Posti tarjoaa palvelua vain, jos asiakkaan käsi tärisee

4.2.2016    Jari Parantainen   28 kommenttia

Käväisin pitkästä aikaa polttamassa päreeni Postin konttorissa.

Halusin lähettää 12-kiloisen paketin rapakon taakse New York -nimiseen tuppukylään. Koska boksissa oli arvotavaraa, päätin vakuuttaa sen 1500 euron arvosta.

Optimistisesti raahasin kollin lähimmän asiamiespostin tiskille. Paikka oli siis Shell-huoltamo.

Ehkä joku järkevä ihminen olisi tajunnut jo etukäteen, ettei postia tietenkään voi lähettää postiasiamiehen kautta. Tai olisi se ehkä muuten onnistunut, mutta kun halusin sen vakuutuksen.

Tiskin takana parveileva nuorisobändi ei löytänyt kymmenessä minuutissa Postin järjestelmästä lähetystapaa, johon olisi liittynyt myös vakuutuspalvelu.

Kannoin laatikon nöyrästi takaisin kulkimeni takakonttiin. Tummat pilvet alkoivat hiipiä horisonttiin.

Lue lisää →

 (0)

Miksi timantti on niin kallis?

3.2.2016    Jari Parantainen   kommentoi

Taloustieteilijät käyttävät usein esimerkkeinä vettä ja timantteja. Vaikka vesi on jokaiselle ihmiselle täysin välttämätön hyödyke, se on silti (länsimaissa) puoli-ilmaista.

Esimerkiksi Suomessa laadukkainkin hanavesi maksaa vain puolisen senttiä litralta.

Toisaalta timantit ovat tavisten kannalta täysin tarpeettomia. Silti kiiltävät kivenpalaset ovat erittäin kalliita.

Jonkin asian tarpeellisuus ei siis tarkoita, että siitä saisi paljon rahaa.

Tätä sairaanhoitajat aina ihmettelevät. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että heidän työnsä on tärkeää. Silti vain vaalikiimainen Karkuri-Katainen on mennyt korottamaan hoitajien liksoja mitenkään merkittävästi yli kymmeneen vuoteen.

Mutta miksi kuluttajalle täysin tarpeettomat hiilenpalat – eli timantit – kuitenkin ovat niin kallita? Yleisin selitys on tietenkin se, että timantit ovat harvinaisia.

Lue lisää →

 (0)

Viisastuva yliopisto

1.2.2016    Jari Parantainen   36 kommenttia

Menestyvän teollisuusyhtiön johtaja kertoi aikoinaan, että aina muutaman vuoden välein on pakko käynnistää yt-neuvottelut milloin mistäkin syystä. Näin yhtiö pääsi eroon heikoimmista työntekijöistään.

Firman tuottavuus pompsahti jopa 20 prosenttia kerrallaan, vaikka duunareita jäi vahvuuteen entistä vähemmän. Toisin sanottuna irtisanottujen joukosta oli ollut firman tuotannolle vain haittaa.

Kun yliopisto käynnistää yt-neuvottelut, eiköhän kunkin laitoksen johto toimi aivan samoin. Tietenkin jokainen pomo yrittää pitää fiksut ja ahkerat työntekijänsä. Laiskimmat ja tyhmimmät saavat lopputilin, mikäli suinkin mahdollista.

Lue lisää →

 (2)

Verkostoituminen on itsepetosta

1.2.2016    Jari Parantainen   25 kommenttia

Perjantaisen Talouselämä-lehden (29.1.2016) Pomo & Väisänen -pilakuva osui hermoon. Koska tuskin saisin kopioida kuvaa laillisesti, tyydyn kuvaamaan sen näin verbaaliakrobatian keinoin:

Pomo (marssii toimistolle): ”Olin Davosissa, tapasin Bonon, Leonardo DiCaprion ja Sauli Niinistön!”

Väisänen (naputtelee läppäriä työpöydän ääressä): ”Montako kauppaa teit?”

Talouselämän ex-päätoimittaja Pekka Seppäsen ja piirtäjä Pertti Hämäläisen tuottama pläjäys kertoo mielestäni ihan täsmälleen, mitä nykyisin niin muodikas verkostoituminen useimmiten tarkoittaa.

Seminaareissa ja muissa kissanristiäisissä on tietysti tosi mukavaa notkua. Mutta se on aivan toinen juttu, onko moisesta mitään aitoa bisneshyötyä.

Lue lisää →

 (0)

Vihdoin toimiva sähköinen kynä

29.1.2016    Jari Parantainen   7 kommenttia

Kulutin monta vuotta Livescriben sähköisiä kyniä. Ikävä kyllä ne olivat aika rasittavia kapineita monestakin syystä.

Esimerkiksi sitä en koskaan ymmärtänyt, miksi helkkarissa rakkine täytyi erikseen käynnistää painikkeesta. Eikö kynä muka pysty tunnistamaan sitä, että joku survoo sen kärkeä paperiin?

Olikin aina yhtä raivostuttavaa todeta, että ensimmäiset kolme turaamaani sivua tulivat kyllä arkille – mutta kynä ei tallettanut siihen mennessä mitään!

Lue lisää →

 (0)

Sininen meri harhauttaa

26.1.2016    Jari Parantainen   21 kommenttia

Tapasin eilen kolme opiskelijaa Jyväskylästä. He olivat perustaneet opintoihinsa liittyvän (tilapäisen) yrityksen. Liikeidea kuulosti aika hienolta ja omaperäiseltä. Toimialakin oli ihan omanlaisensa.

Toisaalta mieleeni tuli heti mainostoimisto, joka keskittyisi yritysbrändien kirkastustöihin – tai miten sen nyt selkosuomeksi sanoisi.

Kysyin ryhmältä, voisiko heidän firmansa kuitenkin olla mainostoimisto. Se vain erikoistuisi johonkin kasvavaan nurkkaan siitä valtavasta kokonaisuudesta, jonka mainostoimisto-käsite kattaa.

Lue lisää →

 (1)

Tuotteistaminen ei suju edes Harvardin taloustieteen professorilta

18.1.2016    Jari Parantainen   kommentoi

Claudia Goldin on taloustieteen professori Harvardissa. Hän on voittanut monia alansa palkintoja. Ei siis mikään tyhmä täti, vai mitä?

Goldin on kuitenkin hyvä esimerkki siitä, miten edes maailman arvostetuimman yliopiston professori ei hoksaa tuotteistaa osaamistaan. Hän tunnusti asian Stephen J. Dubnerille runsas viikko sitten Freakonomics-podcastissa (7.1.2016).

Lue lisää →

 (0)

Genelec pärjää markkinoinnista huolimatta

12.1.2016    Jari Parantainen   84 kommenttia

Iisalmen ihme Genelec Oy päätyy usein lehteen, kun toimittaja tarvitsee esimerkin suomalaisesta vientikaupan kestomenestyjästä.

Kutkuttavaa firmassa on myös se, että putiikki nököttää keskellä ei mitään. Tai no, paikka on Pohjois-Savossa, josta myös äidin puolen sukuni on kotoisin. Mutta joka tapauksessa sijainti on logistisesti älytön.

Pääsin piipahtamaan tehtaalla jo opiskeluaikoina. Iisalmi oli oululaisille teekkareille houkuttava ekskursiokohde, jonne jokainen vuosikurssi suuntasi vuorollaan. Paikkakunnalla paneskeleva Olvi saattoi vaikuttaa asiaan.

Totta kai olen näin elektroniikka-alan DIPLOMI-insinöörinä ostanut jokusen Genelecin itsekin. Mutta kun kamaa ei ole koskaan tarpeeksi, päätin hankkia työhuoneeseeni pari pönttöä lisää.

Lue lisää →

 (0)

Miten palvelun myyntikate kannattaa laskea?

7.1.2016    Jari Parantainen   17 kommenttia

Marcus osallistui viime vuonna sekä tuotepäällikkö- että hinnoittelukurssilleni. Hän oli törmännyt tuotteistustöissään ongelmaan. Sähköpostiini tupsahti tiukka kysymys:

”Kuinka lasken myyntikatteen palvelulle? Olisiko sinulla jokin hyvä kaava jota olet käyttänyt? Kaikki katelaskurit keskittyvät lähinnä tuotteiden katteiden laskemiseen (joka on siis huomattavasti helpompaa).”

Lisäksi Marcus ehdotti, että hinnoittelukurssillani pitäisi käsitellä yrityksen yleiskustannusten jyvittämistä. Sen jälkeen palvelun myyntihinta olisi helppo haarukoida.

Olen hiukan huolissani tuosta ajatuksesta, että palvelun hinta = omakustannus + kateprosentti. Koulutuksissani hanureitaan hinkanneiden pitäisi tietää, että palvelun – tai minkä muun tuotteen tahansa – hinta ei perustu sen tuotantokustannuksiin.

Toki kustannuspohjainen hinnoittelu on maailman yleisin hinnoittelumenetelmä. Se saattaa joskus jopa toimia. Mutta sitä riivaa ikävä perusongelma.

Lue lisää →

 (0)

Remppaamme vain helppoja kattoja

16.12.2015    Jari Parantainen   23 kommenttia

Piipahdin viime viikolla Kokkolassa paasaamassa tuotteistamisesta. Osallistujia seminaariin ilmestyi 140, joista suurin osa yrittäjiä.

Juttelimme törkeistä lupauksista. Käytin esimerkkinä Hämeen Laaturemontti Oy:n napakkaa lupausta ”Kattoremontti kahdessa päivässä.”

Putiikin perustaja ja yrittäjä Kimmo Riihimäki oli viime vuonna Suomen kolmanneksi suurituloisin suomalainen. Hän kertoi marraskuussa Kauppalehdessä menestyksensä salaisuuden:

Lue lisää →

 (0)