista, joilla lakihenkilö voisi rakentaa asiantuntijamainettaan. Yksi niistä on tietysti kirjoittaminen ja julkaiseminen.

Neuvoin kirjoittamisesta kiinnostuneita rakentamaan omaa arkistoa. Sinne kannattaisi säilöä kaikenlaisia lähteitä ja tiedonpirstaleita, joista voisi olla jonain päivänä hyötyä. Omaani olen rakentanut nyt runsaat 15 vuotta.

Olin yleisöni reaktiosta aivan äimänä. Kallispalkkaiset ammattilaiset alkoivat vain hekotella. Ehdotuksessani ei ollut kuulemma mitään järkeä:

”Kaikki kyllä löytyy Googlesta!”

Muuten meni ihan oikein – paitsi että Googlesta ei löydy läheskään kaikki.

Lue lisää →

 (0)

Tontin hinta ei tee asunnosta kalliimpaa

8.4.2017    Jari Parantainen   37 kommenttia

Hinnoittelukoulutuksissani käymme läpi aina muutamia perusjuttuja. Yksi on se, ettei tuotantokustannus määrää tuotteen markkinahintaa.

Tuote saattaa käydä kaupaksi hintaan, joka on pienempi tai suurempi kuin kustannukset. Mutta kustannukset eivät ostajaa kiinnosta.

Vai pohditko muka itse marketissa, paljonko valmistaja on maksanut jonkin ryynipakettinsa pusaamisesta? Ja vaikka pohtisitkin, ostaisitko kahdesta tuotteesta kalliimman siksi, että haluat tukea tehotonta* valmistajaa?

Aika pian suurin osa kurssilaisista toteaa, että turha tätä asiaa on jauhaa enempää. Logiikka on niin ilmiselvä.

Mutta auta armias, kun ajatusta pitäisi soveltaa käytäntöön. Fiksutkin ihmiset alkavat suoltaa soopaa.

Eilen Kauppalehti (7.4.2017) kirjoitti, että Helsingin kaupunki on tahkonnut tonttikaupoillaan puolen miljardin myyntitulot neljässä vuodessa.

Rakennusalan etujärjestö Rakennusteollisuus RT:n toimitusjohtaja Tarmo Pipatti oli harmissaan:

Lue lisää →

 (0)

Miksi Vincitillä ei voi olla tyytymättömiä asiakkaita?

6.4.2017    Jari Parantainen   27 kommenttia

Harkitsen ostavani kotimaista pilvipalvelua, joka maksaisi firmalleni vähintään viisi tonnia vuodessa. Mutta olen liian usein sutaissut nimeni sopimukseen niin, etten ole ajatellut seurauksia loppuun saakka.

Päätin olla tarkkana tällä kertaa. Luin myös pienellä präntätyt tekstit. Törmäsin taas kerran samaan huonoon ideaan: saattaisin jäädä myyjän panttivangiksi.

Palvelun hinnoittelu houkuttaa siihen, että sitoutuisin ainakin vuoden määräaikaiseen sopimukseen.

Olen tästä ennenkin mussuttanut. En käsitä, miksi aivan täysjärkiset yrittäjät ovat niin innokkaita rajoittamaan asiakkaidensa vaihtoehtoja.

Piipahdin hiljattain konsulttikeikalla Vincitin pomojen juttusilla. Firman keulahahmo ja Vincit Development Oy:n toimitusjohtaja Mikko Kuitunen täräytti tiskiin nerokkaan ajatuksen:

Lue lisää →

 (0)

Sannan kynä kuumana

2.4.2017    Jari Parantainen   6 kommenttia

Kävin viime viikolla koulutuskeikalla Helsingin Kauppakamarin järjestämässä tilaisuudessa. Paikalla oli ehkä nelisenkymmentä kuulijaa.

Kiinnitin huomiota eturivissä istuvaan nuoreen naiseen. Hän kirjoitti kynä kuumana nelituntisen sessiomme alusta loppuun.

Kerrankin joku on niin kiinnostunut, että hän laatii muistiinpanoja!

Lopetimme neljältä. Marssin innokkaan oppilaani luo ja kysyin hänen nimeään. Luokan priimus oli nimeltään Sanna.

Olin kiinnostunut näkemään, miten hän ehti dokumentoida pajatukseni. Esimerkiksi isävainaani osasi vielä pikakirjoitusta, mutta tuskinpa sitä enää kukaan hallitsee.

Osoittautui, että Sannalla oli aivan omanlaisensa mind map -tekniikka:

Lue lisää →

 (0)

Koska konsulentti joutaa varhaiseläkkeelle?

22.3.2017    Jari Parantainen   4 kommenttia

Asiakkaani soitti hetki sitten. Hän ihmetteli, missä mahdoin luurata. Katselmuksemme oli alkanut jo kuusi minuuttia aikaisemmin Porvoossa.

Ikävä kyllä istuskelin kaikessa rauhassa kalsarit jalassa kotitoimistollani Espoossa naputtelemassa sähköposteja.

Olin kyllä merkinnyt session kalenteriin – mutta jonnekin väärään sellaiseen.

Varaus näkyy vain Apple-kalenterissani, ei ensisijaisesti käyttämässäni Google-kalenterissa lainkaan.

Päivä alkoikin varsin itsetuhoisissa tunnelmissa.

Piipahdin viime viikon torstaina Seinäjoella vetämässä koulutuksen. Annoin isännälleni Vesa Tiensuulle Tuotepäällikön pelastuspakkaus -kirjani lahjaksi.

Tilaisuuden päätteeksi huomasimme, että joku ääliö oli napannut Vesan kirjan parempaan talteen.

Lue lisää →

 (0)

Volvo putosi – mutta kuka sen pudotti?

20.3.2017    Jari Parantainen   15 kommenttia

Juttelemme koulutuksissani miellyttämisen rajoista usein. Pitäisikö markkinoinnin olla sopivan kilttiä niin, ettei se suututa ketään?

Moni tarjoaa edelleen käytännön esimerkiksi SAK:n Ruokapöytä-vaalivideota vuodelta 2007. Siinä Oiva Lohtanderin esittämä stereotyyppinen ökyporvari mässäilee ja höpisee tavalla, joka oli repäisty jostain sadan vuoden takaa.

Demarit kuulemma hävisivät vaalit juuri videon vuoksi.

Helmikuun Tekniikan Maailma (3/2017) kertoi kiinnostavan pienuutisen. Sen mukaan ruotsalaiset järkyttyivät, kun he näkivät vuoden 2016 henkilöautojen rekisteröintitilastot.

Volvo menetti 54 vuotta putkeen jatkuneen ykköspaikkansa.

Mutta mikä oli se valmistaja, joka kehtasi syrjäyttää Volvon?

Lue lisää →

 (0)

Pappa osti painettuja kirjoja

13.3.2017    Jari Parantainen   28 kommenttia

Olipa outoa avata Amazonin paketti, joka oli täynnä painettuja kirjoja. Edellisestä kerrasta on vuosia.

Tilasin ensimmäisen sähköisen kirjani marraskuussa 2009. Se oli Inbound Marketing, jonka ovat kirjoittaneet Brian Halligan ja Dharmesh Shah. Kaikkiaan olen sen jälkeen tilannut Amazonista 370 Kindle-kirjaa.

Aluksi kaikista teoksista ei tietenkään ollut saatavana sähköistä versiota. Monet olivat tilattavissa vain paperikasoina. Toki jotkut uutuudet ilmestyvät vain painettuina edelleen, mutta se alkaa olla harvinaista.

Joka tapauksessa aloin vähitellen boikotoida Gutenbergin kaudelle jämähtäneitä kirjailijoita. En vain suostunut tilaamaan heidän opuksiaan ennen kuin Kindle-versio oli saatavilla.

Miksi sitten sorruin taas hankkimaan kilokaupalla kuivattua selluloosaa?

Lue lisää →

 (0)

Miksi virkalääkäri häviää yksityiselle?

10.3.2017    Jari Parantainen   21 kommenttia

Eilen Hesari kertoi, miten virkamiehet piipahtivat voideltavina tutustumassa tietojärjestelmiin USA:ssa. Kymmenpäisen seurueen parin päivän reissu maksoi 40 tonnia.

Valtiovarainministeriön projektijohtaja Tomi Hytönen reissasi karjaosastolla. Hänen lentolippunsa maksoivat 3000 euroa vähemmän kuin bisnesluokassa myhäilevien sosiaali- ja terveysministeriön johtajien tiketit.

Ensin toimittaja Paavo Teittinen kauhisteli lippujen hintoja. Seuraavaksi hän hurskasteli:

”Olennaisinta matkassa ei ole kuitenkaan sen hinta vaan kohde.”

Olen eri mieltä. Mielestäni virkamiesten valinnat kertovat jotain hyvin oleellista.

Jotta en höpise luulon varassa, otin siltä seisomalta yhteyttä tuttuun sote-yrityksen johtajaan. Kysyin, miten hänen firmansa johtajat lentävät rapakon taakse. Kökkivätkö he bisnes- vai turistiluokassa?

Vastaus oli yksiselitteinen:

Lue lisää →

 (0)

Mykkäfilmi meni muodista sata vuotta sitten

8.3.2017    Jari Parantainen   1 kommentti

Kuten uhrini tietävät, vedin kolmannen lukupiirini webinaarina pari viikkoa sitten. Käsittelyssä oli Tim Ferrissin uutuus The Tools of Titans.

Sessio sujui muuten ihan hyvin, mutta

  1. paasasin ensimmäiset 10 minuuttia niin, että mikrofoni oli mykkä,
  2. chat-palvelu kaatui jo ennen lähetyksen alkua,
  3. unohdin painaa nauhurin päälle ja
  4. jätin studion ikkunan auki.

Ei neloskohdalla muuten olisi väliä, mutta kun pensaissa pomppivat kiimaiset pikkulinnut karjuivat parin metrin päässä kilpaa kanssani.

Joka tapauksessa on pakko myöntää, ettei aamu ollut varsinaisesti urani tähtihetkiä.

Lue lisää →

 (0)